Sumujen siltaa pitkin

 

Aamuni olisi valoisa,

nousisin auringon aikaan,

sumujen siltaa pitkin,

katsoisin kasteista maata,

hämähäkin seittejä,

kietoutuneina,

kuusien ympärille,

näkisinkö kasvosi,

kirkkaista kastepisaroista,

kyynelsilmin kimaltavat,

itkevät yksinäistä yötä,

nousevat kuitenkin ylös,

tavoittelevat valoa,

uutta päivää,

auringon valossa,

kirkkaudessa.

 

Tummuva ilta

 

Tummuvaan iltaan,

katseeni etsii,

tuttuja tähtikuvioita,

ikiaikaisia valoja,

pääsisinkö mukaan,

tähdenlennolle,

haaveilisinko sinusta,

sinä minun iltani tähti,

valvoisitko kanssani,

aamun sarastukseen,

etten olisi yöllä yksin,

sinä oma rakkaani,

siellä tähtien tarhassa

Muutolle

 Taivas punertaa,

aurinko on laskenut,

maisema on hiljaa,

vesi rauhallinen.

Kurki huutaa jossain,

kohta jo muutolle,

kukkineet hehkeimmin,

niityn kukkaset,

saapuu ruskeat sävyt.

Olen vain yksin,

tuijotan järvelle,

muistot jäljellä,

kivimuurin takana,

jäähyväiset on jätetty!

 

 

 

 

Aika pysähtyä

Pienet linnunpoikaset,

ja kuovi ilahduttivat,

hiljaisen hautausmaan kulkijaa,

oli niin rauhallista,

 

ja kesän voimakas tuntu,

 

tuuli oli tyyntynyt,

 

ja levollinen tunnelma,

 

valtasi mielen ja ihmisen.

Oli hyvä ja kevyt olla,

 

katsoa miten kaunista oli,

 

ei minulla kiirettä ole,

 

eikä pelkoa tulevasta,

 

tämä on paikka vain,

 

ja aika pysähtyä,

 

olla vain hiljaa,

 

katsoa ja rauhoittua,

 

elämä jatkuu vielä,

 

olen turvallisin mielin,

 

paremmassa huomassa.

Pala matkaa

 

Jälkeen sateen kirkkaat värit,

hohtavat kukat hautausmaan,

ja pieni sateenkaaren pala,

virran takana loistaa,

kaikissa väreissään.

Vain pala matkaa,

ihmisen elämässä,

yksin täällä olen,

ja katson kaikkea luontoa,

miten se kukoistaa,

ja matkamiesten matkaa.

Mietin omassa mielessäni,

oli se lyhyt tai pitkä,

ihmisen elämän merkitys,

on kuitenkin kirkkaampi.

Kohti kirkkautta

Elämä tanssii,

hidasta valssia,

eteenpäin kuitenkin,

olen kuin höyhen,

ilmassa kieppuva.

Etsin suuntaa,

hiekkaista tietä,

sumuista maisemaa,

katson kauas siniseen,

taivaan rannan rajoja.

Näen avaruuden,

ja auringon valon,

kohti kirkautta,

sinne matkani käy!

 

 

Äitienpäivänä 2024 muistelen

 

Löytäisinkö sinut vielä,

aamun kastepisaroista,

hennoista kevään kukkasista,

jotka olivat jo nousseet,

ja ilahduttivat minua pihassa,

sinä olit jo loppumatkalla.

Kuin tuulen henkäys,

oli viimeinen kaunis aamu,

ja oli viimeinen äitienpäivä,

sen sinä valitsit viimeiseksi.

Lähdit ajamaan taivaan teille,

moottoripyöräsi jäljelle jäi,

silloin luovutit elämästä,

ja minä jäin vielä tänne,

jatkamaan omaa matkaa.

Oli vain kohdattava aika,

sanoit viikolla minulle,

”koita sinä pysyä hengissä”,

muut tarvitsevat vielä,

äitinä ja mummona.