Ajatuksia ajasta 3. osa

Ajatuksia ajasta 3. osa

Jalostan ajatuksia,

tuntea elämän turhuus,

mutta jos on läsnä,

ei voi olla turha,

pitää olla merkitys toiselle,

olla edes näkyvillä.

Joku voisi silloin muistaa,

joku voisi silloin nähdä,

ja voisi kokea liikettä jossain,

edes sielun hentoista värettä,

sillä läsnäolo on kaikista tärkeintä.

Sanat ovat pelkkää helinää,

mutta läsnäolo on vahvempaa,

ottaa kädestä kiinni,

silloin kun sen aika on,

koskettaa ihoa hiljaa.

Tuntea lämpöinen ailahdus,

kokea jotain syvempää,

antaa rakastaa itseään,

ja antaa rakastaa toista,

sillä se unohtuu joskus.

Unohdusta on jokaisella,

jokaisella joskus unohtuu,

mutta toivottavasti ei liian usein,

rakastaa voisi edes hetken.

Hetkikin kantaa päiviä,

ja antaa toivoa tulevasta,

tule, katso, kuuntele,

kosketa sielua syvemmin.