Hiljainen tappaja

Mies oli kaukana talosta ja metsässä oli hiljaista. Jopa hänen äänensäkin olivat nyt tuskin kuuluvia, eikä hän saanut sanoista aina selvää. Hän ei edes viitsinyt yrittää kuunnella niitä. Hän nautti näkemästään maisemasta, puista ja kaikesta kauniista siellä. Hän ei muistanut aina, miten luonto oli merkillistä, ja se selvisi usein paremmin kuin ihminen kaikista koettelemuksistaan. Mies oli hyvällä tuulella nyt, ja hän yritti ratkaista ongelmia, miksi hänelle oli tehty kaikenlaista.

Hän ajatteli, että ei hänkään voisi rangaista ihmisiä, sillä vain jumala voisi tuomita heidät. Hänen pitäisi ehkä antaa kaikki anteeksi heille, häirinnän tekijöille. Hän rukoili heidän puolestaan, että jumala antaisi heille anteeksi, että he eivät ehkä tiedä, mitä he tekevät.

Heidät on ehkä pakotettu tai uhkailtu tekemään haittaa muille ihmisille. He ehkä ovat itse joutuneet huijauksen kohteeksi. He ovat olleet ehkä liian nuoria tai he ovat kasvaneet ympäristössä, joka on kasvattanut heidät uskomaan heidän olevan ylivertaisia muihin ihmisiin. Heidät on korotettu maailman hallitsijoiksi, ja he saavat tehdä toisille, mitä he haluavat. Heidät on voitu aivopestä tähän toimintaan.

He ovat ehkä lähteneet mukaan lapsellisuuttaan tai toisten painotuksen alla, he itse eivät voi irrottautua siitä, sillä yhteisön paine on kova. He itse joutuisivat ulkopuolelle kavereistaan tai läheisistään, tai kiusanteon kohteiksi. Heidän ryhmäkuri on liian valtava, että siitä voi erottautua mitenkään. He ovat lähteneet mukaan ehkä vain huvittelun ja hauskanpidon takia, mutta sitten se kaikki on muuttunut julmemmaksi. He ehkä itse kärsivät henkisistä ja fyysisistä sairauksista, ja kostavat omaa pahaa oloaan olemalla julmempia muille.

He ovat saaneet vääriä tietoja jo alussa, tai joku on antanut harhaanjohtaa ja virheellistä informaatiota kaikesta toiminnasta ja kohteista. He ehkä tekevät tätä työnään ja joku maksaa heille palkkaa kaiken tekemisestä, tai he itse hyötyvät taloudellisesti. Saavat uhrin työpaikan tai joku läheinen saa sen.

He voivat olla myös uskonnon takia liikkeellä. Heillä voi olla eri jumala ja eri uskonto. Silloin uhri olisi saastunut tai viallinen, jopa uhka heidän omalle uskonnolleen tai toiminnalleen. Uhri pitäisi eliminoida jotenkin vääräuskoisena. He yrittävät saada uhrit näyttämään mielisairailta tai hulluilta, että heidän perheensä, työnsä ja koko elämänsä olisi tuhottu. Millaista nautintoa he voivat itse saada? Henkistä, fyysistä tai jotain muuta nautintoa?

Mies ei kyennyt itse päättelemään, miksi hän oli joutunut tilanteeseen ja kiusanteon kohteeksi. Hän vain yritti ymmärtää, miten joku oli käyttänyt niin paljon aikaa ja vaivaa hänen tapauksessaan. Oliko hän ollut niin merkittävä henkilö jossakin muussa asiassa, vai mikä muu oli taustalla? 

Hän oli kävellyt pitkän matkan ja piti näkemistään maista. Hän tunsi, että tämä paikka olisi hänen kotinsa tapahtuipa sitten mitä tahansa. Hän ei enää pelännyt edes kuolemaa. Hän tiesi, että hän oli ollut niin lähellä kuolemaa parikin kertaa jo, ja lopulta hän oli tuntenut sielussaan sellaista rauhaa, ettei hänen enää tarvinnut pelätä. Hän voisi elää rauhallisesti. Ehkä hänen elämällään olisi suurempi merkitys oleva kuin hän itsekään sitä tiesi vielä.

Hiljainen tappaja

Mies oli jo aikaisin lähtenyt töihin ulos tarkastamaan metsämaita, ja hän oli iloinen, että maatila oli kehittynyt, ja kohta olisi mahdollista hankkia uusia koneita helpottamaan töitä. Hänen vaimonsa sukulaiset olivat halunneet lahjoittaa heille kaikkea tarpeellista, ja naisen suku oli auttanut paljon kodin tarvikkeiden hankinnassa. He olivat antaneet myös rahaa, että aviopari voisi hankkia itse tarvitsemiaan tavaroita. Mies muisteli lämmöllä omia häitään ja hän oli onnellinen ja kiitollinen onnistumisestaan ja kaikesta saamastaan luottamuksesta.

Ulkona metsässä kulkiessaan hän muisteli entistä elämäänsä, ja kaikkia tapahtumia edellisen vaimonsa kanssa. Hän ymmärsi, että heitä oli seurattu jotenkin jo ennen vaimon sairastumista ja kuolemaa.  Hän ymmärsi kohdanneensa joskus outoja tiedustelijoita, ja myöhemmin sen, että heidän elämäänsä pystyttiin jotenkin vaikuttamaan alueella. Mies tiesi, että joidenkin ihmisten käyttäytymisestä, että heitä seurattiin. Aina oli joku kadulla, kun hän lähti töihin tai tuli töistä. Eikä hän tuntenut ihmisiä, vaan he ehkä olivat eri kadulta, mutta läheltä kuitenkin. Välillä hän oli kuullut pahaäänisiä autoja ajavan lähikadulla, ja kaikki tuntui usein ajoitetun hänen omille reiteilleen. He tiesivät hänen työaikansa ja työtapansa, ja pystyivät toteuttamaan kaiken. Häntä häirittiin siis autoilla ja muilla kulkuvälineillä.

Ehkä he pystyivät seuraamaan häntä puhelimen välityksellä. Tai tietokoneen avulla. Oliko jotain muita laitteita, joilla häntä pystyttiin seuraamaan, sitä hän ei voinut tietää. Mutta nyt hänellä ei ollut puhelinta vielä, vaikka hän oli sitä hankkimassa. Tämän tekniikan mahdollisuuden hän ymmärsi nyt, kun tätä ei enää ollut tapahtunut uudessa asuinpaikassa, kun hän kuunteli nuorempien selityksiä, mitä kaikkea uusilla puhelimilla pystyttiin tekemään. Hän itse ei tiennyt kaikesta sellaisesta, mutta päätti, että otta selvää mahdollisuuksista ja muista tekniikoista.

Kun vaimo oli jo sairas, oli tapahtunut outoja ääniä asunnossa. Joskus kun hän itse meni nukkumaan, joku kolisteli putkia tai lattialla kuuluivat askelten äänet liian selvästi. Hän oppi kuuntelemaan kaikkea tarkemmin, ja hän huomasi jopa pienet rapsahdukset ja se vaikutti selvästi hänen nukkumiseensa. Hän oli kuin ehdollistettu heräämään, jos kuului joku pienikin ääni asunnossa. Hän huomasi tämän vaikuttavan myös vaimon kuoleman jälkeen, ja hän nukkui paljon huonommin kuin nykyisin. Hän oli hyvin väsynyt työssään autonkuljettajana. Nyt hän oli raittiissa ulkoilmassa ja sai paljon ruumiillista työtä tehdyksi, ja hän oli levollisempi, ja ymmärsi, että hänellä ei ollut mitään menetettävää enää. Hän ei enää pelännyt ympäristön ääniä, eikä niitä täällä juuri ollutkaan. 

Ehkä hänen elämäänsä oli seurattu paljon pitemmän aikaa kuin hän tiesi. Ehkä hänet oli valittu tekemään kaikki hänen oman ammattinsa vuoksi. Hän oli ollut sopiva kohde autonkuljettajana. Hän oli tunnollinen ja ahkera työntekijä. Hän pyrki pysymään hyvin aikatauluissan työssään, ettei tulisi valituksia, eikä tavaroiden vastaanottajien tarvitsisi turhaan odottaa. Hän oli todellinen palvelija siinä ammatissa ja näki vaivaa, että asiat sujuivat parhaimmalla mahdollisella tavalla. Siitäkin oli hyötyä tässä viimeisessä kuljetuksessa, että hänen tiedettiin tottelevan ja noudattavan annettuja ohjeita.

Mies ymmärsi, että oli paljon sellaista, mitä hän ei ollut tiennyt tästä maailmasta. Ja että ihmisillä oli pahoja aikeita, eikä voinut koskaan tietää, kuka ihminen voi olla vihollinen tai pahaa ajatteleva. Ihmisten mielen sisäisiä asioita ei voinut tietää, eikä hän voisi tietää, mikä oli kaiken tarkoitus. Oliko tarkoitus vain aiheuttaa hänelle pahaa vai laajemmalle joukolle ihmisiä?

Miksi ihmiset ihmettelivät hänen kertomuksiaan oudoista tapahtumista, siihenkin hän oli löytänyt syyn. Hän oli ollut hyvin tavallinen ihminen, tavallinen autonkuljettaja, eikä he olleet mitenkään rikkaita ja muutoin erikoisia. Kuka voisi heitä häiritä tai tehdä heille pahaa? Ihmisten oli vaikea uskoa sellaisiin asioihin, joita he itse eivät nähneet tai kokeneet. He ehkä kuvittelivat kaikista tapahtuneista, että ne olivat isompia ja dramaattisempia tapahtumia. Lopultakin kaikki tapahtui pikkuhiljaa vai vaivihkaa, ja siten, ettei muut voineet sitä nähdä. Sen näki vain tapahtumien kohteena oleva henkilö!

Asioista oli vaikea kertoa silloin, kun itsekään ei osannut aavistaa, mitä oli vielä tulossa. Mies oli ehkä kertonut epäloogisesti ja ehkä virheellisestikin asioista. Muut pitivät niitä tapahtumia vain hulluina ja epäluotettavina tapahtumina.

Iltayössä

Katsonko tähtien taivasta,

siellä laukkaavat iäisyyden tulet,

pääsenkö mukaanne iltaan,

jolloin jo taivas tummuu,

ja kuu nousee puiden takaa?

Kuutamoyössä on taikaa,

eikä tummissa varjoissa tiedä,

mitä metsä kätkee sisäänsä,

kuulenko ilveksen karjahdukset,

tai hirvilehmän ammuvan,

ratiseeko metsä astellessa,

vai hiipiikö aivan hiljaa?

Kuulenko pöllön huhuilun,

vai kuvittelenko kaiken,

annanko mielikuvitukseni laukata,

jonnekin kauas lapsuuteen,

kun kuljin pimeässä metsässä,

ja näin siinäkin valossa,

kaiken kauneudun ja kirkkauden,

kuutamon kuvioimat pellon laidat,

ja kimaltavat lumikiteet.

 

Ikimetsä syksyn syleilyssä

Vihreät pehmeät mättäät,

sadepisarat koivun oksilla,

kimmeltävät kirkkaina,

kuulen rapinaa metsässä.

Kuuset vapauttavat vettä,

oksilta tippuvat suuret pisarat,

ja sumuverho hälvenee,

kirkastuu ja latvusto paljastuu,

aurinko pääsee esille.

Keltaiset okran värit,

rahkasammal hehkuu,

kirjavoittaa suota,

vesilätäköt riitteessä.

Ohut usva nousee vedestä,

lammen pinta on tyyni,

heijastaa pilvien kuvioita,

tuoksuu suo ja suopursu,

syksyn kosteus tarttuu kasvoille.

Vain korpin ääni kantautuu,

kohta jo kohdalle saapuu,

närhi rääkyy kuusikossa,

rikkoen hiljaiset ajatukset,

halaan ja kosketan puita,

näen oksilta roikkuvan naavan,

ja jäkälän kukkivan oksilla.

