maanantai 16. marraskuuta 2026

Muutolle


 

Luonto on kellanruskeaa,

joku punainen lehti jo,

mutta on luopumista,

aistittavissa kaikkialla.


Kurki huutaa syksyä,

keltaista koivun lehteä,

sataa märkään maahan,

tuuli soittelee haikeasti.


Pihassa punertaa pihlaja,

rastaat tirskahtelevat puussa,

parvet kokoontuvat,

ja kohta jo muutolle.


Koleutta tuntuu ilmassa,

jäähyväiset kesälle,

vaikka aurinko paistaa,

ja taivas on sininen.




Hän


 

En voi enää tavoittaa sielua,

enkä sitä toista ihmistä,

hän on mennyt jo edeltä sinne,

ja päivä on painunut mailleen,

kaukana siintävän metsän taakse,

punaten yhä taivaanrantaa.


Hiljainen metsä hämärtyy ja pimenee,

usva nousee korkeammalle pelloilta,

ja tummat pilvet kumpuavat ylös,

ovat kuin sinisen mustia vuoria,

ja lopulta koko taivaanranta katoaa,

on jäljellä vain tämä hämärä yö.

Kaukana maa


 

Kaukana maa,

ja elämisen murheet,

mielessä taivas,

ja puhtaat pilvet,

ilmassa keinuvat,

ajatukset kevyesti.


Olen hetken vankina,

ja sitten vapaana taas,

lennän mielikuvituksessani,

ja näen kauaksi,

toisiin maailmoihin,

pilvien taakse.


Auringon säteitä,

koko aamu tulvillaan,

avaan ulko-oven,

kuuntelen lintujen laulua,

hetken vielä,

viivyn tässä,

kohta taas lähden,

uusi päivä alkaa.

Kiitollisuus




 

Minun sieluni yhtyi sieluusi

kun katsoin vanhoja puita,

ja Saraaveden sinistä vettä.


Miten kiitollinen olen

niistä yhteisistä päivistä,

vuosista ja viidestä lapsesta,

jotka jatkavat matkaa kanssani,

siitä nuoruuden rakkaudesta,

ja onnesta, siitä, että olit rinnallani,

silloin, kun eniten sinua tarvitsin.


Valitsin kauneimman kukan kaupasta,

siinä oli erikoisen värinen yksi kukka,

ja sen istutin muiden joukkoon,

ja ihailin kaunista hautausmaata,

miten hienossa paikassa se oli,

siinä virran varrella.


Metsän hymni


 

Kastepisarat tipahtelevat maahan,

ja kimmeltävät koivujen oksilla,

kuuset huokaavat raskaasti,

ja korpin huuto kuului jo.


Valo kultaa sammalikot,

ja kuin keijukaiset,

pienet lehdet nousevat maasta,

kurottavat koivun juuresta,

ja kaikkialla hiljainen hyminä.


Vanhassa metsässä,

siellä on oma tunnelmansa,

ja maa ottaa omansa vastaan,

kun sen aika on tullut.


Metsän hymni soi,

antaa tilaa ajatella,

saada sielun syvyyttä,

ja sydämen rauhaa,

tässä levottomassa maailmassa.


Meri puhui minulle


 

Meri puhui minulle,

lempeitä sanoja,

hieno sinisen harmaa pinta,

ja pienoiset aallot,

kaikki on niin seesteistä,

ja pehmeän oloista.


Sininen taivas,

ja valkoisia harsoisia kuvioita,

kuin salaisesta maailmasta,

merenneitojen valtakuntaa,

kirkkaasti loistavat säteet,

ja alati uusia kuvioita syntyy,

saattaisi nähdä vaikka hylkeitä.


Lintujen suuret parvet,

kiitävät pintaa myöten,

ja lämmin tuuli hellii ihoa,

niin kaunista ja herkkää,

meren ja tuulen syleilyssä.


Kaukana horisontissa,

suuria sinisen värisiä pilviä,

ne ovat kuin vuoria,

jotka vyöryvät eteenpäin,

kohti uusia seikkailuja,

ja elämä tuntuu kylläiseltä,

ja kaikki on niin selkeää.


sunnuntai 21. kesäkuuta 2026

Kesäyö

 

Tuuli keinuttaa hiljaa,

kuulen lehtien havinan,

ja taivaalla hennot pilvet,

kesä on jo pitkällä,

ja heinät tuoksuvat niityllä,

on lämmin henkäys,

ja kaikkialla on kaunista.


Illan kuulaus ja kirkkaus,

ja taivaan rannan ruskotus,

kajastaa puiden takaa,

niitylle nousee hiljaa usva,

peittäen kaiken alleen,

ja hiljallee yö tummuu,

mutta vain hetkisen verran.


Linnut laulavat liki koko yön,

hämähäkin seiteillä pienet pisarat,

hohtavat kuulaassa yössä,

kastehelmet ovat kirkkaita,

ja kohta ne tippuvat,

kun aamu sarastaa,

ja aurinko kuivattaa ne.