Kaunis on tämä maa

Syksyn sateet,

tuulet tuivertavat,

kuljen harmaalla kostealla kadulla.

Keltaisia koivunlehtiä,

ruskettunutta ruohikkoa,

puistossa asuu syksy.

Viimeisetkin kukat taipuvat sateessa.

Yön tumma hämäryys,

saa aikaan pelon, 

tuskan tunteen.

Kesästä on vain muistoja.

Pian saadaan lunta,

valkoista ja puhdasta kuin viaton lapsi.

Huurteiset koivunoksat,

ja kuulas taivas,

sitä odotan nyt.

Talvisää, pakkasaamu,

ja hiljaa kiemurtelevat savupatsaat,

on niin kaunista.

Kaunis on tämä maa.

Sen keltaiset, pakkasen puremat lehdet,

ruosteen ruskea syksyinen maa.

Ja hohtava talvinen,

hennon auringon valaisema lumimaa.

Yksin kai nyt kuljen,

ja sinua odotan.

Tiedän, että pian saamme olla yhdessä,

kuin nuori morsiuspari.

Mutta silloin kai jo lumi peittää maan. 

Runoni vuodelta 1977