Ikimetsän äärellä hiljentyy,

näenkö metsän menninkäiset,

kuulenko näkymättömien henkäykset,

uskon olevani vain pieni osa,

tätä vanhaa metsää?

Kuulenko hennon äänen,

kun hippiäinen lähestyy,

tai pyrstötiaisten tirskahdukset,

siellä ne puikkelehtivat latvuksessa,

edeten nopeasti eteenpäin?

Vain hetki on päivän pituus,

kohta jo hämärtää,

ja laskeutuu rauha,

metsän eläimille,

ja meille itse kullekin.

 

Hiljainen tappaja

Ja mies valvoi taas yöllä. Häntä vaivasi hänen omatuntonsa. Hän ymmärsi, kuinka paljon hän oli joutunut valehtelemaan kaikille omasta menneisyydestään, koska tapahtumat olivat satuttaneet häntä niin paljon, ja kuinka paljon totuuden kertominen satuttaisi nyt muita ihmisiä?

Hänellä oli hyvin ristiriitainen olo, vaikka hänen elämänsä oli hyvin, mutta hän oli jättänyt jälkeensä paljon epätoivoisia, ja epäonnisia ihmisiä. Hän oli vahingoittanut muita ihmisiä uskoessaan sellaista, mikä ei ollutkaan totta. Hän oli saattanut muita ihmisiä vaaraan, ja ihmisiä oli jopa kuollut räjähdyksessä.

Hän mietti omia sukulaisiaan, joille hän oli nyt kuollut ihminen, ja kuinka paljon he olivat surreet tapahtumia? Kuinka paljon he tiesivät oikeista tapahtumista ja totuudesta? Eivät he voineet ymmärtää hänen toimintaansa, eikä he tienneet, mitä hänelle itselleen oli tapahtunut.

Hän mietti sen nuoren miehen kohtaloa, joka oli suistanut hänet pois auton hytistä, ja istuutunut hänen tilalleen kuljettajan paikalle. Kuka hän oli ollut, ja miten pahasti hänelle oli käynyt? Tiesikö kukaan lopulta, mitä hänelle oli käynyt, ja ketä oli mukana tapahtumissa?

Hän itse oli vaivoin selvinnyt hengissä. Hän oli joutunut pakenemaan ja kulkenut pitkän matkan pois kaupungista, ja selvinnyt maaseudulle. Siellä häntä oli auttanut tuntematon nainen. Hän oli ollut kuumeissaan ja pahasti sairas. Hän oli joutunut valehtelemaan naisellekin tapahtumista, ja nainen oli auttanut häntä niin paljon, että hän oli voinut jatkaa matkaa. Hän oli kulkenut metsissä, ja etsinyt suojaa sieltä, ettei kukaan näkisi häntä. Vihdoin hän oli päätynyt tälle tilalle, ja hän oli päässyt työhön ja toipunut. Ja hän oli valehdellut taas, ja hän oli keksinyt uuden nimen itselleen ja hän oli vanhempi kuin todellisuudessa oli. Toki hän oli näyttänytkin vanhemmalta, koska hänellä oli pahoja haavoja ja arpia kehossaan. Hänen hiuksensa oli harmaantuneet ennen aikaisesti, ja hänellä oli pitkä parta. Hän näytti ikäistään vanhemmalta, mutta muutoin oli nyt hyväkuntoiselta mieheltä.

Hän oli rukoillut jumalaa kuumehoureissaan ja hän oli pyytänyt apua ja armoa. Hän ymmärsi, että hän ei olisi muuta voinut tehdä siinä tilanteessa. Hänen piti tehdä tilit selviksi omantuntonsa takia. Hän oli puhellut jumalalle kaikesta tapahtuneesta. Ja hän tunsi, että hänen mielensä ja sielunsa rauhoittuivat. Oli kuin häntä oli kantateltu ja hän oli saanut syvemmän rauhan mieleensä. Hän muisti kovan kuumeen ja kivut ruumiissaan, ja miten vaikealta tuntui selviytyminen tapahtuneesta. Hän oli ollut kovin sairas, ja melkein kuoleman oma. Hän tiesi, että oli vain kapea raja elämän ja kuoleman välillä. Ja hänen sallittiin selvitä hengissä. Siksi hän kiitti jumalaa, ja rukoili yhä hartaammin kaiken puolesta. Ja yhdessä he olivat rukoilleet uuden vaimonsa kanssa. Ja uskonto kantoi heitä kaikissa tilanteissa. Ei hän voisi irrottautua siitä lapsuudenkodin uskonnosta, eikä hänen omatuntonsa sallisi hänen tekevän pahoja tekoja. Hän oli vain ollut liian hyväuskoinen ja tietämätön, ja siksi pahojen tapahtumien uhri.

Nyt monet asiat vaivasivat hänen mieltään usein, ja hän näki painajaisia tapahtumista. Hän oli elävä kaiken uudelleen yhä unessaan, ja hän heräsi usein hyvin pelästyneenä, ja hämmentyneenä. Ajatukset risteilivät päässä, eikä hän ymmärtänyt heti, että hän oli vain nähnyt unta. Kaikki tuntui niin todelta unessa, ja hän oli unien vanki, eikä pystynyt unohtamaan mitään. Se kaikki seuraisi häntä ehkä koko hänen loppuelämänsä ajan.

Kenen lapsi tai sukulainen nuori mies oli ollut, miten hänen sukulaisensa kokivat kaiken, kun heidän lapsensa tai sukunsa jäsen oli kadonnut, eikä häntä enää löytynyt? Mies näki usein unta, jossa hän pakeni kaikkea tapahtunutta, tulipaloa ja räjähdystä, näki ihmisen hädän ja tuskan, kuuli huudot korvissaan yhä uudelleen, ja sen pelon ja epätoivon, joka repi myös hänen sisintään. Hän oli välillä tuskainen ja ehkä valittikin unissaan. Hänen vaimonsa ei ollut herättänyt häntä, mutta hän ymmärsi, että vaimo oli nähnyt hänen kärsivät jostakin joskus öisin. Mies ei kuitenkaan halunnut selittää enemmän asioita. Hän oli vain kertonut, että hän oli joutunut vuorilla onnettomuuteen, ja hänen perheensä oli kuollut, eikä hänellä ollut sukulaisia. Ja pedot olivat raadelleet häntä ja hän oli ollut pitkään sairas.

Hänkin oli paennut hengensä edestä silloin kaupungissa, mutta kukaan ei tiennyt tai tunnistanut häntä. Ja kukaan ei ollut kiinnittänyt huomiota häneen, vaan kaikki ihmiset vain olivat yrittäneet paeta ja pelastaa itsensä ja läheisensä sieltä torilta. Ei siinä kaaoksessa voinut muuta kuin päästä kauemmaksi, ja jokainen oli liian peloissaan.

Mutta se kaikki oli hänen mielessään aina yhä uudelleen nyt etenkin öisin. Hän mietti muiden ihmisten kohtaloita, ja sitä, että hän sai vaimon ja kohta hänellä oli lapsi. Miten hän pystyisi varjelemaan heitä vaaroilta, ja miten hän pystyisi olemaan rauhassa, ettei kukaan tekisi heille pahaa? Miten hän suojelisi heitä näiltä tapahtumilta, ettei ne paljastuisi heille milloinkaan? Jo ajatus siitä, että he tietäisivät oli hänelle hyvin tuskainen ja häpeällinen, sillä hän oli luottanut sen kauniisti puhuvan naisen sanoihin liian sokeasti, eikä ollut tajunnut siinä piilevää vaaraa.

Ja öisin hänen jalassaan oli välillä kova sykkivä kipu, ja hän ajatteli autonkuljettana toimimistaan. Miten hän voisi ajaa autoa, jos hänen jalkaansa särki. Olisiko se vaarallista, jos hän ei pystyisikään painamaan jarrua tai keskittymään ajamiseen? Voisiko hän aiheuttaa onnettomuuksia? Hän ei ymmärtänyt tapahtumia. Ehkä jumala viestitti kivulla jotakin hänelle?

 

Sallaajärven aarnialue 15.11.2020

Hiljainen ja rauhallinen polku aarnialueella. Tikkoja, tiaisia, korppeja ja metsän ääniä. 

Laitamalta löytyi tämä ympäristöteko. Oikea osoite olisi ollut kaatopaikka muutaman kilometrin päässä.

 

Helvetinjärven kansallispuisto, Ruovesi 14.11.2020

Tuli käveltyä 9 km. Taukopaikkoja toivoisi lisää, erityisesti nuotiopaikkoja kaipaisi enemmän tähän puistoon. Hienot kalliot ja hieno järvi ja rotko!

Hiljainen tappaja

Mies oli ollut innoissaan viime päivinä. Hänen vaimonsa odotti lasta, ja se muuttaisi heidän elämänsä. Hän saisi vihdoin oikean perheen ja toivomansa lapsen. Kaikki oli niin alussa vielä, eikä he olleet kertoneet asiasta kenellekään. Vanha mies kuitenkin oli arvannut, että jotain on tapahtumassa. Hän oli nähnyt enemmän läheisyyttä ja kauniita asioita miehen ja naisen välillä. Hän näki, miten hellästi he olivat katsoneet toisiaan ruokapöydässä, ja miten mies oli kohdellut kauniisti vaimoaan. Kaikki tuntui vanhasta miehestä oikealta ja hän oli iloinen nuorempien puolesta. Ei hän kuitenkaan sanonut mitään heille, vaan antoi asian olla. He kertoisivat, kun sen aika olisi.

Yöllä mies nukkui rauhallisesti, mutta heräsi yöllä outoon pistelyyn. Hänen jalkaansa oli pistänyt samaan kohtaan pitemmän aikaa, ja hän oli ymmällään kivusta jalassa. Päivällä hän ei tuntenut mitään kipua jalassaan ja pystyi tekemään peltotyöt ja kävelemään normaalisti. Etenkin talon ulkopuolella hän harvoin muisti koko kipua jalassa. Aamuyöllä kipu vaivasi eniten ja haittasi nukkumista. Mies kokeili kaikkea ja hän keksi laittaa toisen jalan kipupisteen päälle ja se helpotti häntä. Hän myös laittoi välillä paksun tyynyn jalkojensa väliin ja sekin auttoi jonkin verran. Näin hän pystyi nukkumaan riittävästi, ja kipu ei haitannut hänen yöuntaan liian paljon. Äänet sanoivat hänelle testaavansa uutta laitetta häneen, ja että sitä he eivät ole kokeilleet aikaisemmin kehenkään toiseen ihmiseen. He eivät tietäisi, mitä miehelle tapahtuisi, voisiko laite olla tappava tai vaarallinen. Äänet kiusasivat miestä, ja mies mietti pitkän aikaa äänien sanomisia, mutta hän ei ymmärtänyt, mikä aiheutti kipua tai mitä laitetta äänet käyttivät?

Aamulla kaikki oli taas hyvin, ja mies lähti pellolle töihin, ja vaimo jäi tekemään kotitöitä. Heillä oli lampaita ja paimenkoiria, ja kaikki oli hyvin tilalla. He olivat saaneet sähkön ja odottivat saavansa tarpeeksi rahaa lampaista ja viljelyksiltä, että voisivat hankkia lisää tarpeellisia koneita. Kaikki oli muuttunut, ja nyt kun oli kaksi ihmistä tekemässä tilan töitä, kaikki oli sujunut paljon paremmin. He olivat hyvä työpari. 

Mies oli välillä kuitenkin huolestunut äänistä ja kivuista kehossaan. Joskus se haittasi häntä lähinnä öisin, ja äänet puhuivat ilkeästi hänen vaimostaan ja tulevasta lapsesta. Hän oli huolissaan tulevasta ajasta ja lapsen elämästä. Voisiko äänet puhua hänen vaimolleen ja lapselleen, sitä hän ei voisi tietää, tai voisiko he kiduttaa lasta jotenkin?

 

Turun linna ja Turku iltavalaistuksessa 31.10.2020

 

Kurjenrahkan kansallispuisto, Pöytyä 31.10.2020

 Savojärven kierros 6 km