tiistai 8. elokuuta 2017

Sydämen lämpöä

Lämpöä etsii sydämeen,
se lasten silmissä loistava,
ilo ja tyytyväisyys,
he ovat läsnä,
ja he arvostavat.

Ei tarvitse olla sukulainen,
voi olla vain tavallinen,
vanhempi nainen,
ja tuntea samalla tavalla,
olla lasten kanssa,
ja kokea heidän ilonsa.

Miten pieniä asioita,
ja kaikille niin tärkeitä,
sitä elämän iloisuutta,
ja elämän kokemuksia,
saada hyväksyntää,
ja eloa omaan elämäänsä.

Miten siunatuksi tunsikaan,
itsensä siinä katsellessaan,
lasten iloa yhdessätekemisestä,
siitä että he saivat kokeilla,
ja kokea onnistumisen iloa,
ja nauttia siitä päivästä!

Mummin uusi rooli

Kun menetin liki yhteyden,
siihen ainoaan pieneen lapseen,
sainkin tilalle kolme uutta lasta,
ja kuulin heiltä sanan "mummi"!

Mummina on mukava olla,
saada halaus nuorimmalta,
ja olla tukena tällä matkalla,
jolle he ovat saapuneet,
jostakin kaukaisesta maasta,
ilman tukiverkkoja,
ilman isovanhempia,
eikä heillä enää ole mummia,
ei missään olemassakaan!

Miten mukavaa olikaan leipoa,
nähden lasten pulppuavan ilon,
kun teimme yhdessä pullaa!

Sitten jokainen sai tehdä oman pitsan,
ja he leipoivat jokainen suomalaista pullaa,
saivat viedä omat tuliaisensa kotiinsakin!

Oli mahtava päivä ja ilo olla läsnä,
näiden tulevien Suomen kansalaisten kanssa,
toivoa että hekin saisivat tarpeellista tukea,
ja muistaisivat tämän päivän iloisena,
ja onnellisena heille turvallisessa maassa.

maanantai 7. elokuuta 2017

Luonnon kokeminen

Jos eläisin elämäni sumussa,
kulkisin silmät kiinni,
enkä kokisi luonnon kauneutta,
en kuulisi enää lintujen laulua,
enkä tuntisi auringon paistetta,
olisin vain kahlittu jonnekin,
tuskin sinä päivänä enää eläisin.

Minun elämäni kuuluu olla vapaa,
lentää taivaan lintusen lailla,
katsella maailmaa avarasti,
tuntea uudet tuulet kasvoilla,
antaa lämmön syleillä kehoani,
ja kokea uusia elämyksiä,
joita luonto minulle tarjoaa.

Se on sellaista voimaa,
mikä herättää minut aina,
ja uudistaa minun sieluani,
sillä siinä näkyy Luojan käsien jäljet,
elämä on niin monimuotoista,
ja monimutkaista kaikkialla.

Elämästä

Kun on menettänyt tarpeeksi,
ei voi enempää menettää,
ellei se sitten ole oma henki,
mutta sitä menetystä ei ole,
itse enää siinä tilanteessa kokemassa.

Siksi on parempi olla vain olemasssa,
sellaisena kuin millaiseksi on syntynyt,
eikä ihmisen luonnetta voi muuttaa,
se pysyy samanlaisena,
halusipa ihmiset sitä tahi ei.

Elämässä pysyy hyvin kiinni,
kun on jokaiselle päivälle oma meno,
olipa se sitten työelämässä,
tai vapaa-aikana oleva tapahtuma.

Aina kun näkee toisia ihmisiä,
kohtaa toisia ihmisiä,
ja kokee kaikenlaista uutta,
tuntee jälleen heräävänsä,
ja elävänsä täyttä elämää!

lauantai 5. elokuuta 2017

Nanobots

Oheisessa artikkelissa on nanorobottien kehittymisestä kuvauksiam ja niiden käyttämisestä mm. lääketieteessä ihmisen elimistössä, mutta myös ongelmista ja tulevaisuuden uhkakuvista.

Onko kehitys hallittavissa ja miten tämä vaikuttaa ihmiskuntaan?

https://phys.org/news/2017-07-opinion-super-intelligence-eternal-lifetranshumanism-faithful.html

tiistai 1. elokuuta 2017

Heikoilla jäillä

Yksittäinen ihminen on heikoilla,
jää pettää monta kertaa alla,
kun kertoo asioista,
joita on tehty piloina,
ja muuna pelotteluna,
erikoisia tapahtumia,
joita ihminen itse ei ymmärrä,
hän itse ihmettelee suuresti,
niiden tapahtumien merkitystä.

Minuakin epäiltiin,
olinko ollut edes koko Lontoossa,
minun puheitani epäiltiin,
ja koko tarina muutti muotoaan,
minusta tuli vain sivullinen seuraaja,
koska en pystynyt puolustautumaan,
kaikkia tapahtumia ja tekoja,
ihmiselle tehtyjä pilatekoja,
epäiltiin ja pidettiin ei-tosina.

Miten ihminen voisi pelastua,
siihen ei ole vastausta,
vain hyvällä onnella voi pelastua,
ja hyvien neuvojen avulla,
pitäisi olla ihmisiä,
jotka auttavat näissä tilanteissa,
tällaisen mielivallan alle joutuneita,
sillä yksin he eivät pysty itseään pelastamaan!


Väärät tulkinnat

Luettuani Juha Kurvisen kirjoituksen,
tunnistin kaiken sen sanoman,
että itselleni kävi aivan samoin,
minun puolittaiset vitsit,
ja mielikuvitukseni tuotteet,
kaikki myös tapahtuneet asiat,
joita itse värittelin eläviksi,
ovat kirjattu sairauteni todisteeksi,
sillä vain vaikenemalla voi pelastua,
ja päästä sairaalasta pois.

Puhumalla paljon ja usein,
puhumalla paljon potilaiden kanssa,
sinä olet siellä häirikkö,
ja sinulla ei ole oikeutta puhua muille,
sinua rangaistaan siitä,
ja sinua kielletään puhumasta,
siksi vain vaikenemisella voi pelastua!

Minulla on lausunnoissa,
niin paljon vääristeltyä tarinaa,
ja niin paljon erikoista tekstiä,
että se olisi samanlaista,
kuin on Juha Kurvisen sairaskertomuksessa,
kehtaisinko esitellä kaiken sen,
koko roskan täällä,
nauraako vai itkeä,
mutta yhden ihmisen elämä sillä tuhottiin,
ja lapsenlapsen tapaamisoikeus
se lähes täysin evättiin!?

Ehkä näen hänet muutaman kertaa vuodessa,
tai sitten en ollenkaan,
ja minä olen aina rakastanut lapsia,
ja hoitanut heitä hyvin!?

Mutta minulla on nyt perhe,
joiden lapset ovat minun "lapsenlapsia",
heillä ei ole enää mummia,
ja minä olen päässyt nyt Suomi-mummiksi,
ihanaa ja mukavaa olla taas mummi,
joillekin muille lapsille!?