Hopeareunaiset pilvet
Sateisen päivän harmaus,
auringon puute taivaalla,
kosteus nostaa usvaa peltojen ylle,
ja taivas itkee tihuuttaen
harmaudessaan,
silloin sielu kaipaisi valoa päivään.
Iloton ja valoton päivä,
harmaan mustat pilvet,
vaeltavat loputtomana ketjuna,
peittävät kokonaan sinisen taivaan,
ja jokainen ihmistaimi välttää
kastelemasta kenkiään.
Kun taivaskin itkee itkujaan,
niin kaipaa kesäpäivän valoisuutta,
ja mielen ja sielun ajatukset
karkaavat,
ne lentävät synkkien sadepilvien
ylle,
ja kurkkaavat sinistä taivasta, varkain.
Siellä purjehtivat hopeareunaiset
pilvet,
ne kylpevät kirkkaassa valossa,
ja nauttivat lämpimästä auringon
paisteesta,
antavat auringon helliä itseään,
toivottavat meillekin kaunista kesää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti