Kohti kirkkautta

Elämä tanssii,

hidasta valssia,

eteenpäin kuitenkin,

olen kuin höyhen,

ilmassa kieppuva.

Etsin suuntaa,

hiekkaista tietä,

sumuista maisemaa,

katson kauas siniseen,

taivaan rannan rajoja.

Näen avaruuden,

ja auringon valon,

kohti kirkautta,

sinne matkani käy!

 

 

Äitienpäivänä 2024 muistelen

 

Löytäisinkö sinut vielä,

aamun kastepisaroista,

hennoista kevään kukkasista,

jotka olivat jo nousseet,

ja ilahduttivat minua pihassa,

sinä olit jo loppumatkalla.

Kuin tuulen henkäys,

oli viimeinen kaunis aamu,

ja oli viimeinen äitienpäivä,

sen sinä valitsit viimeiseksi.

Lähdit ajamaan taivaan teille,

moottoripyöräsi jäljelle jäi,

silloin luovutit elämästä,

ja minä jäin vielä tänne,

jatkamaan omaa matkaa.

Oli vain kohdattava aika,

sanoit viikolla minulle,

”koita sinä pysyä hengissä”,

muut tarvitsevat vielä,

äitinä ja mummona.

 

Pieniä sanoja

Pieniä sanoja ja tekoja, 

rakkautta kaipaa, 

ihmisyyden tunnetta, 

katsoo kasteista luontoa,

kuinka vesi on tarpeen,

kuinka se kukoistaa, 

saadessaan sadetta, 

lämpöä ja aurinkoa. 

Ihminen kaipaa, 

tunteakseen rakkautta, 

toisen kosketusta,

ollakseen läsnä, 

saadakseen hyväksyntää,

elävänä olentona,

sieluunsa ravinteita, 

virkistäviä sanoja, 

ja toisen ihmisen valoa. 

Yksin elämän matkalla

 Jälkeen sateen kirkkaat värit,

hohtavat kukat hautausmaan,

ja pieni sateenkaaren pala,

virran takana loistaa,

kaikissa väreissään.

Vain pala matkaa,

ihmisen elämässä,

yksin täällä olen,

ja katson kaikkea luontoa,

miten se kukoistaa,

ja matkamiesten matkaa.

Mietin omassa mielessäni,

oli se lyhyt tai pitkä,

ihmisen elämän merkitys,

on kuitenkin kirkkaampi.

Arvoitusta elämässä

Inhimillinen tekijä,

mitä ihmiset kokevat,

miten keho toimii,

mikä on vaikuttava menetelmä,

ja miksi se on erikoista?

Sitä ei pysty mittaamaan,

eikä se näy ulospäin,

se on vain tunne,

jota on vaikea kuvata,

se voi olla vain mielikuvitusta,

tai jotain muuta kuten hermojen,

tai kehon toimintojen häiriintymistä?

Iäisyyden maa

Auringon kultaamaa siltaa,

meren aalloilla keinuen,

tule luokseni silloin,

kun päivä on kaunein,

ja meren urut soivat korvissani,

ja silmäni lepäävät maisemassa.

Levoton meri tuo vaahtopäitä,

kiviä vasten tyrskyjä,

sileillä kallioilla kukkivat levät,

kirjavat hennot valkoiset,

hennot kuin pienet kukkaset,

ja kaikkialla on kaunista.

Kulje aaltojen yllä,

tuo terveiset kultaiset,

sieltä iäisyyden maasta.

 

Hetkittäisiä ajatuksia

Hetkittäisiä ajatuksia,

elämän kohokohdista,

menneistä päivistä,

häivähdys valoa,

pimentyvään yöhön,

kun sadepilvet,

peittävät taivaan.

Muistaa nuoruuden,

sen loputtoman,

elämän janon,

piti ehtiä,

ja yrittää kaikkea,

ettei elämä karkaisi,

pitää kiinni rakkaudesta,

ja kaikesta,

siitä tunteesta.