Kesäyö

 

Tuuli keinuttaa hiljaa,

kuulen lehtien havinan,

ja taivaalla hennot pilvet,

kesä on jo pitkällä,

ja heinät tuoksuvat niityllä,

on lämmin henkäys,

ja kaikkialla on kaunista.

Illan kuulaus ja kirkkaus,

ja taivaan rannan ruskotus,

kajastaa puiden takaa,

niitylle nousee hiljaa usva,

peittäen kaiken alleen,

ja hiljallee yö tummuu,

mutta vain hetkisen verran.

Linnut laulavat liki koko yön,

hämähäkin seiteillä pienet pisarat,

hohtavat kuulaassa yössä,

kastehelmet ovat kirkkaita,

ja kohta ne tippuvat,

kun aamu sarastaa,

ja aurinko kuivattaa ne.

 

Sumujen siltaa pitkin

 

Aamuni olisi valoisa,

nousisin auringon aikaan,

sumujen siltaa pitkin,

katsoisin kasteista maata,

hämähäkin seittejä,

kietoutuneina,

kuusien ympärille,

näkisinkö kasvosi,

kirkkaista kastepisaroista,

kyynelsilmin kimaltavat,

itkevät yksinäistä yötä,

nousevat kuitenkin ylös,

tavoittelevat valoa,

uutta päivää,

auringon valossa,

kirkkaudessa.

 

Tummuva ilta

 

Tummuvaan iltaan,

katseeni etsii,

tuttuja tähtikuvioita,

ikiaikaisia valoja,

pääsisinkö mukaan,

tähdenlennolle,

haaveilisinko sinusta,

sinä minun iltani tähti,

valvoisitko kanssani,

aamun sarastukseen,

etten olisi yöllä yksin,

sinä oma rakkaani,

siellä tähtien tarhassa

Muutolle

 Taivas punertaa,

aurinko on laskenut,

maisema on hiljaa,

vesi rauhallinen.

Kurki huutaa jossain,

kohta jo muutolle,

kukkineet hehkeimmin,

niityn kukkaset,

saapuu ruskeat sävyt.

Olen vain yksin,

tuijotan järvelle,

muistot jäljellä,

kivimuurin takana,

jäähyväiset on jätetty!

 

 

 

 

Aika pysähtyä

Pienet linnunpoikaset,

ja kuovi ilahduttivat,

hiljaisen hautausmaan kulkijaa,

oli niin rauhallista,

 

ja kesän voimakas tuntu,

 

tuuli oli tyyntynyt,

 

ja levollinen tunnelma,

 

valtasi mielen ja ihmisen.

Oli hyvä ja kevyt olla,

 

katsoa miten kaunista oli,

 

ei minulla kiirettä ole,

 

eikä pelkoa tulevasta,

 

tämä on paikka vain,

 

ja aika pysähtyä,

 

olla vain hiljaa,

 

katsoa ja rauhoittua,

 

elämä jatkuu vielä,

 

olen turvallisin mielin,

 

paremmassa huomassa.

Pala matkaa

 

Jälkeen sateen kirkkaat värit,

hohtavat kukat hautausmaan,

ja pieni sateenkaaren pala,

virran takana loistaa,

kaikissa väreissään.

Vain pala matkaa,

ihmisen elämässä,

yksin täällä olen,

ja katson kaikkea luontoa,

miten se kukoistaa,

ja matkamiesten matkaa.

Mietin omassa mielessäni,

oli se lyhyt tai pitkä,

ihmisen elämän merkitys,

on kuitenkin kirkkaampi.

Kohti kirkkautta

Elämä tanssii,

hidasta valssia,

eteenpäin kuitenkin,

olen kuin höyhen,

ilmassa kieppuva.

Etsin suuntaa,

hiekkaista tietä,

sumuista maisemaa,

katson kauas siniseen,

taivaan rannan rajoja.

Näen avaruuden,

ja auringon valon,

kohti kirkautta,

sinne matkani käy!