Mies kuuli edelleen puhetta koko ajan. Äänet eivät vain olleet enää kovin merkittäviä, ja vain harvoin ne pystyivät häiritsemään häntä. Mies kuuli edelleen surinaa korvissaan, ja joskus hän kuuli matalaa murinaa, ja se tuntui tulevan kuin jostakin koneesta. Hän ymmärsi, ettei äänillä enää ollut merkitystä hänen elämässään. Hän ei kiinnättänyt niihin huomiota, vaan keskittyi omiin töihinsä ja keskusteluihin muiden ihmisten kanssa. Hän ei toiminut äänien pyytämällä tavalla, ja toisaalta myös mielenkiinto ääniä kohtaan oli sammunut. Äänet olivat liian joutavanpäiväisiä, ja neutraaleja sekä ne eivät esittäneet mitään uutta ja sellaista, mistä olisi ollut hyötyä tai jotain erikoista. Siksi mies eli kuten itse halusi.
Kaikki oli sujunut hyvin tilalla, ja mies oli onnistunut saamaan uutta kalustoa jo siemeniä kylvämistä varten. Häneen oli luotettu kaupassa ja monissa muissakin asioissa ja hänestä oli tullut tärkeä osa kylän elämää. Kaikki ihmiset olivat nyt hänelle ystävällisiä ja hän tunsi olevansa turvassa näiden ihmisten keskellä. Hän oli saanut uuden elämän ja uusi elämä hymyili hänelle monella tapaa. Vaimon raskaus oli sujunut hyvin ja vanha mies oli mies hyvässä kunnossa. Mies ymmärsi, että vanhukselle oli nyt seuraa heistä ja hän sai ravitsevaa ruokaa. Vaimo oli hyvä kokki ja ruoka oli tuoretta ja terveellistä.
Yksin ollessaan mies taas pohti vanhoja asioita. Hän tiesi, että joku tiesi hänen olinpaikkansa. Olihan joku käynyt pihapiirissä, kun hän oli asunut tilalla vasta vähän aikaa. Ja joku seurasi häntä, mutta ei puuttunut hänen elämäänsä nyt. Mutta voisiko joku vahingoittaa häntä jotenkin myöhemmin, tai voisiko joku vahingoittaa hänen perhettään? Mies oli ollut suuren huijauksen kohde, ja asiat tapahtumissa eivät olleet ehkä menneet siten kuin he, hänen häiritsijänsä, olivat kuvitelleet. Oli sattunut outoja tapahtumia ja paljon sellaista odottamatonta, jota ei pystynyt ennakoimaan.
Mitä oli tapahtunut hänen sisarelleen ja sisaren perheelle? Entä kaukaisemmille sukulaisille? Oliko joku muukin joutunut kokemaan jotain ikävää tai jopa väkivaltaa, sitä hän ei voinut tietää, eikä hänellä olisi mahdollisuuksia edes selvittää. Hänen piti pitää salaisuutta vielä pitkän aikaan sisälllään, eikä hän voisi ehkä kertoa sitä edes vaimolleen. Milloin hän voisi yrittää tavata sisartaan tai tämän perhettä, se oli arvoitus. Siinä hän tunsi olevansa voimaton asioiden suhteen, ja välillä ikävöi omaa sukuaan. Mutta hän oli nyt toinen ihminen omien papereidensa mukaan, eikä kukaan ollut epäillyt mitään hänen syntymästään tai nimestään, niin hyvin hän oli sopeutunut uuteen rooliinsa. Hänen piti näytellä ehkä loppuelämänsä toisen ihmisen elämää.
Olihan hän eräällä tavalla uudestisyntynyt! Hän oli melkein kuollut kuumeeseen ja ollut rajatilassa, jossa olisi voinut käydä miten tahansa. Hänellä oli ollut hyvä olla ja hän oli valmistautunut kuolemaan, mutta elämä ei ollut päättynyt vielä. Siksi hän oli kuin syntynyt uudelleen ja saanut uuden elämän.
Hän näki edelleen painajaisia ja pelkäsi välillä paljastavansa unissaan jotain epäilyttävää omasta vanhasta elämästään. Hän pelkäsi, että hän ei malttaisi olla hiljaa tapahtumista, ja ehkä hän sanoisi oman entisen nimensä joissain tilanteissa. Kaikki tuntui joskus niin vaikealta ja ahdistavalta. Hän kärsi edelleen traumaattista tapahtumista, ja ymmärsi tämän kuormittavan häntä. Ehkä hän kantaisi kaikesta tapahtumista taakkaa koko loppuelämänsä. Häntä oli huijattu tavalla, jota hän ei ollut ymmärtänyt, eikä hän ymmärtänyt kiusantekoa, vaan oli liian paljon kertonut muille tapahtumista, tietämättä, että muut eivät voisi ymmärtää niitä.
Häntä ajettiin takaa unissa ja moni tuttu henkilö puhui hänestä pahaa hänen unissaan. Hänellä ei ollut paikkaa paeta, ja yhä uudelleen ihmiset moittivat häntä hänen unissaan. Ja hän oli tuskissaan ja eikä hän pystynyt puolustautumaan mitenkään. Ihmiset olivat ylivertaisia häneen verrattuna. Heitä uskottiin, eikä kukaan uskonut hänen kertomuksiaan. Hänet oli leimattu ja tuomittu jo heti alussa. Hänestä oli tehty mielenvikainen ja harhaluuloinen, eikä häntä uskottu mitenkään. Hän oli jäänyt yksin. Hän oli jäänyt paitsi kaikesta tuesta ja kukaan ei osannut auttaa häntä. Siksi hän tunsi edelleen huonommuutta ja pelkoja kaikesta tapahtuneesta. Pääsisikö hän koskaan tästä pään sisäisestä vankilasta eroon, sitä hän ei pystynyt ymmärtämään?
Miten ihmiset olivat tuominneet hänet? Hän muisti niin monien ihmisten sanat ja ilmeet, ja kaikki sen mitä oli tapahtunut. Miten hänet tavalliset ihmiset oli kaapattu mukaan tähän tapahtumaan? Siksi hän ei ollut uskottava, koska hän oli ollut vain tavallinen autonkuljettaja, eikä hän ollut kuin köyhän ja yksinkertainen ihminen. Kuka voisi uskoa, että kukaan voisi tehdä pahaa ihan tavalliselle ihmiselle, eikä he valitsisi rikkaita uhreja enemminkin, sellaisia joilta voisi saada rahaa tai taloudellista hyötyä?
