Minä
- pieni ihminen,
näen
avuttomat kasvosi,
hennon vartesi.
Ojennan
käteni,
yrität
tarttua,
mutta
olen liian kaukana.
En
voi auttaa sinua,
sanan
ovat pelkkää valhetta,
käteni
ovat liian heikot,
jos
sanankin saisit,
jaksaisit
elää edes huomiseen.
Huominen
on jo melkein tänään,
mutta
viikko on ikuisuus,
et
jaksa ajatella enempää.
Olet
hiekansiru kallion juurella,
jonka
elämänmeri,
voi
pyyhkäistä pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti