Valon kaupunki

Hiljainen tappaja

Mies työskenteli pellolla kitkien penkkejä. Hän pohti kaikkea tapahtunutta. Oman mielensä hämentämistä ja hänen sekoittamistaan todellisuudesta. Hän oli kohdannut outoja tapahtumia, ja hänestä oli puhuttu paljon pahaa. Häntä oli peloteltu monin tavoin, ja hän oli manipuloitunut tapahtumista. Mies ymmärsi, että kaikki nuo teot olivat pelottava ase yhteiskuntaa ja muita ihmisiä kohtaan. Yksittäinen ihminen kykeni tekemään tietämättäänkin hirmuisia tekoja. Hän oli vaarallinen ihminen yhteiskuntaa kohtaan.

Mies ymmärsi, että hänelle oli annettu tehtäviä, ja häntä oli testattu, kuinka hyvin hän noudatti neuvoja. Ja kuinka paljon hän kuunteli ja mitä hän teki, oliko hän yhteistyökykyinen vai jättikö hän kaikki vain ylimääräisenä ja epämääräisenä käsittelemättä. Hän oli alkanut noudattamaan kaikkea, mitä hänelle tarjottiin ja odottamaan palkkiota pelistä, jossa hän oli mukana. Hän ei pystynyt enää irrottautumaan kaikesta, vaan hänet oli vakuutettu asioista tavalla, jota hän itse ei tiennyt.

Hän tiesi, että hänen ammattinsa mahdollisti kaiken. Hän oli ollut autonkuljettaja ja hän osasi ajaa isoja autoja. Hänellä oli pitkä kokemus kaikesta. Hänelle oli sattunut epäonnea omassa perheessään, ja hän oli mieleltään järkkynyt ja heikko vaimonsa kuoleman takia. Hän oli helppo ihminen, koska hän oli tottunuta auttamaan muita ihmisiä. Hänet oli helppo houkutella mukaan tapahtumiin oman elämänsä tilanteen takia.

Mies teki töitä ulkona, ja hän yritti etsiä kaikkia alun tapahtumia mielestään. Miten ja milloin hän oli ensimmäisen kerran kokenut jotain sellaista, mikä oli hämmentänyt häntä? Miten hän oli pelännyt outoja tapahtumia, ja mitä kaikkea oli ympärillä tapahtunut? Miten hänet oli valittu tuohon tehtävään ja mikä mahdollisti tapahtumat? Hänellä oli paljon avoimia kysymyksiä, joihin hän etsi vastauksia omasta elämästään ja lähipiiristään. Oliko joku hyvinkin läheinen ollut kaiken takana, mutta kuka toimisi tällä tavalla? Miten joku voi toimia näin? Millainen ihminen hän on ihmisenä?

Hiljainen tappaja

Aamu sarasti oven raosta, ja kohta oli kirkas taivas. Mies heräsi varhain auringon mukana, ja hän päätti tutkia ääniä tänään paremmin. Hän ymmärsi, että oli jotain mitä hän ei pystynyt ymmärtämään tai tietämään äänistä. Hän oli hämillään ja epätietoinen asioista. Hän oli kuullut eri ihmisten puhetta, mutta nyt hän vasta keksi kokeilla äänien käyttäytymistä. Hän käveli läheisen metsän reunaan, ja kuuli kuinka tuuli humisi puissa. Hän alkoi vain toistamaan yhtä sanaa, ja kohta metsä vastasi kuin kaiku hänelle. Tuulen äänestä tuli hänen oma sanansa. Hän toisteli useita sanoja, ja lyhyitä lauseita, ja jopa kaksi tai kolme sanaa kuului samana kuin hän itse oli ne muodostanut.

Hän ajatteli äänien olevan jotenkin riippuvaisia hänestä itsestään ja hänen puheestaan. Hän ehkä ajatteli, ja äänet ottivat hänen ajatuksiaan. Tai oli jotain muuta, mitä hän ei käsittänyt. Hän toisteli vielä kaikenlaista, ja tulos oli sama. Miten äänet eivät puhu aina omiaan, vaan hän pystyi keskeyttämään niiden puheen, toistelemalla ja hokemalla samoja sanoja. Se tuntui merkilliseltä. Hän päätti, että hän voisi leikitellä ja jatkaa sanoja omalla tavallaan. Näin hän keksi kaikenlaisia hauskoja lauseita ja nauroi itsekin äänille.

Mies palasi pihaan ja meni sisälle taloon. Vanhus oli jo herännyt ja hääri hellan ääressä. Kohta oli teetä keitetty ja he istuutuivat rauhallisesti ja hiljaa nauttimaan aamiaista. Mies tunsi, kuinka tee antoi voimaa ja lämmitti mukavasti aamulla. Hän ei puhunut mitään, eikä vanha mieskään puhunut mitään, vaan he vain katselivat ja kuuntelivat taloa ja toisiaan. Nuorempi tunsi arpien kiristävän selässään ja kasvoilla arvet olivat vielä näkyvissä. Hän ymmärsi, että hänen ulkonäkönsä jäisi erilaiseksi, ja eikä hänen kasvonsa enää olleet yhtä sileät, vaan arvet halkoivat otsaa ja poskia. Hän olisi nyt toinen mies, ja hänen ajatusmaailmansa oli muuttunut. Hän arvosti nyt yksinkertaista ja tavallista elämää, eikä hän enää tavoitellut mitään erikoista. Kunhan vain saisi ruokaa ja voisi tehdä töitä. Mitä hän muuta nyt kaipasi?

Hiljainen tappaja

Miehet joivat teetä ja ilta kului nopeasti. Vanha mies kertoi vaikuttavia kertomuksia omasta elämästään. Hänellä oli ollut vaimo, ja poika. Hän kertoi, että hänen poikansa oli kuollut tapaturmaisesti, eikä vaimo ollut enää ollut entisellään sen jälkeen. Vaimo oli surrut poikaa paljon enemmän ja raskaammin kuin hän. Vaimo oli menettänyt elämänhalunsa, ja eikä heidän elämänsä ollut kovin hyvää. Vaimo itki usein ja suri poikaa, hän laihtui ja kuihtui pois elämästä. Vanha mies ymmärsi äidin surevan lastaan paljon enemmän, ja että hänen vaimolleen poika oli ollut vieläkin läheisempi kuin hän. Hän ei voinut koskaan korvata lasta vaimonsa elämässä. Lapsi oli ollut heidän silmäteränsä syntymästään lähtien, ja paljon kalliimpi perheenjäsen kuin kukaan osasi arvata. Lapsi oli heidän ainoansa, ja siksi he olivat olleet suruissaan pitkään.

Vanha mies sanoi olevansa väsynyt ja pian tulisi jo ilta. Hän alkoi lepäämään aikaisin, ja heräsi varhain aamulla. Nuorempi mies vetäytyi omaan rauhaansa. Hän kuuli taas äänien puhuvan, ja hän alkoi keskustelemaan äänien kanssa. Sitten hän testasi, miten hänen oma ajattelunsa vaikutti puheeseen. Yhtäkkiä hän huomasi, että jos hän vain ajatteli pelkästään yhtä sanaa mielessään, ja ikään kuin puhui äänettömästi sanan, äänet myös alkoivat toistamaan vain yhtä sanaa. Hän ihmetteli, miten äänet noudattivat tarkasti hänen sanojaan, kun hän alkoi toistamaan vain samoja sanoja, ja hän kuuli samat sanat yhtä uudestaan. Kaikki tuntui kummalliselta, miten äänet eivät puhuneet mitään järkevää, vaan toistivat kaikki hänen hokemansa sanat. Miksi?

Mies oli enemmän kuin huolissaan koko kuulemastaan puheesta. Hän ymmärsi kuulevansa sanat korvissaan, eivätkä ne tulleet pään sisältä. Mutta miten hän kuuli omat sanansa yhä uudestaan ja uudestaan. Hän pystyi itse säätelemään sitä mitä hän kuuli!

Mies oli väsynyt päivän töistä ja ilta pimentyi ja hämärtyi. Hän meni levolle, ja nukahti pian. Raitis ilma ja syöminen ja teen juominen saivat hänet uniseksi. Hän ymmärsi, että hän oli turvassa, vaikka koki ruumissiiaan kaikenlaisia tuntemuksia. Hän luotti enemmän tulevaisuuteen kuin aikaisemmin. Hän oli myös rauhallinen ja valmistautunut, jos hän kuolisi pian. Hän ei surrut enää kaikkea, mitä hänelle oli tapahtunut. Hän ymmärsi, että hän ei voisi muuttaa mitään. Hän luotti johdatukseen, että hän rukoilisi ja olisi pelastettu jollakin tapaa. Hän nukkui siksi levollisesti, eikä hän enää pelännyt ääniä pimeydessä tai muitakaan vaaroja!

Hiljainen tappaja

Mies oli nukkunut ehkä tunnin. Häntä yskitti kovasti, ja kurkkua pisteli, ja hän tunsi korvissaan myös kipua. Äänet pilkkasivat häntä, että mikä hän on työtä tekemään siellä? Eikö hän voisi luovuttaa ja anoa armoa, että hän on aivan hullu ja naurettava tehdessään tuollaista työtä ruokapalkalla ja asuntoa vastaan?

Kurkku oli muuttunut kovin kipeäksi aivan yhtäkkiä ja oli vaikea niellä. Mies kokeili poskia ja kieltään ja huomasi purreensa unissaan poskiinsa ja kieleen haavaumia. Hän ymmärsi, että jokin häntä vaivasi kovasti. Tapahtumat olivat outoja, eikä hän ollut vilustunut tai muutoinkaan ollut ihmisten kanssa tekemisissä.

Hän alkoi hiljaa siistimään makuupaikkaansa ja siirteli tavarat järjestykseen. Hän halusi pitää hyvää huolta omasta tilastaan. Kaikki työkalut ja esineet olivat vanhoja ja kuluneita, mutta ne olivat hyvin pidetty kunnossa. Mies tutki kaiken rakennuksessa. Hän mietti, miten paljon ne olivat elämää nähneet nämä vanhat työkalut, ja kuka oli niitä käyttänyt vanhuksen lisäksi. Olisiko jotkut olleet jopa yli sata vuotta vanhoja? Hän ihmetteli itsekseen joitakin työkaluja, joita hän ei ollut ennen nähnyt. Miten paljon hänellä oli opittavaa, ja miksi hän ei auttaisi töissä?


Mies unohti kaiken kokemansa kivun ja lähti ulos. Kohta vanha mies tuli myös ulos. Yhdessä he tutkivat työkaluja ja vanha mies kertoi paljon työkaluista, ja mitä niillä kaikilla oli tehty. Mies innostui kovasti kuulemastaan. Hän ymmärsi, että vanhoilla ihmisillä on paljon sellaista tietoa, mitä hän ei voinut tietää, ja heillä oli viisautta säilyttää kaikkea tarpeellista. Hän kuunteli vanhuksen kertomuksiä työstä ja elämästä ja iloitsi, että sai jakaa ne tarinat hänen kanssaan.

Kapeenkoski

Hieno retkeilykohde kaunissa koskimaisemissa, hyvät laavut ja taukopaikat.

Linturetkellä

Satosuolla oli kurkia, useita haukkoja, kiuruja, käpytikkoja, palokärki, rastaita ja tiaisia yms.

Taidetta katsomassa HAM

Ellen Thesleffin, Tove Janssonin töitä,  ja lopuksi Rafael Wardin työt Vanhuus -näyttelyssä. Sitten vielä työpajassa meni pari tuntia!