Seuraavat päivät olivat outoja miehelle. Hän ei kuullut ääniä lainkaan, eikä tuntenut kehossaan outoja tuntemuksia. Kaikki oli jotenkin poissa, ja hänen mielensä ja sydämensä olivat rauhassa. Aivan kuin hän olisi herännyt pahasta unesta. Oli tapahtunut jotakin, joka oli outoa ja ihmeellistä. Hän sai nukkua ja levätä rauhassa, eikä äänet häirinneet häntä.
Hän ymmärsi, miten paljon äänet olivat olleet läsnä hänen päivissään. Ne olivat keskeyttäneet hänen ajattelunsa monta kertaa. Hän oli unohtanut sanoja ja lauseita, joita hänen piti sanoa. Hän oli unohtanut työtehtäviään ja tapahtumia, joista hänen olisi pitänyt kertoa. Hän ymmärsi äänien keskeyttäneen hänen ajatuksiaan ja jopa fyysistä toimintaa usein. Se rasitti kovasti hänen mieltään ja muistiaan, ja siksi hänen oli vaikea keskittyä välillä asioihin. Hän unohti välillä kuunnella muiden ohjeita ja puhetta, ja jopa työssään autonkuljettajana saattoi mennä tärkeitä asioita ohi. Hän ei kuunnellut tarpeeksi tarkkaan kaikkea ympärillä tapahtuvaa.
Äänien vaikutus oli paljon syvempi kuin hän aluksi ymmärtänyt. Kokoaikainen puhe päässä tuntui nyt vaikealta ymmärtää. Hän tiesi, että äänillä paljon suurempi vaikutus elämään kuin hän oli ymmärtänyt. Hän oli mennyt mukaan äänien maailmaan ajattelematta seurauksia. Kaikki oli tuntunut kuin joku muu olisi hallinnut hänen elämäänsä laajemmin kuin hän itse käsitti.
Äänet olivat vartioineet häntä. Ja tunsi, että häntä oli myös fyysisesti vartioitu. Hän oli ollut tarkkailun alla jollakin tapaa, jota hän ei ymmärtänyt. Hän oli ollut vanki sekä henkisesti että fyysisesti omassa elämässään. Se vaikutti kaikkeen hänen toimintaansa, hänen ajatuksiin ja tekoihinsa. Se kahlitsi häen ajatuksiaan ja tekojaan laajemmin ja tiiviimmin. Hän koki koko elämänsä jollakin tapaa seuratuksi, eikä hän voinut elää vapaasti, vaan hän ajatteli aina jonkun muun seuraavan häntä tekipä hän mitä tahansa. Hänen koko perhe-elämänsä oli myös seurattua, ja siksi hänen oli vaikea osoittaa tunteitaan ja toimia vapaasti omassa elämässään. Seurannan tunne oli ikävä seuralainen. Seurannan tunne muutti hänen käyttäytymistään monissa asioissa, eikä se voinut olla hyväksi.
Miten paljon kaupungissa oli tapahtunut kaikkea outoa? Hän muisti kuulleensa askeleiden ääniä myös maatilalla ja hän joku oli pysähtynyt hänen ikkunansa taakse. Sitten askeleet olivat loitonneet, ja tuntui kuin joku olisi käynyt hänen ikkunansa takana. Voisiko sekin olla jonkun ihmisen todellinen käynti, vai, oliko hänen vain kuullut askeleet samoin kuin sanat päässään, eikä ketään ollut todellisuudessa käynyt ikkunan takana? Asiat tuntuivat olevan paljon monimutkaisempia ja hankalampia kuin hän oli aikaisemmin ajatellut niiden olevan.
Hän mietti myös näkemiään asioita, ja sitä outoa naista, johon hän oli rakastunut. Oliko hänkin vain kaukainen kangastus tai näky, jota hänen mielensä ei pystynyt nyt käsittämään? Mutta hänelle oli tapahtunut myös monia muita outoja asioita, eikä hän pystynyt niitä jälkikäteen todistamaan, sillä hän ei ollut ottanut valokuvia ja dokumentteja. Siksi oli vaikeaa todistaa, mitä oli todella tapahtunut oikeasti, ja, mitä hän oli vain ehkä nähnyt omissa silmissään.
