Rakkaus on kuin punaposkinen omena,
yhtä pyöreä ja täydellinen välillä,
siloposkinen ja vailla rosoja,
toisinaan taas rupipintainen,
ja reikiä täynnä oleva.
Jokainen vuosi voi olla erilainen,
elämän kulku on kohdellut,
milloin kovasti mustelmille kolhien,
milloin hellin ja pehmein käsin,
sitä sileätä ja hentoa punapintaa,
laajasti rakkautta antaen.
Elämän rypyt ovat koskettaneet,
monella tavalla kurtistaneet kulmiaan,
antaneet elämälle sitä särmää,
milloin kovemmin kurittaneet,
milloin vain hellemmin käsin,
kosketelleet ja rakastaneet sitä
pintaa.
Jokainen on saanut omat kolhunsa,
jossakin elämänsä vaiheessa,
enemmin tai myöhemmin,
kituneet ja jopa riutuneet,
vähäisiä ravinteita saaneina,
liian ahneina ja nälkäisinä.
Elämän omenan pyöreyttä,
voi vain joskus ihailla,
kuinka se on täydellisen muotoinen,
punaraitainen ja kaunis pintainen,
se hehkuu siinä täydellisyydessään,
loistaa punaista onneaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti