Tähtien matkaan,
avaruuden siniseen valoon,
matka on pitkä,
kuunnella yön kaikuja.
Tähtien terveiset,
tuikkivat taivaalta,
katsovat yön kulkijaa,
joka usein yksin on,
eikä rauhaa sieluunsa saa.
Hän katsoo pimeyteen,
pitkiä kuun varjoja,
tummia metsän kohtia,
mutta pelkoa tunne ei,
sillä metsässä on yön äänet.
Metsä vain huokailee,
lehden kahisevat hiljaa,
eikä elokuun kuutamo,
ole lainkaan pelottava,
siinä on vain jotain maagista.
Lämmintä ja kosteaa,
kaikki on kypsynyt,
maa tuoksuu voimakkaasti,
on loppukesän tunnelmaa,
joka koskettaa syvältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti