Hiljainen tappaja

Oli kulunut muutaman päivää ja hän tunsi nenässään kipua ja kurkussa tuntui roskan tunnetta. Hän tiesi sairastuneensa flunssaan. Hän ajatteli jäädä pois töistä, mutta hänei kuitenkaan voinut olla pois töistä. Hän aloitti päivänsä omien rutiiniensa mukaan. Ja flunssan oireet nyt helpottivat.

Iltapäivällä työt olivat jo puoliksi tehty. Hän tunsi pistelyä silmissään ja silmien ympärillä oli kipua. Ajoittain tuntui kuin hän ei näkisi kunnolla. Osa näkökentästä oli sumea. Hän kuitenkin huomasi, että välillä hän näki selvästi ja pystyi työhönsä. Hän jatkoi normaalisti työtään, ja pistely silmissä vähentyi, kun hän ajoi kauemmaksi maaseudulle.

Illalla hän tuli kotiinsa. Hänen kotinsa haisi jotenkin omituiselta. Siellä oli kuin heikko palaneen haju, ja katsoi, että oliko jotain tapahtunut hänen kotonaan. Syytä hän ei löytänyt. Flunssakin oli helpottanut, eikä hän enää ollut huolissaan siitä.

Yöllä hän heräsi voimakkaaseen kurkun kutinaan, ja yski hetken aikaa. Hän nousi ylös keittämään teetä. Hän asettui pöydän ääreen juomaan teetä, ja katseli huonetta. Hän ikävöi vaimoaan ja oli monta kertaa odottanut näkevänsä hänet. Hän kuuli silloin heikon naisen äänen puhuvan hänelle. Hän ei tiennyt mistä se tuli, mutta oli ihan kuin kiehuva vesi olisi sanonut muutaman sanan. Hän oli enemmän hämmästyksissään asioista. Mutta hän ajatteli vain kuvitellaansa asiat, koska ääni vaikeni, ja hän tunsi niin suurta kaipausta, eikä miettynyt asiaa sen enempää.

Outo haju oli edelleen huoneessa, ja nyt se oli muistuttanut pippurin hajua. Oliko joku maustepussi keittiössä, vai oliko joku muu hajun lähde. Vai kuvitteliko hän kaiken itse. Hän ihmetteli asiaa, mutta ei saanut selvyyttä hajun lähteeseen.

Edellisen päivän ja yön tapahtumat jäivät hyvin mieleen, eikä hän tiennyt mitä olisi ajatellut asioista. Ehkä hän vain vapui liian syvälle omiin ajatuksiinsa ja siksi koki voimakkaita elämyksiä. Mutta hän ei ollut huolissaan, koska flunssan oireet helpottivat päivässä ja hän pystyi jatkamaan töitään normaalisti.

Hiljainen tappaja

Hän oli miettinyt monta yötä, mitä hän oli kuullut omasta vääräuskoisuudestaan. Hän ei keksinyt, miten muut olivat tuominneet hänet ja hänen edesmenneen vaimonsa. Hän oli tehnyt pitkiä työpäiviä, ja oli uupunut työn jälkeen.

Erikoiset äänet eivät olleet jättäneet häntä rauhaan ja välillä pisteli korviin myös. Hän heräsi usein yön aikana, eikä saanut nukutuksi niin paljon kuin aikaisemmin. Ahkerasti hän kuitenkin teki töitä, vaikka välillä oli vaikeuksia pysyä täysin valppaana liikenteessä. Onneksi mitään ei ole sattunut, eikä hän kuullut puheita muutoin kuin satunnaisesti paikoissa, joissa oli ihmisiä läsnä enemmän kuin yksi.

Hän oli laihtunut, koska ei ollut jaksanut laittaa itse ruokaa itselleen, eikä hänen koskaan ollut tarvinnut huolehtia päivällisestä. Aina se oli ollut valmiina kotona, kun hän tuli kotiin työpäivän jälkeen. Joskus hänen vaimoaan hoitanut vanhempi nainen toi hänelle valmista ruokaa, ja hän piti siitä erityisen kovasti. Se muistutti hän kovasti hänen elämästään vaimonsa kanssa. Yhteiset ruokahetket olivat heille iltaisin tärkeitä, ja silloin puhuttiin lähiajan tapahtumista ja tulevaisuudesta.

Hämärä oli jo laskeutunut, kun hän saapui kotiinsa työpäivän jälkeen. Muutama yksittäinen valo paloi lähitaloissa, mutta osa ikkunoista oli pimeänä, ja peitetty verhoilla niin, ettei valo päässyt kadulla asti. Hän ei tuntenut enää oloaan yhtä yksinäiseksi. Hän oli enemmän töissä, ja väsyneempi palatessaan, ja siksi hän söi ja nukahti usein liki samantien.

Tänään hän oli ollut monessa pikkukylässä, ja saanut paljon aikaan omassa työssään. Hän oli noutanut hedelmiä ja vihanneksia myyjiltä ja toimittanut ne edelleen pienempiin kauppoihin tai torikauppiaille. Hän söi hiljaa, ja vain pieni valo valaisi keittiötä ja makuuhuone oli pimeänä. Pian häntä alkoi väsyttämään, ja hän riisui päällysvaatteet ja lähti nukkumaan.

Hetken nukuttuaan hän heräsi outoon oloon. Häntä huimasi ja hän tunsi saurauden kaltaista oloa, häntä keinutti kovasti sängyssä, ja hän nousi istumaan. Olo helpotti lähes heti. Hän vaihtoi paikkaa sängyssä, ja oli hetken aikaa jo unessa, kun taas hän tunsi aaltomaista painetta kehossaan, ja häntä keinutti.

Hän ei ymmärtänyt yhtään mitään, oliko hän tulossa kipeäksi vai ei. Mutta hän nousi ja keitti teetä ja söi leipää hiukan teen kanssa. Hetken kuluttua hän nukahti keittiön pöydän ääreen, ja heräsi puolen tunnin kuluttua ja meni vuoteeseen nukkumaan. Nyt hän nukahti kunnolla, eikä enää herännyt uudestaan ennenkuin aamuyöstä lähteäkseen ajoisssa töihin.

Huono äiti

Arvostelut olivat murskaavia,
minusta oli tehty huonoin äiti,
olin vain laiska monen mielestä,
en tehnyt mitään kotitöitä,
tuhlasin vain rahaa matkusteluun,
ja elin vain mieheni palkalla,
enkä osallistunut tulojen hankkimiseen.

Jos kokee tällaisen tapahtuman,
kuulee tällaista puhetta,
niin lannistaahan se joka äidin,
ei siinä voi puolustautua mitenkään,
on vain leimattu koko loppuelämäksi!

Mutta en kai minä turhaan,
jo 14-vuotiaana mennyt töihin,
koulun ohella kauppaan siivoamaan,
kesäksi kotiapulaiseksi lääkäriperheeseen,
ihan pääsin Helsinkiin Bulevardille,
ja sitten myöhemmin baariin,
viikonloppuisin tienaamaan,
rahaa ajokorttia varten ja matkaa,
että sain nähdä lisää maailmaa.

Kerran sitten maailma romahti,
sattui laajempi taloudellinen romahdus,
jouduimme maksamaan takauslainaa,
mutta aloin tekemään kahta työtä,
että selvittäisiin eteenpäin,
ja saisimme talon lainat maksettua.

Mutta heikosti minulla oli aikaa,
hoitaa omaa taloutta,
huolehtia kotitöistä ja lapsista,
että ymmärrän olleeni huono,
kun en ehtinyt kaikkea aina,
olemaan koko aikaa lasteni kanssa,
vaan yritin vain maksaa lainoja,
että talomme saisimme pitää!

Elämän suola

On minua usein peloteltukin,
ja uhkauksiakin olen saanut,
mutta eivät ne minua haittaa,
sillä yritän vain olla oma itseni,
ja jos joku ei sitä suvaitse,
hän voi välttää olemasta seurassani,
ei se minua haittaa!

Enkä minä pelkää yksin,
tai pimeässä yössä kulkemista,
minä vain luotan johdatukseen,
että minä selviän tai sitten en,
mutta en voi kaikkia vaaroja välttää,
ja siinähän on se elämän suola,
että kaikenlaisia tapahtumia riittää!

Olla se kuuleva korva

Ei minun elämää kannata pelätä,
olen elänyt niin rikkaan elämän,
ja olen ollut niin kiitollinen kaikesta,
näistä vaikeuksista ja sairauksista,
ja kaikesta muusta kokemuksesta,
että olen ollut entistä rikkaampi.

Ja voin jakaa ihmisille omastani,
kertoa omista kokemuksistani,
kuunnella ja keskustella kaikesta,
ja olla se korva toiselle ihmisille,
olipa hän nuori tai vanha,
että en tuomitsisi enää ketään,
vaan yrittäisin ymmärtää kaikkia!

Maailmassa on ollut hyvää,
mutta samalla tavalla myös pahaa,
jo aivan alkujen alusta elämässä,
ja ihmisten kesken tapahtumia,
joita ei aina voi ymmärtää,
on vain hyväksyttävä tosiasia,
ihmiset toimivat usein toisin,
kuin itse olisi toiminut!

Lennä lintuseni

Lennä lintuseni,
lennä etelän lämpöön,
vie terveiset Pohjolasta,
kerro kaikille kuulumiset,
kesän valosta ja kukkasista,
kaikista kauniista maisemista,
ja Pohjolan yöttömistä öistä!

Lennä lintuseni,
muilla maille vieraille,
selvitäksesi talvesta siellä,
ettet paleltuisi pakkasilla,
hukkuisi talven tuiskuissa,
että saisit einettä eteesi,
ja palasit takaisin tänne,
ensi keväänä iloksi,
meille Pohjolan asukkaille.

Mikä olisikaan mukavampaa,
tavata taas keväällä uudestaan,
kuulla sinun ilolaulusi,
nähdä sinun perustavan pesäsi,
ja nähdä sinun lentosi taivaalla,
katsella yhdessä sinistä taivasta,
ja valkeita pumpulipilviä,
iloita yhdessä valosta!

Hiljainen tappaja

Syksyn päivät olivat olleet viileampiä. Päivät olivat olleet kiireisiä ja autonkuljettajalla oli ollut paljon tehtäviä. Hän oli joutunut kuljettamaan syksyn satoa kauppoihin ja toreille. Jokainen päivä oli alkanut hyvin varhain ja ilta oli jo pimentynyt, kun hän oli lopettanut työt.

Tänään oli tavallista lämpimämpi sää. Autossakin oli kuuma ja hikikarpalot nousivat otsalle. Hän pysähtyi torin laidalle tuomaan hedelmälaatikoita. Nostaessaan laatikoita hän kuuli nimensä mainittavan, mutta ympärillä ei näkynyt ketään, joka olisi häntä kutsunut. Pian hän kuuli jonkun puhuvan hänestä pahaa. Hän ihmetteli, ja katsoi ympärilleen, mutta näki vain tuntemattomia ihmisiä. Mitä he hänestä tietävät, ja mitä tuo panettelu tarkoitti? Hän oli ymmällään.

Pian hänen oli jatkettava matkaa, ja hän ei päässyt perille, kuka oli häntä kutsunut nimeltä tai ketkä olivat puhuneet hänestä pahaa. Hän jatkoi seuraavaan paikkaan, ja purki lastiaan pikaisesti. Sitten hän jatkoi taas matkaa toiselle pienemmälle torille. Kohta hän taas kuuli oman nimensä ja jonkun puhuvan hänestä. Hän oli vääräuskoinen ja hän oli toiminut väärin. Hän kuuli sanoja myös edesmenneestä vaimostaan, kuinka he eivät olleet hankkineet lapsia ja miten se oli ollut väärin elää sillä tavalla. Hän ei ymmärtänyt itse sanaakaan puheesta, eikä voinut edes tietää puhujan henkilöllisyyttä.

Miten nämä puheet satuttivatkaan häntä tässä tilanteessa? Ei hän voinut tietää, kuka oli levittänyt huhuja hänestä ja hänen vaimostaan, saati kuka piti häntä vääräuskoisena. Hän oli ollut harras ihminen samoin kuin hänen vaimonsa eikä he olleet rikkoneet mitään käskyjä. Lapsia he eivät vain olleet yksinkertaisesti saaneet, vaikka olivat rukoilleet asian puolesta usein.

Hänen päivänsä oli kiireinen ja hän jatkoi matkaansa välillä vaipuen synkkiin ajatuksiin. Hän ajoi kuin unessa osan matkasta, mutta hän sai kaikki tavarat toimitettua perille. Hän oli aivan tyrmistynyt päästyään kotiin. Mitä hänelle oli tänään ilmoitettu?

Hiljainen tappaja

Elämä mateli hiljaa eteenpäin. Hän eli vain yhden päivän kerrallaan. Hän suri edesmennyttä vaimoaan usein ja yritti koota elämänsä palasia yhteen kokonaiseksi elämäksi. Kaikki tuntui yhä vaikealta eikä hän luottanut enää edes ystäviinsä. He eivät käsittäneet tämän päivän tapahtumia, eikä sitä, että hän kuuli sekä korkeita korviin sattuvia ääniä sekä matalia murisevia moottorin ääniä. Ei niitä kukaan muu kuullut, eivätkä he uskoneet hänen sanoihinsa. Häntä kehotettiin hakeutumaan lääkärin puheille, että saisi lääkettä tähän äänien kuulemiseen.

Hän oli hyvin väsynyt aamuisin, ja hän yritti suojata päätään erilaisilla vaatteilla, nahalla tai muovikalvolla saadakseen äänet kuulumattomiin öisin. Ne äänet olivat itsepintaisia ja hän kuuli ne silti hiljaisina. Kuuli kuitenkin kaikesta suojasta huolimatta. Vain pitämällä sormia korvissaan tai kovassa metelissä äänet eivät kuuluneet selvästi tai hävisivät. Hän käsitti äänien seuraavan häntä kaikkialle, mihin hän menisi, eikä hän pääsisi eroon niistä edes työpäivän aikana.

Hänen ystävänsä ja naapurinsa olivat ehdottaneet, että hän ottaisi mahdollisimman pian uuden vaimon, että hän ei olisi niin yksinäinen. He eivät käsittäneet, miten hän vain oli mieluiten yksinään ja suri. Eihän elämää kannata jättää elämättä. He eivät ymmärtäneet, että hän ei ollut valmis mihinkään uuteen suhteeseen, eikä häntä miellyttänyt kukaan nuorista naisista, joita hänelle esiteltiin.

Miten elämässä voi tapahtua näin? Hänen oli vaikea keskittyä työhönsä päivittäin ja äänet haittasivat välillä keskustelua, jos hän jäi kuuntelemaan niitä. Mutta kun hän keskittyi päivän töihinsä ja jutteluun ja äänet jäivät taka-alalle.

Hän päätti keskittää kaikki voimansa nyt töihin ja olla mahdollisimman huomaamaton, eikä hän enää kertonut äänistä, koska muut eivät ymmärtäneet niitä. Hän tajusi, että hänen oli vaiettava asiasta pitääkseen ystävänsä, sukulaisensa ja työnsä. Hän pystyi kyllä hoitamaan kaiken olemalla hiljaa häiritsevistä asioista. Mutta ratkaisua hän ei keksinyt äänille, vaikka yritti etsiä sitä!

Syksyn värejä

Vedessä tuhannet pisarat,
pyörteissä valkoiset pitsit,
ja kivet sammaleiden kuvioimina,
pihlajassa tuttua punerrusta,
päivässä on jo kylmän tunnetta,
onkohan aamulla maa kuurassa?

Kurkien iltalento Vaasassa 23.9.2018

Syyskuun ruskassa kauneutta,
auringossa kylpevät pellot,
ja tummia pilviä taivaalla,
sinisen kirjavissa sävyissä.

Odotusta ilmassa,
siellä ne linnut tanssivat,
kuuluu kurkien huuto,
koko luonto odottaa.

Odotus palkitaan,
pian ne nousevat ilmaan,
yksi toisensa jälkeen,
ja lähtevät merta kohti.

Yöpyäkseen luodoilla ja saarissa,
turvassa petoeläimiltä,
ja yhdessä ne nousevat ylöspäin,
muodostavat pitkiä auroja.

Mikä onkaan mahtavampaa,
kuin katsoa tätä luonnon ihmettä,
nähdä lintujen kauniit kaarrokset,
ja määrätietoiset lennot,
kohti auringon hohtavaa kehää!

Miten ihminen saadaan mukaan ns. peliin?

Kaiken takana on pitkäaikainen manipulointi ja ns. aivopesu. Ihmistä pelotetellaan alussa monin tavoin, joita hän ei ehkä itse tiedä tai tunnista, miten ne toimivat tai mitä hänelle tehdään? Ihminen on paniikissa ja yrittää etsiä apua ongelmiinsa. Mutta kukaan muu ei voi tietää ja ihminen jää todella yksin. Tätä vaihetta voidaan toistaa useamman kerran, ja se voi kestää vuoden tai pari, jopa kauemmankin aikaa.

Sitten aletaan asioihin liittämää positiivisia asioita, olethan ikäänkuin pelissä mukana. Tai ohjelmassa on joku muu positiivinen asia, kuten raha tai rakkaus tai positiivinen imago tai voittaminen. Voidaan jopa luoda henkilöitä, jotka ovat erittäin kiinnostuneita sosiaalisessa mediassa, tai jopa fyysisiä henkilöitä, joita näet sopivissa tilanteissa. Ihmiselle luodaan auervaaroja nykyaikaisin menetelmin, ja lopulta peloteltu ihminen alkaa uskomaan juttuun, koska se tuntuu hyvältä ja positiiviselta kaiken pahan jälkeen. Psykologisesti oikea tapa käsitellä ihmistä, ja lopulta kala käy koukkuun.

Kun ihminen lopulta ymmärtää, että häntä on huijattu, on ehtinyt tapahtua jo paljon. Hän parhaassa tapauksessa psykiatrisessa hoidossa, hän on menettänyt omaisuutensa, perheensä ja työnsä. Hänelle on tehty paljon sellaista, mitä muut eivät voi tietää. Hän on oman pelinsa uhri ja lopullisesti tuhottu. Usein jopa loppuelämäksi stalkattu henkilö!

Kaiken taustalla on pitkäaikaiset kokemukset ihmisen mielestä, ja psykologiset testaukset toimivista menetelmistä. Näitähän on käytetty kautta aikojen ihmisten huijaamiseen ja menetelmät ovat kehittyneet aivan erilaisiin tapoihin. Mutta ihmismielen heikkouksia käytetään hyväksi ja siinä on iso ongelma. Koskaan ei ehkä pystytä pelastamaan ihmistä, jos hän alkaa uskomaan hänelle luotuun peliin ajoissa, koska esitetyt asiat ovat tehty siten?! Vaikka ihminen tiedostaa, että tämä ei ole totta, hän menee vieläkin mukaan, koska hän on peluri mieleltään. Hän haluaa nähdä lopun jollakin tapaa!

Psykiatrisessa hoidossa

Ei sellaiseen voi valmistautua mitenkään. Se yllättää tavallisen ihmisen käsityskyvyn. Miten se tuntuukaan ahdistavalta paikalta? Kuka voisi auttaa ja kehen voisi luottaa? Lopulta jää aivan yksin kaikkine ongelmineen.

Kokemus on todella kauhea ja aiheuttaa jälkikäteenkin paniikkia ja pelkoa, että jos joku tulee ja stalkkaa sairaalaan, niin selviänkö enää sieltä pois koskaan? Nämä ajatukset olivat joka hetki läsnä, miten minä selviän ulos täältä, ja pääsenkö koskaan vapauteen, ei sitä ahdistuksen määrää voi mitenkään käsittää. Se on elämässäni pahinta, mitä on koskaan tapahtunut ja mitä ihmiselle voi tapahtua!

Miten ihmisestä voidaan luoda tuollaisen pelin uhri? Siihen löytyy paljon erilaisia keinoja, joita ei voi tietää tai tunnistaa vaaroja. Kertoo avoimesti stalkkauksesta, kaikista piloista ja haitanteosta, ajattelematta, että muut eivät ole todistaneet niitä, etkä itse ole kerännyt todisteita, etkä kaikkea voi mitenkään todistaa. Siksi pyydän ihmisiä vaikenemaan kaikista stalkkauksista, olemaan ilmoittamatta niistä viranomaisille tai lääkäreille, vaikka ne olisivat jopa tappauhkauksia, jos ei ole mitään todistetta!

Ihminen ei ole missään vaiheessa uskottava, vaan hän joutuu kokemaan moninkertaisen nöyryytyksen, kun häneltä poistetaan vapaus ja itsemääräämisoikeus. Hän on kuin tuuliajolla ja vaikeuksissa. Hänen pitäisi vaieta kokonaan heti alusta alkaen. Sillä kertoessaan kaikkea hänen sanojaan vääristellään, asioita yhdistellään, vitsit on kirjattu sairaudeksi, kaikki, mitä kerrotkin on osa suurta sairautta.

Ihmiselle ei jää mitään omaa eikä hän voi toipua kaltereiden takana, tekemättä tai toimimatta mitenkään. Siellä ei ole tilaa millekään luovuudelle tai mielenkiintoiselle tekemiselle. Et pääse edes ulos tai muuallekaan viikkokausiin. Olet pahemmassa paikassa kuin vankilassa, koska et tiedä tuomiosi pituutta. Kauheinta oli ajatella viettävänsä koko loppuelämänsä seinien sisäpuolella, näkemättä ulkomaailmaa, nähdä luontoa, kuulla lintujen laulua, matkustelua ja taiteen tekemistä. Et voi pitää yhteyttä ihmisiin vapaasti, etkä voi kutsua ketään, tavata vapaasti ketään. Siinä on tarpeeksi vaikeuksia hyväksyä vapaudenriistoa!

Nyt ajattelen, että vihaan kaikkea sairaalaan liittyvää, enkä suostuisi edes sydänoperaatioon tai muidenkaan sairauksien hoitoon, jos se olisi ajankohtaista. Eikä minua tarvitsisi ambulanssin kyytiin laittaa muutoin kuin erittäin vahvasti huumattuna, en pystyisi olemaan siinäkään. Minä kuolisin paniikkiin siinä tilanteessa. Minut pitäisi kestonukuttaa, muuten en pystyisi olemaan sairaalassa. Minun sieluni ei kestäisi sitä!

Minulla on vahva pelkotila kaiken kokemani jälkeen pakkohoidosta ja pakkolääkityksestä. Sairastuin kaikesta paljon pahemmin ja siitä selviäminen vei kauan aikaa! Sitä ei käsitä muut kuin sellaiset, jotka ovat joutuneet kokemaan sen jonkun häirinnän takia! Ja meitä on Suomessakin paljon. Sanomaamme on vääristelty paljon. Ja tehty paljon sellaista, josta vain turvallisuusalan ihmiset tietävät enemmän. Heille on helppo puhua asioista samoin kuin kohtalotovereille. Että maailmassa on monta ihmeellistä asiaa...

Hiljainen tappaja

Kuoleman vierailu perheessä jätti syvät jäljet elämään. Olisiko kaiken voinut välttää elämällä toisella tavalla? Olisiko hänen pitänyt kuunnella enemmän vaimoaan ja olla läsnä enemmän tämän sairastaessa? Hän tunsi välillä syvää syyllisyyttä, että häntä rangaistiin nyt siitä, että hän oli liian vähän tukena ja läsnä kotona vaikeina aikoina. Hän mietti asioita usein, eikä ne jättäneet häntä rauhaan.

Hiljattain oli tapahtunut muutakin ikävää. Hänen läheisen ystävän elämä oli päättynyt. Ystävä oli kuullut puhetta, ja puhuja oli ollut hän itse. Ystävä oli kertonut läheisilleen ystävänsä piinaavan häntä öisin, kun hän yritti nukkua. Miten ihmeelliseltä oli tuntunutkaan näin jälkikäteen, että ystävä ei ollut jaksanut elää, koska häntä oli arvosteltu hänen äänellään niin ankarasti. Hän oli lopettanut syömästä ja oli nopeasti sairauksien heikentämä. Hänestä oli tullut erakko, eikä ihmiset ymmärtäneet hänen kuulevan puhetta, koska muut eivät sitä kuulleet!

Mutta hän tunsi syyllisyyttä myös ystävänsä kuoleman takia. Olisiko hän voinut auttaa ystäväänsä tämän eläessä puhumalla hänelle ystävällisesti. Eihän hän tiennyt näistä ikävistä puheista, joita hän oli kuullut öisin!

Miten elämässä voi tapahtua tällaista? Miten ihminen voi kuulla tuntemansa ihmisen puhetta? Ja miten elämän arvot muuttuvat. Ihmisestä tulee yksinäinen ja erakoitunut, kun kukaan ei ymmärrä, että jotain outoa on tapahtunut.

Kapea sieluisuus

Harhaisuutta on vaikea määritellä,
voiko se olla henkilön omaa huumoria,
omaa leikittelyä sanoilla,
tai jonkun vitsin keksimistä?

On siitäkin kokemusta,
jossa vitsinä puhutut asiat,
on väännetty todellisuudeksi,
eikä ole ymmärretty muuta mahdollisuutta,
siinä on suomalaisten ihmisten kapea sieluisuus!

Laajalla mielikuvituksella varustettu henkilö,
pystyy myös tekemään vitsejä,
kertomaan asioista värikkäällä tavalla,
ja lisäämään sivujuonteita,
jotka menevät muista yli hilseen.

Näin sinusta tulee harhainen,
ja sinua aletaan vainota enemmän,
jopa lähiympäristön toimesta!

Huumorin viljely on vaarallista,
suomalaisessa tosikkomaailmassa!

Hiljainen tappaja

Oli kulunut reilun viikon verran vaimon kuolemasta. Hän oli hämmentynyt, ja väsynyt kaikesta tapahtuneesta. Ja entistä enemmän häntä väsytti outo jyrinä talossa, eikä hän voinut tietää, mistä äänet tulivat, ja miksi hän kuuli sen aivan kuin moottorin äänen aina mennessään nukkumaan. Välillä ääni kuului myös iltaisin, kun hän teki kotitöitä. Mutta hän ei löytänyt ratkaisua, mistä äänet tulivat.

Hänen työpäivänsä oli tänään erilainen. Hän heräsi varhain ja valmistautui tavaroiden hakuun auringonnousun aikaan. Hänen pitäisi kuljettaa tavaroita maaseudulle, lähellä olevaan pikkukaupunkiin ja joihinkin kyliin. Hän tiesi matkareitit, eikä ollut huolissaan omasta työstään, olihan hän ollut töissä jo monta vuotta, liki vuosikymmenen, eikä hänellä ollut ongelmia kuljettajan ammatissa.

Hän pakkasi tavarat kuorma-auton lavalle, kiinnitti köydet huolellisesti ja sitoi kaikki paikoilleen. Hän ajoi kohti pikkukaupunkia. Liikenne oli vilkasta kaupungin laita-alueilla, mutta maaseudulla oli vähän tiellä liikkujia. Vain joitakin viljelijöitä ja jopa hevosvankkureita tuli vastaan.

Hän oli melkein yksin tiellä nyt, ja hän saapui lähelle pikkukaupunkia. Hän halusi syödä eväitään ja levätä hetkisen autossaan. Läheisellä tiellä hän näki kaksi miestä avolavapakettiauton kanssa, ja heillä oli metallinen säiliö lavalla. He näyttivät paikallisilta maanviljelijöiltä.

Tapahtui jotain outoa hänen huilatessaan. Hän tunsi pistelyä korvissaan, ja oudon suhisevan korkean äänen. Hän havahtui siihen unestaan, ja piteli kättä korvallaan. Pistely helpotti korvassa ja samoin ääni hiljeni. Hän yritti katsoa kaikkialle, mutta hän ei nähnyt muuta kuin ladon luona olevat miehet avolavapakettiauton kanssa. Hän yritti etsiä syytä korvien kipuun ja outoon korkeaan suhisevaan ääneen, mutta mitään erikoista ei näkynyt missään suunnassa. Oli vain aurinkoinen päivä ja maisema oli kuin maalauksesta, kauniine rinteineen ja taloineen, tässä pienessä taukopaikassa.

Hän tunsi heikkoa huimausta päässään, ja ajatteli, että ehkä hän tulossa sairaaksi. Ehkä hänen korvansa soivat, tai hänellä on korvatulehdus. Päässä oli outoa kihelmöintiä, ja oli kuin pään ympärillä olisi ollut jotain, mitä hän ei voinut ymmärtää. Mutta ihmeellisintä oli äänien hiljentyminen ja korvakivun helpottaminen, kun hän piti käsiä molemmilla korvillaan. Hän mietti, miten hän pystyisi jatkamaan matkaa. Hän päätti, että hänen on toimittava, kuten hänet oli pyydetty tänään.

Vaikka äänet häiritsivät, ne eivät silti estäneet hänen työtään. Hän ajatteli kysyä neuvoa tuttavaltaan, jospa kaikkeen löytyisi selitys! Ja hän jatkoi työpäiväänsä, ja ääni seurasi häntä kaikkialle.




Miten

Hiljainen tappaja

Hän tunsi suurta syyllisyyttä, ettei ollut pystynyt olemaan enemmän kotona. Hänen päivänsä olivat nyt hyvin yksinäisiä. Hän yritti vain keskittyä työhönsä ja antaa ajan kulua. Hän toimi yhä enemmän kuin unessa. Hän vain totteli muita ja kuljetti tavaroita varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan.

Kukapa olisi ollut enää häntä odottamassa? Hän eli vain työtä varten. Eihän hänellä ollut enää omaa perhettä, ei vaimoa eikä lapsia lainkaan. Miten elämä voi näin mennä, siihen hän ei voinut itse vastata, vaan hänen oli tyydyttävä kohtaloonsa.

Meni päiviä, jolloin hän tuskin muisti syödä. Jatkuva väsymys painoi häntä, eikä hän osannut nukkua edes öisin. Hän eli jatkuvassa unen ja valveen rajatilassa. Onneksi hän kuitenkin tunsi vielä rakkautta, jota oli saanut vaimoltaan. Hän etsi usein katsellaan vaimoaan, mutta ei löytänyt häntä enää herätessään. Kaikki oli poissa. Hänen oli vain jatkettava yksin tätä matkaa.

Sitten hänen elämänsä muuttui jotenkin oudoksi. Hän ei tiennyt, mistä oli kyse. Eikä kukaan voinut häntä auttaa. Mitä hänelle oli tapahtumassa?

Hän alkoi kuulla moottorien hurinaa asunnossaan. Hän ei tiennyt, mistä äänet tulivat. Hän yritti vaihtaa paikkaa asunnossa, mutta ääni häiritsi kaikkialla. Hän yritti etsiä äänien lähdettä, mutta hän ei pystynyt ratkaisemaan ongelmaa. Hän ei pystynyt lopulta juuri nukkumaan. Mutta hän ei tiennyt, mitä hänelle oli tapahtunut? Oliko hänestä tullut hullu?

Hiljainen tappaja

Kuu tuli esiin pilvien takaa. Päivä oli ollut pitkä ja saapui jo yö. Hän oli ollut tavallista pitemmän päivän töissä. Hänen oli korvattava toista kuljettajaa vielä omien töiden lisäksi, että kaikki tavarat oli saatu tilaajille.

Hän oli ollut huolissaan koko päivän, mutta ei tiennyt miten olisi pystynyt kiirehtimään. Kotona odotti sairas vaimo, ja hän oli itsekin väsynyt elämäänsä. Oli ollut vaikea kesä ja alkusyksy. Hän ei ollut pystynyt keskittymään työhönsä eikä elämäänsä.

Hän saapui kotiin. Kotona oli jotakin outoa. Ikkunoissa paloi valo ja siellä oli läsnä joitakin muitakin kaukaisempia sukulaisia. Heti ovella hän näki, että jotain oli sattunut. Hän arvasi tapahtuman heti. Hänen vaimonsa oli kuollut.

Hän kiiruhti vuoteen luokse. Hän ei edes pystynyt itkemään. Hänen mielensä oli liian turta kaikesta huolesta ja murheesta. Hän toimi kuin kone, katsoi pitkään kuollutta vaimoaan, eikä hän pystynyt edes sanomaan mitään.

Ihmiset ympärillä itkivät hiljaa, lausuivat rukouksia, ja yrittivät lohduttaa häntä, mutta hän torjui kaiken. Hän halusi vain olla kahden ja yksin vaimonsa kanssa. Hän ei jaksanut enää puhua, tai ajatella mitään. Edes hetken aikaa ennen hautajaisia.

Hänen oli haudattava oma vaimonsa mahdollisimman pian. Miten hän siihen kykenisi? Hän ei voisi mennä töihin ennenkuin se olisi hoidettu. Hänellä oli paljon ongelmia ratkaistavana.

Hän antoi vanhempien naisten huolehtia vaimonsa valmistelusta hautajaisia varten. Hän oli töistä hyvin väsynyt, mutta ei pystynyt lepäämään. Kaikki oli valmisteltava ja huolehdittava, kuten kuuluisi tehdä.

Kaikki oli käynyt nopeasti. Hänen vaimonsa haudalla oli yksinäinen kivi merkkinä. Siinä oli hänen elämänsä tärkeimmän ihmisen hauta. Hänen oli vain jatkettava yksin elämää.

Hiljainen tappaja

Hän oli aivan hiljaa. Kasvoilla oli levollinen ilme. Ja hiljaisuutta vanha nainen ihmetteli, mutta pian hän tajusi jotain muuta. Aika oli pysähtynyt hänen kasvoillaan. Hän oli siirtynyt rajan toiselle puolella. Ja vain sen muutaman kymmenen minuutin aikana, jotka hän oli ollut poissa.

Miten kaikki oli käynyt noin nopeasti? Hän oli viipynyt liian kauan poissa, eikä hän ollut läsnä, eikä ollut katsomassa häntä. Hän tunsi itsensä pettäjäksi, ettei ollut huolehtinut hänestä, vaan oli poistunut asunnosta. Mutta olisiko hän voinut auttaa mitenkään? Tuskinpa siitä olisi ollut hyötyä tai merkitystä, sen hän käsitti pian itsekin. Ja kyyneleet valuivat pitkin hänen uurteisia kasvoja, ja hän itki pian ääneen ja valitti. Hän oli jo vanha nainen, ja olisi ollut ennemminkin hänen vuoronsa lähteä kuin tuon nuoren naisen. Hän käsitti elämän suuren vääryyden.

Miten hän kertoisi miehelle viimeisistä hetkistä? Hän huolestui ja yritti miettiä lohdutuksen sanoja ja miten hän saisi viestin miehelle, että hänen vaimonsa oli kuollut. Kuka voisi auttaa häntä ja kuka voisi lohduttaa?

Onko vain kaikki nyt loppunut ja elämä sammunut näissä huoneissa? Ilma tuntui tunkkaiselta, ja hänen oli aukaistava ikkuna. Tuntui kuin raitis ilma olisi loppunut. Hän katsoi nuorta naista, eikä hän voinut tehdä enää mitään. Hän vain istui hiljaa paikallaan ja tuijotti seinällä olevaa nuoren naisen pukua. Pitäisikö hänen pukea hänet hänen parhaimpiinsa, jos joku tulisi vielä häntä katsomaan?

Ja yhä kirjoitan

Keksin jatkuvasti uutta,
eikä sanojani voi kahlita,
ne pulppuavat lähteestä,
joka on ehtymätön,
ja siitä suuresta tapahtumasta,
jossa sain paljon sellaista,
mitä vain harvat tietävät,
ja suurempi osa ihmisistä,
luulee sen olevan vain harhaa!

Mutta kaiken sen hyödynnän,
jollakin toisella tavalla,
ja jaan ilmaiseksi tietoja,
siitä mitä maailmassa,
voi sattua kenelle tahansa,
ja johon ei voi valmistautua!

Itsenäinen ihminen

Koiruuksia keksin koko ajan,
en minä muuksikaan muutu,
vaikka mitä elämässä tapahtuisi,
olen vain oma itsenäinen ihminen,
eikä minun mieltäni enää kahlita,
se kulkee vain itsenäisempänä,
entistä vapaampana kaikesta,
siitäkin roskasta,
jota satuin kohtaamaan!

Syksyn tuntua

Tuulahdus syksyn tuntua,
usvassa aamuinen maisema,
elämässä on tapahtunut paljon,
ja luonto elää omaa kiertokulkuaan.

Jospa pian olisi pakkasaamut,
kuuran kuvioimat lehdet,
ja jääriitettä lammikoissa,
tuntisi taas talven tulevan.

Kohtaisi pimeyttä illoissa,
ja aamun hämäryyden,
valoa on päivässä vähän,
mutta elämä vain jatkuu.

Ei sitä surra kannata,
antaa vuoden jatkaa kulkuaan,
elän ja olen vielä mukana,
kaikessa maailman kirjossa!

Hiljainen tappaja

Aamu tuntui kostealta ja kylmältä. Hänen oli lähdettävä pian töihin. Autonkuljettajan työpäivät olivat pitkiä, ja hänellä oli paljon tavaroita kuljetettavana. Hänen työnsä oli liikkumista paikasta toiseen, eikä liikenne ollut mitenkään helppoa. Liikenne oli kaaoasmaista, siellä olivat sekaisin jalankulkijat, polkupyörät, moottoripyörät ja henkilö- ja kuorma-autot. Työ oli vain selviämistä päivästä toiseen, ja välillä oli raskasta, kun oli kiire toimittaa tavaroita toreille ja kauppoihin. Oli kiire noutaa päivät kuljetukset jo aamulla ennen auringonnousua.

Aamu oli ollut hyvin vaikea. Vaimo hengitti raskaasti. Hänen äänensä oli tuskin kuuluva, ja hänellä oli taas kipuja huonosti nukutun yön jälkeen. Mutta oli vain lähdettävä töihin, pian tulisi hänen hoitajansa eikä ollut aikaa hukattavaksi. Muutoin he eivät selviäisi eteenpäin elämässään. Hänen oli vain tehtävä työnsä.

Aamupäivä kului hiljaisesti. Hoitava nainen antoi särkylääkettä ja hän otti pienen tilkan teetä. Mutta muutoin ruokahalu oli kadonnut, vain pieni tilkka teetä sokerin kera. Siinä oli hänen annoksensa nyt. Ja hän nukahti melkein heti uudestaan. Vanhempi nainen alkoi pestä pyykkiä, ja siivota asuntoa. Hän kulki jo hiukan kumarassa. Tulisijalla oli vesikattila ja pienempi astia. Pian hän pesi astiat ja kuivasi ne ja laittoi kaappiin.

Kohta häntä tultiin hakemaan, hänen oma poikansa tarvitsi häntä hetken aikaa vahtimaan omia lapsiaan. Hän jätti nuoremman naisen yksin asuntoonsa ja lupasi palata pian.

Kuumat vesipisarat kohosivat isoiksi palloiksi otsalle. Hänellä oli tulikuuma, vaikka ikkunasta tuli viileää ilmaa sisälle. Hetkessä vaatteet olivat litimärät. Hän katsoi itseään peilistä, eikä tiennyt, kuka siellä oli. Niin paljon hän oli muuttunut lyhyessä aikaa. Pian kramppi repi häntä keskiruumiista, ja sitten hetken päästä tuli uusi kohtaus. Hän tuskin pystyi hengittämään, mutta sitten hänet valtasi lämmin hyvänolon tunne.

Hän ei pelännyt enää mitään. Hän tiesi sanoneensa kaikki tärkeät asiat miehelleen. Hän tunsi olonsa ihmeellisen hyväksi. Hänen oli lämmin olla, eikä vuode tuntunut enää kylmältä. Hän nukahti pian uudestaan, eikä hänellä ollut mitään hätää! Hän tiesi, että hänen hetket olivat vähissä, mutta hän ei kantanut enää mistään huolta. Elämä oli tässä vain!

Voi ei -aamuja

Puhelin ei toiminut aamusta,
en pystynyt soittamaan,
edes asiakkaalle saati työkaverille,
en ilmoittamaan myöhästymistä!

Olin siis vain ilman tietoa,
ja etsin oikeaa osoitetta,
jossa minua odotettiin,
koska en saanut yhteyttä.

Tämä on normaalia arkea,
ei pysty toimimaan aina,
on vain oltava hereillä,
että josko ehtisin ajoissa,
tai saisin työni tehtyä,
kun sitä varten olen menossa,
ja jossakin jo odotetaan!

Hiljainen tappaja

Seuraavat kuukaudet olivat ratkaisevia,
hänen elämänsä kannalta,
hän alkoi kuulemaan ääniä,
hän tunsi kehossaan kipua,
hän manipuloitui sanoista,
ja hän oli kuin ulkopuolinen,
eikä hallinnut omaa elämäänsä,
tapahtui jotain väistämätöntä,
lopullista hänen elämässään,
olihan hän yksinäisempi,
ja siten helpompi ohjailla!

Hiljainen tappaja

Päivien ketjussa ei kukaan tiennyt päivien määrää. Hiljalleen elämä lipui ohitse, eikä hänellä ollut paljon aikaa enää. Hän oli kuihtunut pikku hiljaa, eikä hänen laiha ruumiinsa omannut juurikaan voimia. Hänet oli puettava aamuisin, koska kädet eivät pystyneet enää napittamaan paitoja eikä sitomaan nauhoja.

Häntä oli avustettava liki kaikissa toimissaan. Hänen kätensä vapisivat hänen juodessaan, ja hänen oli vaikea saada edes särkylääkkeitä otettua itse. Hän oli hiljaa usein, tai sanat olivat vain hiljaisia kuiskauksia, tuskin hyvin kuuluvia.

Ulkoa kadulta kuului liikenteen melu ja ihmisten hälinä päivisin. Se toi tapahtumia hänen arkipäiviinsä, mutta ei hän enää paljon reagoinnut mihinkään. Ennemminkin hän lepäsi vuoteella ja nukkui. Päivät olivat hiljaisina ja utuisina huoneissa, eikä niissä ollut juuri mitään kiinnekohtaa, johon olisi tarttunut. Miten elämä lipui hänen ruumiistaan?

Oli tuskaista katsoa ihmisen hiipumista, ja elämän rajallisuutta. Kuinka alaston ja yksinäinen ihminen onkaan lopun edessä? Kukaan ei pystynyt juuri auttamaan häntä. Hän oli tyytynyt omaan kohtaloonsa ja vaipunut jo osin omaan maailmaansa, johon muilla ei ollut asiaa. Hän ei jaksanut enää keskustella muiden kanssa, vaan tyytyi kuuntelemaan muiden puhetta.

Sanat eivät olleet enää läsnä. Miten vaiti on ihmisen elämä tässä vaiheessa? Sitä ei olisi uskonut vielä kuukausi sitten, että hän liukuisi pois tästä maailmasta näin nopeasti. Ei kukaan voinut ennustaa hänen kohtaloaan, tai miten kauan hän jaksaisi elää. Päivä ja hetki vain kerrallaan, niin elämä eteni nyt loppua kohti!

ajatuksia

olen saanut ajatuksia,
joista en tiennyt mitään,
olen saanut kokea näkyjä,
joita en tiennyt olevan olemassa,
olen saanut tuhansia sanoja,
joista en tiennyt mitään

siksi minulta ei tule loppumaan,
nämä sanat koskaan elämässäni,
vaan olen aina omaava enemmän,
sellaista mitä muut eivät ehkä tiedä,
tai tunne tällaista elämää olevan,
se on vain joillekin annettua

ja mitä minä siitä opin,
että meitä on paljon mukana,
tässäkin toisessa maailmassa,
ja me opimme toisiltamme,
hyväksymään ihmiset sellaisina,
kuin heidät on tähän toiseen maailmaan luotu

tuntematon maailma

on vain oltava valmiimpi,
kohtamaan se viimeinen,
se elämäni lopun päivä,
jota ei voi edeltä tietää,
missä sen tulen kohtaamaan,
ja milloin sen tulen kohtaamaan

olen vain hyväksynyt,
elämäni sellaisena kuin se on,
enkä voi muuta enää tavoitella,
olen hyväksynyt tämän osani,
joka on minua varten luotu,
ja olen myös kiitollinen siitä

olen kokenut paljon enemmän,
olen elänyt paljon enemmän,
sellaista mistä en ole tiennyt,
että sellaista voi olla olemassa,
olen siis oppinut paljon,
jostakin tuntemattomasta maailmasta

elämäni viimeinen

miksi olisin surullinen,
miksi olisin epätoivoinen,
tämä vain sattui osalleni,
eikä se ollut oma valinta

miksi siis en eläisi,
jokaista päivää kuin viimeistä,
ja olisi täysillä elämässä kiinni,
koska sitä viimeistä ei tiedä

miksi siis hukkaisin päiväni,
turhaan suremiseen menneistä,
sillä jokainen hetki on tässä,
ja elämä etenee joka hetki

en saa sekuntiakaan takaisin,
kaikki on tehty hyvässä uskossa,
siksi en voi olla surullinen,
enkä edes vihainen

olen vain entistä rohkeampi,
elän entistä enemmän,
niinkuin päiväni olisi viimeinen,
tässä elämäni päivien janassa

Sosiaalisen median vaaroja

Älä koskaan jaa lasten kuvia,
älä jaa kenenkään sukulaisen kuvia,
jaa pelkään omia kuviasi,
tai lemmikkieläinten kuvia,
tai omia luontokuviasi,
mutta jätä muut ihmiset rauhaan!

Poista kaikki omat lastesi kuvat,
poista kaikki sukulaistesi kuvat,
kaikkialta sosiaalisesta mediasta,
ettet loukkaisi kenenkään yksityisyyttä,
sinulla ei ole lupaa julkaista mitään,
mikä voidaan tulkita vääräksi,
ja haitalliseksi muille ihmisille,
kuvallinen materiaali on todella vaarallista!

Siitä voidaan luoda valemediaa,
siitä voidaan luoda pilakuvia,
siitä voidaan luoda haitallista materiaalia,
siksi pitää olla erittäin huolellinen.
ja poistaa kaikki lasten kuvat,
ja muiden ihmisten kuvat,
jos ei ole saanut itse lupaa,
mutta lupakin koskee vain yli 18 -vuotiaita!

Hiljainen tappaja

Elämä ei ole hiljaa, eikä aika ole vielä pysähtynyt. Syksyn tuuliset säät tunkeutuvat huoneisiin. Yöt ovat viilentyneet. Hän istuu hiljaa nojatuolissa, mutta vain hetken aikaa. Pian hänet on autettava vuoteeseen. Elämässä vaihtelevat valoisat puolet, ja varjoisat hetket, jolloin läsnä on itku ja hiljainen valitus. Hän on hiljainen nyt, eikä anna kenenkään kärsiä omasta puolestaan. Hän pitää yllä lohdutuksen ilmapiiriä. Älkää surko tai olko huolissanne, hän pyytää läheisiään hyväksymään, että tämä on hänen elämänsä osa. Jos ei olisi tätä sairautta, olisi voinut tulla muita vaikeuksia elämään.

Tänään hänen jäseniään kolotti pahemmin, ja laihat käsivarret palelivat kovasti. Hän oli kietonut itsensä huovan sisälle, vain kasvot olivat paljaana. Sateinen ilma teki kylmyyden, joka tuntui kaikkialla. Se tuntui pahentavan hänen oloaan nyt, kun vartalo oli menettänyt suuren osan painostaan. Silmissä oli kuitenkin vielä lämpö ja läsnäolo. Hän halusi olla vielä elossa ja mukana elämässä, eikä hän halunnut miettiä vielä kaiken lopullisuutta. Hän valoi uskoa ympärilleen, vaikka tiesi, että väistämätön olisi pian edessä.

Miten ihminen pienenee ja voimat heikkevät, kun alkaa olla lopun aika? Miten vähän ihmisestä jääkään jäljelle?

Mies oli ollut töissä pitkän päivän, kuten hän oli yleensäkin. Vain lyhyet hetket aamulla, ja illalla hän oli läsnä, ja öisin he joskus itkivät yhdessä, rukoilivat ja toivoivat parempia hetkiä. Kumpikin tiesi kuitenkin, että tämä olisi ehkä heidän viimeinen yhteinen kuukautensa. Aikaa ei olisi enää tuhlattavaksi. Nyt oli sanottava kaikki se, mitä ei aikaisemmin ollut sanonut. Oli tehtävä tilit selviksi tässä elämässä, ettei jäänyt epäselviä kohtia tai asioita hoitamatta. Hän yritti olla selväjärkinen ja muistaa kaiken, mitä hän oli päivällä hereillä ollessaan miettinyt!

Maailman ihmeet

Mutta ihmisen mieli,
se halajaa väljemmille vesille,
katsomaan kaikkia ihmeitä,
joita maailma meille tarjoaa!

Ehtymättömät aarteet löydettävinä,
kaikkialla maailman kolkissa,
eikä niistä tule loppua koskaan,
ihminen ei pysty kaikkialla käymään,
tämän lyhyen matkansa aikana.

On vain valittava kohteet,
joista itse välittää ja jotka kiinnostavat,
että oikein jakaisi aikansa ja päivänsä,
ja näkisi ja kokisi enemmän,
kuin muutoin koskaan voisi!

Linnut

Ilman niitä ei eläisi,
ne tuovat iloa kaikkialla,
ja ihan jokaisena päivänä,
jolloin vaikkapa kuulee,
sen tutun tiaisen äänen!

Ei sitä kannata kauaksi mennä,
jos voi jo omasta pihasta,
sen tutun linnun kuulla,
ja iloita sen laulusta.

Siinä sielu lepää,
kun tuntee ja tunnistaa,
tämä on minun lintuni,
se tulee lauluna sielustani!

Vapaana

Vapaana kuin taivaan lintu,
voisi tutkia elämän aarteita,
kaarrella sinisellä taivaalla,
katsella vihreitä nurmia,
ja syksyn punertavia puita!

Opetella elämään jälleen,
kylmenevässä säässä,
sumuisissa öissä,
ja aamun viileässä.

Ei surua kannata kantaa,
antaa vain ilon pulputa,
kaikesta huolimatta,
elää ja on elossa,
eikä ole vielä kuollut.

Ja odottaa kaikkea,
sitä mitä elämä tarjoaa,
ilman mitään sitoumuksia,
puoleen tai toiseen,
ettei mitenkään pettyisi,
vaan antaisi elämän jatkua,
sellaisena kuin se tulee!

Yksinäisinä

On läsnä itkuiset kasvot,
vanhana on yksinäistä,
ei ehkä ole sukulaisia,
ystävät ovat jo kuolleet,
kukapa heistä välittäisi?

Miten pahalta tuntuu,
katsoa vanhaa ihmistä,
kun elämä on pettänyt,
eikä jäljellä ole paljon,
on vain pahaa oloa,
ja sairauksien tuntua!

Käsissä näkyy työn jäljet,
kasvoissa elämän uurteet,
ja hiuksissa on harmaata,
tai valkoista hohdetta,
elämän monta kirjoa,
ja kohtaloa kohtaa!

Kuka on selvinnyt sodasta,
kuka on ollut mukana siellä,
kuka on menettänyt tutun,
kenen sukulainen on kuollut,
ja jokaisella on yksinäistä,
eikä kukaan kuuntele enää,
miten näin voi käydä?

Täällä jää vanhus yksin,
jos ei ole enää puolisoa,
tai lapset ovat kaukana,
ystävät ovat jo huonompia,
miten siinä auttaisi,
sitä yksinäistä ihmistä?

Miten ihminen jaksaa,
kantaa edes vähän taakkaa,
jonka tässä matkalla kohtaa,
olla lähellä ja läsnä siinä,
arkisessa päivässä,
joka on vielä elättävänä?

Miten sitä ehtisi siinä hetkessä,
heitä kaikkia auttaa?

Ihmiskunnan kirjavuutta

Jokainen ihminen voi olla,
ääniä kuuleva ihminen,
hän voi olla näkyjä näkevä,
mutta hänen ei tarvitse olla,
mielenterveydeltään sairas!

Jos on tavannut paljon,
sellaisista kertovia ihmisiä,
yleensä vanhempia ihmisiä,
voi vain arvella kertomuksia,
mitkä syyt ovat johtaneet,
kyseisiin henkilön kokemuksiin!

Mutta jos kyseessä olisi nuorempi,
oli hän selvempi ongelmatapaus,
joka pitäisi heti lääkitä oireettomaksi,
vaikka sellaista tilaa ei voitaisi,
nykykeinoin millään luoda,
eikä olisi lääketieteellistä hoitoa,
jolla poistaisi kyseiset ilmiöt.

On vain oltava viisaampi,
otettava enemmän selvää,
miten heille on kaikki tapahtunut,
mitä he kertovat omista asioistaan,
omista lääkkeistään,
tai omista sairauksistaan!

On vain saanut tietoonsa,
paljon sellaisia asioita,
ettei ihmisen kokemuksia,
voi mitenkään luokitella,
heidän omiksi harhakuvitelmiksi,
he ovat ne oikeasti kokeneet,
ja syyt voivat olla moninaiset,
lääkkeiden sivuvaikutuksista,
jopa tulehduksellisiin sairauksiin!

Onneksi ymmärtää heitä,
ei heitä tarvitse sairaalaan toimittaa,
vaan ohjata veri- tai virtsakokeisiin,
tai korva- tai silmälääkärille,
että jos löytyisi fyysinen vika,
mutta vanhenevat aivot,
tai muu aivotoiminta,
voi aiheuttaa oireita,
joita eivät lääkkeet paranna.

Ihmisen on silloin sopeuduttava,
vain olemaan ääniä kuuleva,
näkyjä silmissään näkevä,
tai unenaikaisia painajaisia,
ja ihmeellisiä kehontuntemuksia,
tai jotain muuta tunteva ja kokeva!

Hiljainen tappaja

Hänellä ei olisi lapsia jatkamassa sukua. Kuolema oli läsnä jokaisena päivänä. Hän ei päässyt asioita pakoon minnekään, ja,vain näiden seinien sisäpuolella oli hänen elämänsä nyt. Koko elämä päättyy pian, eikä mitään hetkeä tai päivää saa takaisin. Siinä oli elämän alku ja loppu ja niiden välissä joukko päiviä, joita ei voi ennalta tietää.

Hän oli valmistautunut tulevaan jo siitä tiedosta, ettei parannuskeinoa ole. Hänen oli vain luotettava lääkäriin, eikä hän halunnut hoitoa tai olla pois kotoa. Ei heillä olisi ollutkaan siihen varaa. Oli vain luovuttava elämästä silloin, kun se hetki koittaisi. Elämä olisi kuolemista varten.

Tänään hän tunsi olonsa pitkästä aikaa paremmaksi. Ruoka oli maistunut, ja hän nautti syksyisistä päivistä, joissa oli ripaus viileyttä yön aikana. Oli helpompi hengittää, kun kuumuus ei rasittanut ja ilma ei ollut yhtä pölyistä. Hänen oli vaikea olla vain sisätiloissa, mutta ulkomaailma tuntui yhä kaukaisemmalta.

Hän tiesi, että aika on vähissä. Hän ei pelännyt kuolemaa, sillä sielussaan hänellä oli rauha. Hänen miehensä auttoi häntä aina, kun pystyi omalta työltään. He asuivat vaatimattomasti pienessä asunnossa, eikä siellä ollut mitään turhaa. Lattioita peittivät pehmeät matot, ikkunoissa oli kahdet verhot, pitsiverhot ja toiset peittävät verhot, jotka suojasivat katseilta pimeään aikaan. Sohva ja kaksi nojatuolia olohuoneessa toimivat hyvin. Pikkuruinen makuuhuone täyttyi melkein kokonaan sängystä.

Keittiö oli pimeä ja pieni. Siinä pystyi kuitenkin laittamaan ruokaa. Ei hän enää itse juuri jaksanut mitään tehdä, vaan ruoat tekivät muut. Onneksi. Olisi ollut noloa, jos joutuisi anomaan apua muilta, tuntemattomilta ihmisiltä. Heidän pitäisi selvitä itsekseen.

Hiljainen tappaja

Kuolema oli läsnä jokaisessa päivässä heidän elämässään. Sitä ei voinut enää estää tai siltä välttyä. Oli viivytystaistelun aika! Miten siinä ihminen onkaan paljaana ja avuttomana tietämättä tulevista päivistään. Hän oli taipuinut oman tulevansa tahtoon. Ei siinä enää voi taistella kauan aikaa vastaan, ja se ajatus on jokaisessa hetkessä läsnä.

Miten minä selviän ja miten muut selviävät? Eikä niihin kysymyksiin löydy vastauksia, eikä voi tietää, miten ja milloin kaikki tapahtuu? Onko loppu oleva hyvinkin vaikea ja tuskainen, vai nukkuuko vain hiljaa pois tästä maailmasta?

Ei ole ollut selkeitä päiviä enää. On vain tavallisia harmaita päiviä, joissa on vain yhteinen ilta, yö ja aamu. Päivät ovat vaikeita olla erossa, eikä voi mitenkään auttaa toista. Siinä on elämisen tuskaa, ja sellaista, mitä ei ehkä toivoisi toisten kokevan.

Ikkunasta voi katsella sinistä taivasta ja taivaan valkoisia pumpulipilviä. Miten ne purjehtivat rannattomalla taivaalla. Ja auringonpaistetta, ja kuun loistetta yöllä, siellä on rannaton avaruus, eikä ihminen siitä tiedä mitään. Ulos ei enää juuri pääse, eikä se olisi viisastakaan lähteä sinne, jos jalat eivät ehkä kanna kuin muutaman metrin kävelyn ajan sisätiloissa. On vain katsottava taivaan sineen, ja toivottava öisin tähtitaivasta, jossa hohtaa ikuinen valo.

Ulkopuolinen maailma sulkeutuu pois mielestä ja elämästä, piirit pienevät vain asunnon sisälle. Ei ole voimia nähdä enää, mitä on ulko-oven toisella puolella. On vain nämä huoneet, ja tutut tuoksut sisällä. On vain vanhat matot, ja muistot omasta perheestä ja lapsuudesta. Kaikki he ovat jo kuolleet, ja muistoina mielessä. Miten isä tai äiti elivät, tai mitä he tekivät, miten he puhuivat. Kaikki on tullut lähemmäksi, kaikki palautuu muistoihin ikään kuin valmistaakseen seuraavaan matkaan.

Torpparintaival, Seitsemisen kansallispuisto, Ikaalinen

Koveron perinnetila, Seitsemisen kansallispuisto, Ikaalinen