tiistai 30. elokuuta 2016

He äänet

En ole juurikaan viisastunut,
olen joutunut johonkin tuntemattomaan,
kokenut sellaista mitä ei voi uskoa,
nähnyt toisenlaista elämää,
johon ei ole vastausta olemassakaan,
ja jotakin nähnyt jota muut eivät voi nähdä.

Olen kitunut sielussani,
valmistautunut pahimpaan mahdolliseen,
olen vain vaipunut omaan tilaani,
antanut muiden päättää kaikesta,
koska minun olemuksellani ei ole väliä,
olen jättäytynyt pois siitä seurasta,
ja se on vapaaehtoinen valinta.

Olen vapaampi silloin,
kun kukaan ei tiedä,
mitä elämässä voi kokea,
kuinka suurta hulluutta,
voivat toiset huutaa,
ilman että tietävät totuutta,
joka on aivan toisenlainen,
mutta mitä he eivät suostu näkemään!

He äänet kertoivat, 
että lapsi otetaan huostaan,
siitä on jo puolitoista vuotta,
he äänet tiesivät asioista enemmän,
kuin kukaan meistä tiesi,
he äänet olivat perillä asioista,
ja ohjasivat laivan sille tielle.

Se oli tarkoituksellista,
eikä sitä nyt käy kieltäminen,
he äänet toteuttivat kaiken sen,
mitä he äänet olivat jo silloin sanoneet,
mutta kukaan ei uskonut silloin,
eikä usko sitä tänä päivänäkään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti