Hiljainen tappaja

Mies nukahti hetkeksi ja näki unta edesmenneestä vaimostaan. Hänen vaimonsa oli hyvin lempeä ja ystävällinen. Mies tunsi itsensä onnelliseksi, ja hän oli vaimonsa kanssa kotona. Vaimo laittoi ruokaa ja mies teki pieniä puhdetöitä ja valmisteli seuraavaa työpäivää. Hän puhdisti kenkänsä, ja laittoi vaatteensa valmiiksi aamua varten. Kaikki oli niin rauhallista, eikä mikään häirinnyt heidän yhteistä iltaansa. Kaikki oli niin täydellistä ja yhdessä he söivät ja kiittivät ruoasta ja rukoilivat. He olivat onnellisia yhteisestä elämästään. Vaikka he eivät olleet rikkaita, heillä oli toisensa ja kaikki oli sujunut niin hyvin. Voiko parempaa elämää olla.

Kohta mies heräsi unestaan ja hän itki hiljaa ja ikävöi noita aikoja, jolloin kaikki oli ollut hyvin. Hänen oli vaikea käsittää, miten voimakkaasti hän oli tuntenut vaimonsa läheisyyden unessa, ja miten paljon se vaikutti tuona hetkenä häneen. Hän ymmärsi, että hän ei tiennyt silloin vielä mitään toisesta maailmasta, eikä maailman pahuudesta. He olivat eläneet yksinkertaista elämää ja olleet onnellisia jokaisesta päivästä, eikä he voineet enempää toivoa elämäänsä. He olivat hyväksyneet kohtalonsa, että heille ei ehkä suoda lasta, mutta yhdessä he olivat vahvempia ja luottivat ja hyväksyivä toisensa. Kiintymys ja rakkaus oli suurta ja huolehtivaa tunnetta molemmin puolin.

Mies yritti nukahtaa uudestaan. Meni ehkä tunti tai puolitoista, ja hän nukahti rauhattomaan uneen. Unessa hän näki vaimonsa sairaana, ja sitten hän näki, kuinka häntä syytettiin, että hän ei ollut huolehtinut kyllin vaimostaan, ja hänen syytään oli vaimon sairaus. Ja hän näki unessa useita muitakin ihmisiä ja jokaisella tuntui olevan jotain valittamista tai pahaa sanottavaa. Mies heräsi hiestä märkänä ja hän oli kauhuissaan. Mitä ihmiset ajattelivat hänestä, ja mitä jos he saavat tietää muista asioista?

Koko yö oli levoton ja hän näki mitä kummallisempia unia, ja nukahti taas hetkeksi. Asiat olivat unissa sekavia, eikä hän ymmärtänyt, miten kaikki oli niin outoa. Tuntui lopulta kuin mikään ei olisi ollut oikeaa, vaan kaikki oli jotain valhetta, ja että hän oli tekemässä suuren virheen. Äänet olivat soimanneet häntä välillä. Yksi jos toinekin ihminen puhui unissa hänelle, ja häntä pyydettiin jättämäään perhe-elämä väliin, ei siitä mitään tulisi. Miestä syytettiin hulluksi ja rikolliseksi. Ja moni hänen edesmennyt sukulaisensa tai jopa entiset työkaverit olivat unissa.

Unessa häntä ajettiin jopa takaa. Hänen entinen naapuri ajoi häntä takaa unessa ja uhkasi tehdä hänelle pahaa. Hän ei löytänyt mitään paikkaa, mihin paeta, eikä hän pystynyt mitenkään puolustautumaan. Kukaan ei uskonut hänen sanojaan, eikä kukaan puolustanut häntä.  Hän oli ahdistunut ja peloissaan, ja hän oli umpikujassa.

Aamuyöllä hän heräsi useita kertoja ja joka kerta hän oli jossakin pinteessä tai pulassa. Hän ymmärsi, että ne olivat onneksi vain unia. Hänen oli oltava henkisesti vahvempi ja voitettava kaikki häntä vastaan esitetyt syytteet. Hänen oli oltava tarkka ja suunnitelmallinen. Hänen oli voitettava uusien ihmisten luottamus ja oltava asioista paremmin perillä. Hän laati suunnitelmaa, taas kerran, voittaakseen kyläläisten luottamuksen ja ollakseen parempi ihminen.

Hän ymmärsi psykologiset keinot, joita oli käytetty häntä vastaan. Hän ymmärsi, miten helppo on erottaa ihmisen yksittäinen sana tai lause oikeasta yhteydestä ja tehdä siitäkin toimiva ase toista ihmistä vastaan. Tarvitaan vain toinen sellainen ihminen, joka todistaa nämä oikeaksi tai ei muista toisen ihmisen oikeata sanomaa. Jokaisen ihmisen puhetta pystytään vääristelemään ja siten toimimaan toisia vastaan. Se oli tapahtunut hänelle hänen työpaikallaan ja asuinympäristössä. Ihmisiä oli johdettu harhaan ja heistä oli tehty hänelle vihollisia. Silloin niistä paikoista oli tullut kelvottomia hänelle itselleen. Eihän hän voinut taistella tuulimyllyjä vastaan, jos joku levitti hänestä valheellisia tietoja!

Mies oli aloittanut kaikki elämässään miinusmerkkisenä kaikkien tapahtumien jälkeen. Hänellä ei enää ollut edes kenkiä, vaatteet olivat räsyjä. Hän oli menettänyt paljon omasta kehostaan, arpia oli kasvoissa ja selässä. Hädin tuskin hän oli selvinnyt kuumeesta, ja haavoistaan, eikä hänellä ollut ruokaa eikä juomaa. Kohtalo oli puuttunut peliin ja yksittäinen nainen oli auttanut häntä. Hän ymmärsi, että kärsimykset olivat olleet fyysisiä sekä psyykkisiä, mutta jotenkin hän oli selvinnyt uuden elämän alkuun. Hän oli tavannut uusia ihmisiä, ja hän oli jättänyt kaiken taakseen. Hän oli ottanut uuden nimen ja uuden syntymäpäivän. Ehkä hän oli kuin uudesti syntynyt. Hän ei ollut luopunut uskostaan j,a se kantoi häntä vaikeissa tilanteissa. Hän oli saanut vastauksia ja rauhaa sieluunsa. Hän ei ollut luovuttanut, vaan hän oli taistellut pahan voimia vastaan.

Hän oli tehnyt tilintekoa menneestä elämästään. Mitä hän oli saavuttanut aikaisemmassa elämässään, sillä ei enää ollut mitään merkitystä, koska hän oli luopunut siitä kaikesta. Hän ymmärsi, että nyt oli hänen aikansa tullut. Hänen ei kannattaisi hukata aikaa turhaan. Hänen olisi vain toimittava enemmän, ja elettävä eteenpäin niin hyvin kuin hän pystyisi. Hän tulisi olemaan hyvä puoliso ja perheenisä. Sen hän tiesi jo oman luonteensa takia!

Päivästä tulisi merkittävä ja hän oli valmis kohtaamaan kaikki sen päivän hyvät asiat ja myös vaikeudut. Hän uskoi selviävänsä kaiken kokemansa jälkeen!