Löytäisinkö sinut vielä,
aamun kastepisaroista,
hennoista kevään kukkasista,
jotka olivat jo nousseet,
ja ilahduttivat minua pihassa,
sinä olit jo loppumatkalla.
Kuin tuulen henkäys,
oli viimeinen kaunis aamu,
ja oli viimeinen äitienpäivä,
sen sinä valitsit viimeiseksi.
Lähdit ajamaan taivaan teille,
moottoripyöräsi jäljelle jäi,
silloin luovutit elämästä,
ja minä jäin vielä tänne,
jatkamaan omaa matkaa.
Oli vain kohdattava aika,
sanoit viikolla minulle,
”koita sinä pysyä hengissä”,
muut tarvitsevat vielä,
äitinä ja mummona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti