perjantai 5. elokuuta 2016

Meidän täytyy muuttaa!

Jokainen yö on taistelua painajaisia vastaan, enkä edes jaksa enää laskea, mitä olen nähnyt milloinkin. Aina minua ollaan toimittamassa jonnekin hoitoon tai sairaalaan. Kaava on aina sama painajaisissa, minut yritetään saada aggressiiviseksi. En ole koskaan ollut kovin aggressiivinen, ennemminkin olen aina ollut väkivaltaa vastaan. Vaikutan ehkä kylmältä ja kovalta, mutta se johtuu omasta ujoudestani tai puutteista suhtautua luonnollisesti esimerkiksi itkemiseen.

Minä olen äärimmäisen herkkä ja voimakkaasti tunteva ihminen, siksi olen joutunut kehittämään omat keinoni suojautua siltä, että olisin muille itkuherkkänä taakkana. Itken muiden ihmisten vaikeuksille tai kohtaloille enemmän kuin itselleni ja itken aina vain oman itseni kanssa salassa. En koskaan pyri itkemään muiden ihmisten kanssa, mutta voisi sanoa, että itkin pari vuotta elämästäni lähes joka ilta tai yö.

Olen paniikkiheräkkä ihminen  ja taas heräsin kauhuissani, kun joku kulki perässäni. Se joku on toinen ihminen, joka on saanut minut pois normaalista elämän rytmistäni. Joillakin ihmisillä on voimakkaampi vaikutus toisten ihmisten mieleen kuin toisilla. Jokainen päivä joudun katsomaan, missä osassa olen pihaamme, onko minulla pakoreittiä sisälle. Olenko minä turvassa omassa pihassani?

Tästä on tullut liian iso taakka minulle, että jaksaisin taistella enää vastaan. Olemme jo käyneet katsomassa uusia tontteja, että rakentaisimme pienemmän talon, johon voisi muuttaa. Että saisin sielulleni rauhan, enkä joutuisi pelkäämään joka päivä ja joka yö. Painajaisten näkeminen vie paljon voimia, enkä uskalla aina edes nukahtaa uudestaan, koska ne ovat niin voimakkaita.

Siksi on parempi muuttaa pois pikkuhiljaa ja rakentaa oma talo jonnekin maaseudulle, missä on isot tontit ja tilaa kulkea metsissä. Olen voimakkaampi silloin kun ei tarvitse olla pelkoa läsnä ja voin paremmin henkisesti. Olen valmis ottamaan vielä ison lainan, että saisin vain olla rauhassa omassa sielussani ja voida paremmin myös fyysisesti.

Kävin jo katsomassa lisää tontteja, sillä vaikka joskus sanoin, että en aio ottaa talosta mitään, jos lähden pois, on tilanteemme muuttunut nyt täysin. Olen muuttanut mieheni kanssa asumaan uudestaan yhteen avoliittoon, ja yhä omistamme talomme yhdessä ja yhdessä olemme rakentamassa uutta taloa myös. Elämämme on uudistuttava, jotta voimme elää paremmin! Olemme rakentamassa omaa eläkeläiskotiamme, jos asumme yhdessä, kun aika koittaa olla jo poissa työelämästä!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti