Mies mietti, kuka oli hänen vihollisensa. Kuka oli halunnut hänelle näin paljon pahaa? Mies muisteli tapahtumia aivan alusta alkaen, ja hän oli tunnistanut tuttuja ääniä, jotka olivat puhuneet hänelle. Äänet olivat nuhdelleet häntä ja pitäneet häntä viallisena, ja jopa hulluna. Miten hän ei ollut hankkinut uutta puolisoa, miten hänellä ei ollut lapsia, ja miten hän oli nuorempana ollut huono kaikissa toimissaan. Mies ei enää ajatellut äänien sanomaa, vaan kenen ääniä oli ollut mukana.
Hän oli nähnyt naisen kaukaa, mutta kuka tuo nainen oikein oli ollut, sitä hän ei tiennyt. Nainen oli salaperäinen ihminen, joka oli tunkeutunut hänen maailmaansa, ja käyttänyt hänelle tuttuja miehen äidin äänen vivahteita. Siksi mies oli luottanut naiseen, ja nainen tiesi hänen ajatuksensa, ja luki miehestä aina, millä tuulella mies oli.
Kuka oli varastanut hänen toimittamiaan tavaroita? Kuka oli se mies, joka oli tekeytynyt kauppiaan apulaiseksi, ja tilannut hänen puolestaan tavaroita, ja sitten hakenut ne kauppiaan nimissä? Hän muisti vain vähän miehestä ja naisesta, eikä hän voisi ehkä heitä tunnistaa väkijoukosta. Hän muisti paljon tunteita ja eleitä, jotka olivat herättäneet hänen luottamuksensa.
Mies ajatteli paikkoja, joissa hän oli nähnyt naisen. Olisi ollut liian vaarallista mennä kysymään naisesta siellä kaduilla tai pihoilla. Eihän kukaan miestä tuntenut tarpeeksi hyvin, eikä nainen ehkä koskaan ollut kertonut hänestä suvulleen. Mies ymmärsi, että naisen selvittäminen olisi vaikeaa, eikä hän tulisi siinä onnistumaan. Nainenhan oli aina ollut kaukana, ja hän ei ehkä ollut nähnyt kaikkia kasvojen piirteitä tarpeeksi hyvin.
Kauppiaan apulaistakaan mies tuskin tunnistaisi. Hän muistaa vaatteiden sävyt ja kankaat ja hiusten värin, mutta hän ei voi muistaa tarpeeksi hyvin kasvoja. Miten hän voisi etsiä ihmisiä, jotka hän oli nähnyt vain hetken?
Mies oli ehkä syyttänyt vääriä ihmisiä asioista ja kokemistaan vääryyksistä, Ehkä hän oli joutunut jonkin muun juonen uhriksi. Ehkä hänelle haluttiin pahaa paljon laajemman joukon toimesta, tai joku muu kostaisi hänelle, ja oli palkannut nämä ihmiset tekemään hänelle pahaa. Mies ei voinut ymmärtää, miten hän muisti kaikki ihmisten äänet, jotka olivat puhuneet hänelle. Eihän he kaikki voineet olla mukana.
Oli vaikeaa hyväksyä kaikki tapahtunut, mutta ei hänellä olisi todisteita ketään vastaan. Eikä hän voisi todistaa, kuka oli kaiken takana. Olisi vain jätettävä kaikki ja yritettävä selvitä eteenpäin. Ehkä jonakin päivänä joku muu paljastaisi enemmän näistä ihmisistä. Ehkä hän saisi enemmän selville muistakin asioista. Hänen oli oltava kärsivällinen.
perjantai 22. toukokuuta 2020
maanantai 18. toukokuuta 2020
Kevättä
Ihminen huomaa kauneutta,
katsellessan kevään heräämistä,
miten keltaisia rentukat ovat,
ja miten kauniin vihreitä,
hennot koivun lehdet.
Miten luonto herättää,
ja hämmästyttää,
uuden kasvun ihmeenä,
elämä jatkuu taas valoisina öinä,
eikä pimeää yötä ole.
On vain kuunneltava yön ääniä,
tuhansien lintujen lauluja,
oltava yössä kulkijana,
tunteakseen olevansa onnellinen,
kaikesta luonnon ihmeellisyydestä.
Voi tuntea elävänsä,
väkevästi ja innokkaasti,
nauttia pienistä hetkistä,
jopa hiljaisuudesta yössä.
Näköala
Kaukana siintävät siniset metsät,
ja edessä järvimaisema,
katson maisemaa yhä uudelleen,
ja tunnen oman vajavaisuuteni,
tässä kauniissa maisemassa.
En ole paljon saavuttanut,
enkä tule koskaan saavuttamaankaan,
olen vain loputtoman tien etsijä,
ja levottaman sieluni vanki,
mutta tässä hetkessä olen rauhallinen,
ja mieleni on levollinen.
En minä ajatuksiani pakoon pääse,
enkä koskaan saa lopullista rauhaa,
sillä niin paljon on ajatuksia,
ja tietämättömyyttä kohdattava.
Hetken vain olen vankina,
ja sieluni on päässyt pilvien päälle,
hetken linnun lailla liidän,
ja saan olla onnellinen,
näen vielä tämän sinisen taivaan,
ja valkoiset pilvet.
Minä olen matkalla,
yhä ja edelleen,
kuten kanssakulkijanikin!
Hiljainen tappaja
Mies oli nukkunut hyvin aamuyöhön asti. Hän oli tyytäväinen päiväänsä ja tapahtumiin. Hän oli innoissaan siitä, että ehkä hän pystyisi vielä elämään normaalia perheellisen ihmisen elämää. Ehkä hän saisi hyviä asioita kaiken tapahtuneen pahan jälkeen.
Aamuyöllä hän heräsi painajaiseen. Hänen nenäänsä pisteli, ja se vuosi hiukan verta. Hän oli kuitenkin hyvin levännyt, mutta painajaisen tapahtumat olivat kauheita. Ja äänet sanoivat hänelle, että ketään me emme ole tappaneet, vaan kaikki ovat kuolleet oman kätensä kautta. hMies mietti pitkään näkemään unta, ja ymmärsi, miten häntä oli pilkattu ja ivattu unessa. Ja miten syvästi ihmiset olivat hylännneet hänet, jättäneet yksin sekä fyysisesti että henkisesti.
Hänellä on traumaperäinen stressireaktio. Tapahtuma, jota hän ei pystyisi jakamaan kenenkään kanssa, eikä kukaan koskaan voisi tajuta, miten syvälle hänen sieluunsa oli tunkeuduttu. Miten häntä oli manipuloitu, tai miten hänet oli saatu pelkäämään, tai miten hänen sielunsa oli kaapattu pahan valtaan.
Hänelle oli tuotettu syvää häpeää ja syyllisyyttä, sitä äänet olivat korostaneet monta kuukautta. Miten hänen ihmisarvoaan oli arvosteltu ja miten huonoksi ihminen voidaankaan tehdä. Hän ei enää ollut äänien mukaan ihmisten arvoinen, vaan hänestä oli tullut negatiivinen ihmisarvoltaan.
Mies ei voisi koskaan unohtaa tapahtumia. Hän tunsi yhä tunteita, joita hän oli kokenut eri tilanteissa, ja miten hän oli reagoinut niihin. Välillä hän oli kokenut syviä masentavia hetkiä, ja välillä hän oli ollut tavallista iloisempi ja onnellisempi. Hän oli elänyt tällaista vuoristorataa monta kuukautta ennen suurta onnettomuutta. Hän ei pystynyt hallitsemaan tilannetta oman väsymyksensä ja oman surunsa takia. Hän oli ollut eräänlaisessa vuoristoradassa, jossa vaihteli hyvän ja pahan tunteet vuorotellen.
Hänen elämästään oli tullut negatiivinen. Hänen perheensä ja hänen läheisensä olivat kääntäneet selkänsä hänelle. He eivät hyväksyneet häntä enää sellaisena ihmisenä kuin hän oli ollut. Hän oli ympäristössään halveksittu ihminen. Hän jäi yksin henkisesti ja fyysisesti.
Mies tiesi, ettei hän voisi jakaa tapahtumia kenenkään kanssa, ja siksi äänet yrittivät nyt nujertaa häntä uudelleen. Hänen omaa syyllisyyttä tapahtumiin korostettiin, eikä kukaan ehkä koskaan pystyisi täysin ymmärtämään, mitä hänelle oli tehty. Hän ei ehkä pystyisi jakaamaan kokemuksiaan kenenkään toisen ihmisen kanssa.
Mies oli päättänyt jättää asiat kertomatta, eikä hän koskaan voisi paljastaa kaikkia tapahtumia. Ihmiset eivät ymmärtäisi, miten kaikki oli edennyt, ja miten hän oli itse lähtenyt mukaan. Siihen sisältyi niin paljon sellaista, mitä kukaan ulkopuolinen ei pystyisi käsittämään. Siinä oli hänen oman mielensä hallintaan liittyvä ongelma. Kuinka hän pystyisi unohtamaan mitään, sillä hän näki ja tunsi omassa mielessään tapahtumat vielä näin pitkän ajan jälkeen hyvin voimakkaasti. Hänen sieluunsa oli jäänyt ikuinen arpi tapahtumista.
Aamuyöllä hän heräsi painajaiseen. Hänen nenäänsä pisteli, ja se vuosi hiukan verta. Hän oli kuitenkin hyvin levännyt, mutta painajaisen tapahtumat olivat kauheita. Ja äänet sanoivat hänelle, että ketään me emme ole tappaneet, vaan kaikki ovat kuolleet oman kätensä kautta. hMies mietti pitkään näkemään unta, ja ymmärsi, miten häntä oli pilkattu ja ivattu unessa. Ja miten syvästi ihmiset olivat hylännneet hänet, jättäneet yksin sekä fyysisesti että henkisesti.
Hänellä on traumaperäinen stressireaktio. Tapahtuma, jota hän ei pystyisi jakamaan kenenkään kanssa, eikä kukaan koskaan voisi tajuta, miten syvälle hänen sieluunsa oli tunkeuduttu. Miten häntä oli manipuloitu, tai miten hänet oli saatu pelkäämään, tai miten hänen sielunsa oli kaapattu pahan valtaan.
Hänelle oli tuotettu syvää häpeää ja syyllisyyttä, sitä äänet olivat korostaneet monta kuukautta. Miten hänen ihmisarvoaan oli arvosteltu ja miten huonoksi ihminen voidaankaan tehdä. Hän ei enää ollut äänien mukaan ihmisten arvoinen, vaan hänestä oli tullut negatiivinen ihmisarvoltaan.
Mies ei voisi koskaan unohtaa tapahtumia. Hän tunsi yhä tunteita, joita hän oli kokenut eri tilanteissa, ja miten hän oli reagoinut niihin. Välillä hän oli kokenut syviä masentavia hetkiä, ja välillä hän oli ollut tavallista iloisempi ja onnellisempi. Hän oli elänyt tällaista vuoristorataa monta kuukautta ennen suurta onnettomuutta. Hän ei pystynyt hallitsemaan tilannetta oman väsymyksensä ja oman surunsa takia. Hän oli ollut eräänlaisessa vuoristoradassa, jossa vaihteli hyvän ja pahan tunteet vuorotellen.
Hänen elämästään oli tullut negatiivinen. Hänen perheensä ja hänen läheisensä olivat kääntäneet selkänsä hänelle. He eivät hyväksyneet häntä enää sellaisena ihmisenä kuin hän oli ollut. Hän oli ympäristössään halveksittu ihminen. Hän jäi yksin henkisesti ja fyysisesti.
Mies tiesi, ettei hän voisi jakaa tapahtumia kenenkään kanssa, ja siksi äänet yrittivät nyt nujertaa häntä uudelleen. Hänen omaa syyllisyyttä tapahtumiin korostettiin, eikä kukaan ehkä koskaan pystyisi täysin ymmärtämään, mitä hänelle oli tehty. Hän ei ehkä pystyisi jakaamaan kokemuksiaan kenenkään toisen ihmisen kanssa.
Mies oli päättänyt jättää asiat kertomatta, eikä hän koskaan voisi paljastaa kaikkia tapahtumia. Ihmiset eivät ymmärtäisi, miten kaikki oli edennyt, ja miten hän oli itse lähtenyt mukaan. Siihen sisältyi niin paljon sellaista, mitä kukaan ulkopuolinen ei pystyisi käsittämään. Siinä oli hänen oman mielensä hallintaan liittyvä ongelma. Kuinka hän pystyisi unohtamaan mitään, sillä hän näki ja tunsi omassa mielessään tapahtumat vielä näin pitkän ajan jälkeen hyvin voimakkaasti. Hänen sieluunsa oli jäänyt ikuinen arpi tapahtumista.
lauantai 16. toukokuuta 2020
Elämän ilta
Yhä lähempänä on elämän ilta,
mitä keski-ikäisempi olen,
taas vuoden vanhempi,
en minä enää nuorru ruumiiltani,
vaikka sielussani asuu se pieni ihmistaimi.
Yhä minä jaksan etsiä uutta,
ja olen säilyttänyt uteliaisuuteni,
elämän salaisuuksia kohtaan.
Minä olen nähnyt nurjan puolen,
sen vanhuuden vaivaisuuden,
ja ihmisarvon menetyksen,
joka monia ihmisiä kohtaa.
Kun ihmisestä tulee iäkäs,
hän kadottaa aikajanasta lopun,
ja palaa lapsuuden aikaan,
elää omassa todellisuudessaan,
joka voi olla vierasta kanssakulkijoille.
Mutta miksi emme hyväksyisi heitä,
kuuntelisimme enemmän,
ja kunnioittaisimme.
He ovat meidät kasvattaneet,
ja nyt on meidän aika auttaa,
ja olla läsnä elämän illassa.
Taivaan vuoria
Taivaan rannasta ne vyöryvät,
muhkean muotoiset pilvet,
illan siniset ja vaalean punaiset,
ja luovat herkän tunnelman.
Ihminen herkistyy ja kuuntelee elämän ääniä,
eihän minulla ole kiirettä minnekään,
katson vain pilvien liikettä,
mihin ne kiirehtivätkään.
Olen ylittänyt isoja vuoria,
elämän kipukohtia ja epäonnistumisia,
ja olen saavuttanut seesteisyyden,
minä en tule valmiiksi koskaan,
vaan jään vain puolittaiseksi,
niinkuin jokainen muukin ihminen.
Emme me ehdi kaikkea tehdä,
me jätämme vaillinaisen perintömme,
ja se on meidän hyväksyttävä,
kaikkia vuoria emme voi ylittää.
Kultareunaiset pilvet
Minä odotan kesän saapumista,
kevään lintuja ja luonnon heräämistä,
sitä että kuulen satakielen ja laulurastaan laulavan,
niillä monilla eri äänillä ja vivahteilla.
Tunnen yhä eläväni voimakkaasti,
ja luonto herättää huomaamaan,
että voin kokea voimakkaana tunteita,
ja tiedän olevani vain osa luontoa.
Ei minulla pelkoa enää ole,
olen vain yksittäinen lehti suuressa puussa,
ehkä en ehdi koskaan valmiiksi,
vaan jätän jälkeeni paljon puolittaisia töitä,
ja paljon tuhottavia ja poisheitetttäviä,
mutta minä olen kuitenkin yrittänyt,
jättää jotain jälkeeni elämästä.
En minä voi enää pelätä,
sen enempää tätä elämistä ja epätietoisuutta,
kuin että pelkäisin kuoleman tuntemattomuutta,
sillä jos on ollut syntymä,
on myös oleva kuolema,
niinkuin jokaisella luontokappaleella on aina ollut.
tiistai 12. toukokuuta 2020
Hiljainen tappaja
Mies oli palannut kotiin kylältä. Juhlat olivat onnistuneet yli odotusten. Hän oli tutustunut moniin ihhämisiin, ja tunsi, että hänet oli otettu hyvin vastaan ihmisten keskuudessa. Jokainen oli halunnut tutustua uuteen kyläläiseen ja tulevaan maatilan omistajaan. Hänestä oli puhuttu paljon ja häntä jutteli useat ihmiset juhlissa. Mies tunsi onnistuneensa itsekin hyvin ja oli onnistunut tavoitteessaan. Hän tapasi sopivan naisen ja hän menisi hänen perhettään tapaamaan.
Äänet ilkeilivät taas, ja hän tunsi voimakasta pistelyä korvassaan. Äänet olivat korkeaa kimeää ääntä ja sihinää. Se tuntui rasittavalta. Mies kokeili laittaa päähänsä muovipussin, kuten joskus hän oli kokeillut aikaisemmin. Alussa hän muisti, että äänet olivat jääneet ulkopuolelle, kun hän oli mennyt suureen muovipusssiin työpaikalla. Hän oli silloin kokeillut kaikkea, koska äänet olivat häirinneet häntä työpaikalla. Äänet olivat jääneet pussin ulkopuolelle.
Miten äänimaailma oli jäänyt muovipussin ulkopuolelle, sitä hän ei itse käsittänyt. Näin vain hän oli hetken aikaa ollut suljettuna ison muovipussin sisään, joihin pakattiin isompia tavaroita kuljetusta varten. Mutta huono puoli oli ollut, ettei pussissa voinut kauaa olla, eihän silloin voinut työskennellä, eikä happikaan olisi kauaa riittänyt suljetussa tilassa.
Hän kokeili taas uudestaan muovia, estäisikö se äänien pääsyn hänen korviinsa? Ei sillä ollut mitään merkitystä nyt. Äänet kuuluivat kaikesta huolimatta yhtä hyvin, teki hän mitä tahansa muovipussin kanssa.
Mies söi pian iltapalaa vanhuksen kanssa. Vanhus halusi tietää kaiken päivän tapahtumista ja juhlista. Ketä siellä oli ollut ja keiden kanssa mies oli jutellut. Miten paljon hän oli odottanut uutisia tai hyviä tapahtumia, joilla olisi suuri merkitys hänenkin elämässä. Hän voisi olla luottavainen ja tyytyväinen, hänen työnsä jatkuisi toisten toimesta.
Äänet ilkeilivät taas, ja hän tunsi voimakasta pistelyä korvassaan. Äänet olivat korkeaa kimeää ääntä ja sihinää. Se tuntui rasittavalta. Mies kokeili laittaa päähänsä muovipussin, kuten joskus hän oli kokeillut aikaisemmin. Alussa hän muisti, että äänet olivat jääneet ulkopuolelle, kun hän oli mennyt suureen muovipusssiin työpaikalla. Hän oli silloin kokeillut kaikkea, koska äänet olivat häirinneet häntä työpaikalla. Äänet olivat jääneet pussin ulkopuolelle.
Miten äänimaailma oli jäänyt muovipussin ulkopuolelle, sitä hän ei itse käsittänyt. Näin vain hän oli hetken aikaa ollut suljettuna ison muovipussin sisään, joihin pakattiin isompia tavaroita kuljetusta varten. Mutta huono puoli oli ollut, ettei pussissa voinut kauaa olla, eihän silloin voinut työskennellä, eikä happikaan olisi kauaa riittänyt suljetussa tilassa.
Hän kokeili taas uudestaan muovia, estäisikö se äänien pääsyn hänen korviinsa? Ei sillä ollut mitään merkitystä nyt. Äänet kuuluivat kaikesta huolimatta yhtä hyvin, teki hän mitä tahansa muovipussin kanssa.
Mies söi pian iltapalaa vanhuksen kanssa. Vanhus halusi tietää kaiken päivän tapahtumista ja juhlista. Ketä siellä oli ollut ja keiden kanssa mies oli jutellut. Miten paljon hän oli odottanut uutisia tai hyviä tapahtumia, joilla olisi suuri merkitys hänenkin elämässä. Hän voisi olla luottavainen ja tyytyväinen, hänen työnsä jatkuisi toisten toimesta.
lauantai 9. toukokuuta 2020
Hiljainen tappaja
Aamu sujui verkkaisesti. Mies oli illalla etsinyt jo parhaimmat vaatteet, jotka hän oli onnistunut saamaan vaihtokaupalla kiertävältä kauppiaalta. Hän pukisi ne päällensä, ja laittaituisi juhlia varten huolellisesti. Hän tiesi, että kaikki kyläläiset olivat uteliaita, ja hänen pitäisi tehdä hyvä vaikutus muihin ihmisiin. Hänellä ei lähtenyt aamulla tekemään mitään pihatöitä, vaan hänellä oli aikaa valmistautua, ja kerrata omaa elämäänsä.
Hän muisti monia outoja tapahtumia, ja, että hän ei pystynyt ymmärtämään kaikkia tapahtumia. Hän oli valvonut paljon vaimonsa kuoleman jälkeen, ja häntä oli manipuloitu monella tapaa. Hän muisti myös öisin erikoiset napsaukset ikkunassa. Hän oli huomannut ikkunassa ja ikkunan puitteissa mustaa jauhemaista aihetta. Se muistutti ilotulitteissa käytettävää ainetta, ja ikkunasta se lähti pyyhkäisemällä kostealla liinalla. Mutta maalattuun metalliin tai puuhun se jätti mustan jäljen. Hän ei voinut tietää, mitä aine oli. Nyt hän ymmärsi äänien olevan häirintää, ja äänet olivat tehty siksi, että ne häiritsisivät häntä, eikä hän pystynyt nukkamaan kovin pitkiä unia. Hän oli herännyt napsaukseen usein, ja hän valpastui usein niin, ettei pystynyt nukahtamaan uudestaan. Näin hänen yöunestaan oli tullut rikkonaista ja päivisin hänellä oli vaikeuksia pysyä hereillä. Ehkä se vaikutti myös hänen harkintakykyynsä ja havoittuvuuteensa ihmisenä. Hänen ei pystynyt vastustamaan kiusausta uskoa naisen tarinaa.
Mutta nyt hän oli saanut paljon itseluottamustaan takaisin, ja tiesi, että ehkä hän vielä voittaisi taistelun vihollista vastaan. Hän kuuli kovan kihinän päässään ja äänet huusivat hänelle vihaisina, että sinä olet hullu, eikä sinun kannata juhliin lähteä. Me pilaamme päiväsi siellä. Mies oli kärsinyt pahoista vatsavaivoista, ja hän välillä jopa pelkäsi, ettei hän pystyisi lähtemään. Hän kuitenkin sai tukea vanhemmalta mieheltä, vaikka vanha mies ei tiennyt mitään hänen häirinnästään. Vanha mies oli kuitenkin ehkä aavistanut, että oli jotain, mitä hän ei tiennyt. Hän oli joskus ihmetellyt ääneen nuoremman miehen olemusta tämän vaipuessa omiin ajatuksiinsa. Hän näki, että nuorempi mies kärsi joistakin kivuista hetkittäin, tai liikehti levottamasti.
Vihdoin oli keskipäivän aika, ja hän oli valmis lähtemään kylälle. Hän oli innokas tapaamaan uusia ihmisiä ja hän tiesi, että tämä päivä oli tärkeä päivä hänen elämässään. Hän saisi keskustella useiden ihmisten kanssa ja kyläläiset tulisivat paikalle perheineen. Ja heidän sukulaisiaan tulisi myös lähikylistä. Heillä oli markkinat ja mukana olisi paljon kauppiaita ja muitakin ihmisiä. Ei voisi olla parempaa tilannetta tutustua muihin.
Suuressa talossa oli järjestetty yhteinen juhlatilaisuus ja siellä esiintyi puhujia. Mieskin halusi mennä sisälle, ja hän istuutui tutun kyläläisen seurueeseen. Hän katseli sähkövaloja ja lamppuja. Yht´äkkiä hän huomasi ryhmän hyönteisiä katossa lähellä lamppua rivissä. Hetken päästä ne kaikki lähtivät lentämään parittain. Mies ei tiennyt, oliko hän nähnyt näyn, vai oliko nämä oikeasti olemassa olevia. Hän ei kuitenkaan puhunut kenellekään oudoista hyönteisistä. Mitä ne oikein olivat?
Mies oli päässyt juttelemaan useiden kylän miesten kanssa, ja hänelle oli esitelty myös talojen tyttäriä, ja muualta tulleita naisia. Mies ymmärsi, että he olivat tietoisia siitä, että hän oli leski, eikä hänellä ollut lapsia tai muuta perhettä. Monet olivat ajatelleet hänen olevan sopiva mies tyttärensä puolisoksi. Eikä mies ollut vielä liian vanha, eikä ikäero edes pidetty mitenkään pahana. Kaikki tiesivät hänen olevan pian tilan omistaja ja siksi hänellä olisi varaa ja mahdollisuus elättää perhe.
Mies oli ehkä itsekin hämmentynyt tunnelmasta, mutta lopulta hän oli vapautunut. Hän oli saanut tutustua muutamaan mielenkiintoiseen naiseen, ja hän koki, että yksi heistä näytti olevan kiinnostunut myös hänestä. Hän ymmärsi, että nainen oli reilun kahdenkymmenen ikäinen ja kyllin vanha ymmärtämään hänet mahdollisena puolisona. Hän tiesi, että hänen pitäisi saada myös naisen suvun suostumus, jos he aikoivat avioitua. Hän päätti sopia tapaamisen naisen perheen kotona seuraavan viikon lauantaiksi. He voisivat rauhassa tutustua toisiinsa, eikä kannattaisi pitää kiirettä tällaisen asian ollessa kyseessä.
Hän muisti monia outoja tapahtumia, ja, että hän ei pystynyt ymmärtämään kaikkia tapahtumia. Hän oli valvonut paljon vaimonsa kuoleman jälkeen, ja häntä oli manipuloitu monella tapaa. Hän muisti myös öisin erikoiset napsaukset ikkunassa. Hän oli huomannut ikkunassa ja ikkunan puitteissa mustaa jauhemaista aihetta. Se muistutti ilotulitteissa käytettävää ainetta, ja ikkunasta se lähti pyyhkäisemällä kostealla liinalla. Mutta maalattuun metalliin tai puuhun se jätti mustan jäljen. Hän ei voinut tietää, mitä aine oli. Nyt hän ymmärsi äänien olevan häirintää, ja äänet olivat tehty siksi, että ne häiritsisivät häntä, eikä hän pystynyt nukkamaan kovin pitkiä unia. Hän oli herännyt napsaukseen usein, ja hän valpastui usein niin, ettei pystynyt nukahtamaan uudestaan. Näin hänen yöunestaan oli tullut rikkonaista ja päivisin hänellä oli vaikeuksia pysyä hereillä. Ehkä se vaikutti myös hänen harkintakykyynsä ja havoittuvuuteensa ihmisenä. Hänen ei pystynyt vastustamaan kiusausta uskoa naisen tarinaa.
Mutta nyt hän oli saanut paljon itseluottamustaan takaisin, ja tiesi, että ehkä hän vielä voittaisi taistelun vihollista vastaan. Hän kuuli kovan kihinän päässään ja äänet huusivat hänelle vihaisina, että sinä olet hullu, eikä sinun kannata juhliin lähteä. Me pilaamme päiväsi siellä. Mies oli kärsinyt pahoista vatsavaivoista, ja hän välillä jopa pelkäsi, ettei hän pystyisi lähtemään. Hän kuitenkin sai tukea vanhemmalta mieheltä, vaikka vanha mies ei tiennyt mitään hänen häirinnästään. Vanha mies oli kuitenkin ehkä aavistanut, että oli jotain, mitä hän ei tiennyt. Hän oli joskus ihmetellyt ääneen nuoremman miehen olemusta tämän vaipuessa omiin ajatuksiinsa. Hän näki, että nuorempi mies kärsi joistakin kivuista hetkittäin, tai liikehti levottamasti.
Vihdoin oli keskipäivän aika, ja hän oli valmis lähtemään kylälle. Hän oli innokas tapaamaan uusia ihmisiä ja hän tiesi, että tämä päivä oli tärkeä päivä hänen elämässään. Hän saisi keskustella useiden ihmisten kanssa ja kyläläiset tulisivat paikalle perheineen. Ja heidän sukulaisiaan tulisi myös lähikylistä. Heillä oli markkinat ja mukana olisi paljon kauppiaita ja muitakin ihmisiä. Ei voisi olla parempaa tilannetta tutustua muihin.
Suuressa talossa oli järjestetty yhteinen juhlatilaisuus ja siellä esiintyi puhujia. Mieskin halusi mennä sisälle, ja hän istuutui tutun kyläläisen seurueeseen. Hän katseli sähkövaloja ja lamppuja. Yht´äkkiä hän huomasi ryhmän hyönteisiä katossa lähellä lamppua rivissä. Hetken päästä ne kaikki lähtivät lentämään parittain. Mies ei tiennyt, oliko hän nähnyt näyn, vai oliko nämä oikeasti olemassa olevia. Hän ei kuitenkaan puhunut kenellekään oudoista hyönteisistä. Mitä ne oikein olivat?
Mies oli päässyt juttelemaan useiden kylän miesten kanssa, ja hänelle oli esitelty myös talojen tyttäriä, ja muualta tulleita naisia. Mies ymmärsi, että he olivat tietoisia siitä, että hän oli leski, eikä hänellä ollut lapsia tai muuta perhettä. Monet olivat ajatelleet hänen olevan sopiva mies tyttärensä puolisoksi. Eikä mies ollut vielä liian vanha, eikä ikäero edes pidetty mitenkään pahana. Kaikki tiesivät hänen olevan pian tilan omistaja ja siksi hänellä olisi varaa ja mahdollisuus elättää perhe.
Mies oli ehkä itsekin hämmentynyt tunnelmasta, mutta lopulta hän oli vapautunut. Hän oli saanut tutustua muutamaan mielenkiintoiseen naiseen, ja hän koki, että yksi heistä näytti olevan kiinnostunut myös hänestä. Hän ymmärsi, että nainen oli reilun kahdenkymmenen ikäinen ja kyllin vanha ymmärtämään hänet mahdollisena puolisona. Hän tiesi, että hänen pitäisi saada myös naisen suvun suostumus, jos he aikoivat avioitua. Hän päätti sopia tapaamisen naisen perheen kotona seuraavan viikon lauantaiksi. He voisivat rauhassa tutustua toisiinsa, eikä kannattaisi pitää kiirettä tällaisen asian ollessa kyseessä.
lauantai 2. toukokuuta 2020
Hiljainen tappaja
Mies oli nähnyt taas painajaisia yöllä. Hän muisti unihalvauskohtauksenkin, joka oli tuntunut hyvin ikävältä. Hän oli kuullut puhetta, mutta ei pystynyt reagoimaan. Olihan hän saanut kohtauksia jo lapsuudesta lähtien, mutta nyt se tuntui paljon pahemmalta, kun äänetkin olivat mukana siinä ja ne olivat jotenkin levottomia ja epävarmoja kaikesta. Eikö tienneet asiasta mitään? Vai miksi he ihmettelivät tätä?
Mies oli ajatellut paljon omaa kohtaloaan, ja mitä tapahtuisi, jos hän saisi vaimon ja lapsia? Kokisivatko he saman kohtalon kuin hän on kokenut? Joutuisivatko he kiusanteon, ja ivan ja pilkan kohteeksi omassa elämässään? Miten hän voisi sitä estää, siihen hänellä ei olisi keinoja. Hän pelkäsi, mitä tapahtuisi ja, että olisiko lasten hankinta hyvä asia vai huono asia hänen tapauksessaan? Hän ei tiennyt, miten kaikki oli alkanut, ja oliko häntä seurattu jotenkin jo kauan aikaa. Milloin ja miten kaikki oikeastaan oli tapahtunut, siihen hän ei ollut löytänyt vastausta. Eikä hän tiennyt, kuka tai ketkä halusivat hänelle tapahtuvan pahoja asioita.
Hän oli herännyt yöllä ja kuullut taas askeleita talon ulkoupuolelta. Hän ei tiennyt, kuka liikkui pihapiirissä, mutta se kaikki tuntui yöllä vaikealta ja ikävältä. Hän oli odottanut pitkään, että jotain tapahtuisi, mutta lopulta askeleet olivat loitonneet. Hän valvoi pitkän aikaa, eikä saanut unta. Hän mietti ja pohti asioita, eikä ymmärtänyt tapahtumia. He olivat puhuneet vanhuksen kanssa koirien ottamisesta tilalle, mutta koiria ei heillä vielä ollut. Ehkä pitäisi muutenkin huolehtia turvallisuudesta. Mutta miten voisi estää muita ihmisiä tulemasta yöllä pihaan? Ehkä kaikki olikin vain pelottelua, eikä kukaan tulisi tai tekisi mitään muuta?
Mies oli jo kysellyt muistakin eläimistä ja kohta hänellä olisi kaikki aitaukset valmiina lampaita varten. Hänen pitäisi vielä saada kunnon suoja sadetta ja kylmyyttä vastaan, mutta olihan vielä koko kesä aikaa rakentaa sitä. Lampaat pärjäisivät kesän laitumella, eikä niitä tarvitsisi ottaa kuin yöksi talon viereen aitaukseen. Paimenkoirat vartioisivat niitä hyvin yöllä ja eikä petoeläimet uskaltaisi tulla talon lähelle. Koirat hälyttäisivät kyllä, jos olisi muitakin kulkijoita talon lähettyvillä.
Mies nukahti vasta aamulla uudestaan. Hän heräsi, kun vanha mies kolisteli keittiössä. Yön synkkyys ja huonot ajatukset olivat hälvenneet. Hän näki taas uuden päivän koittavan, ja ymmärsi, että hänen pitäisi vain toteuttaa kaikki, mitä oli suuunnitellut. Hänen oli turha pohtia asioita, joihin hän itse ei voinut vaikuttaa. Hän tekisi kaiken siten kuin itse haluaisi ja katsoisi asioita tilan parhaaksi!
Mies oli ajatellut paljon omaa kohtaloaan, ja mitä tapahtuisi, jos hän saisi vaimon ja lapsia? Kokisivatko he saman kohtalon kuin hän on kokenut? Joutuisivatko he kiusanteon, ja ivan ja pilkan kohteeksi omassa elämässään? Miten hän voisi sitä estää, siihen hänellä ei olisi keinoja. Hän pelkäsi, mitä tapahtuisi ja, että olisiko lasten hankinta hyvä asia vai huono asia hänen tapauksessaan? Hän ei tiennyt, miten kaikki oli alkanut, ja oliko häntä seurattu jotenkin jo kauan aikaa. Milloin ja miten kaikki oikeastaan oli tapahtunut, siihen hän ei ollut löytänyt vastausta. Eikä hän tiennyt, kuka tai ketkä halusivat hänelle tapahtuvan pahoja asioita.
Hän oli herännyt yöllä ja kuullut taas askeleita talon ulkoupuolelta. Hän ei tiennyt, kuka liikkui pihapiirissä, mutta se kaikki tuntui yöllä vaikealta ja ikävältä. Hän oli odottanut pitkään, että jotain tapahtuisi, mutta lopulta askeleet olivat loitonneet. Hän valvoi pitkän aikaa, eikä saanut unta. Hän mietti ja pohti asioita, eikä ymmärtänyt tapahtumia. He olivat puhuneet vanhuksen kanssa koirien ottamisesta tilalle, mutta koiria ei heillä vielä ollut. Ehkä pitäisi muutenkin huolehtia turvallisuudesta. Mutta miten voisi estää muita ihmisiä tulemasta yöllä pihaan? Ehkä kaikki olikin vain pelottelua, eikä kukaan tulisi tai tekisi mitään muuta?
Mies oli jo kysellyt muistakin eläimistä ja kohta hänellä olisi kaikki aitaukset valmiina lampaita varten. Hänen pitäisi vielä saada kunnon suoja sadetta ja kylmyyttä vastaan, mutta olihan vielä koko kesä aikaa rakentaa sitä. Lampaat pärjäisivät kesän laitumella, eikä niitä tarvitsisi ottaa kuin yöksi talon viereen aitaukseen. Paimenkoirat vartioisivat niitä hyvin yöllä ja eikä petoeläimet uskaltaisi tulla talon lähelle. Koirat hälyttäisivät kyllä, jos olisi muitakin kulkijoita talon lähettyvillä.
Mies nukahti vasta aamulla uudestaan. Hän heräsi, kun vanha mies kolisteli keittiössä. Yön synkkyys ja huonot ajatukset olivat hälvenneet. Hän näki taas uuden päivän koittavan, ja ymmärsi, että hänen pitäisi vain toteuttaa kaikki, mitä oli suuunnitellut. Hänen oli turha pohtia asioita, joihin hän itse ei voinut vaikuttaa. Hän tekisi kaiken siten kuin itse haluaisi ja katsoisi asioita tilan parhaaksi!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)