Ihmisen salakuvaaminen saa aikaa lumipalloefektin, jota on vaikea katkaista. Ihminen leimataan vainoharhaiseksi ja mielenvikaiseksi jo alkumetreillä. Vaikutukset ulottuvat koko ihmisen loppuelämään ja tapahtumia on enää vaikeaa muuksi muuttaa tai unohtaa.
Vuonna 2013 minulle tehtiin laaja työkykyselvitys, jonka perusteella olin psyykkisesti täysin terve. Papereissani todetaan uniongelmat, adhd, ja monet muut fyysiset työkykyä rajoittavat tekijät, jotka kuitenkin vaikeuttivat selviämistäni työssä. Papereihini on kirjoitettu, että ei vastaa esitettyihin kysymyksiin, vaan puhe rönsyilee ja poikkeaa aiheesta. Keskittymiseni oli ailahtelevaa. Siinä todetaan syy adhd! Olin vaikeasti tulkittava puheissani, ja oma leikkisyyteni ja kekseliäisyyteni heittivät välillä häränpyllyä puheissani.
Keväällä 2013 jouduin salakuvauksen uhriksi oman tietokoneeni kautta. Myöhemmin paljastui netistä feikkisivustoja, joissa oli mm. oranssi Lumian kännykkäni työpöydälläni, ja oma kuvani, kun katsoin tietokoneen ruutua aurinkolasien ylitse. Olihan se hassu kuva, kun päässäni oli pyöreälinssiset Pierre Cavallon aurinkolasit ja tuijotin niiden ylitse ruutua! Mutta vielä ihmeellisempää oli tulossa!
Työpaikalla työskentelin usein myöhempään kuin muut. Johtui minun suunnattoman huonosta nukkumisesta ja univajeestani. Olin virkeämpi myöhemmin kuin muut. Ja jouduin työpaikalta lähtiessäni kuvaamisen uhriksi. Ehdin kuitenkin ottaa oman kamerani laukustani esille, ja sain kuvan kuvaajasta pienessä punaisessa autossa. Takaa oli pää ajeltu kaljuksi ja päälaella oli mustahko harjakampaus. Siinä hän kaasutti kiireesti pois, etten ehtinyt rekisterinumeroa saada.
Kuvaaminen jatkui mm. rock-tapahtumassa, kun jäin yksin muiden lähtiessä omiin töihinsä tapahtumassa. Tuli keski-ikäinen mies yhtäkkiä kuvaamaan järjestelmäkameralla, enkä tajunnut tehdä mitään. Olisin ehtinyt kännykällä ottamaan kuvan, jos olisin heti hoksannut. Hän hävisi nopeasti paikalta ja itse jäin epätietoisena meidän huovan päälle.
Tietokoneen ruudulta löytyi ihmeellisiä asioita lisää, ja olipa minut laitettu vanhan työpaikkani yhteystietoineen päivineen keltaisena pop-up ruutuna samaan kuin tarjolla olevat kumppania hakevat malesialaiset ja filippiiniläiset naiset. Ja en osannut ottaa ruutukaappausta tai kuvata kännykällä.
Kun kerroin näistä tapahtumista, olin jo syyskuussa 2013 vainoharhainen ja minua alettiin lääkitä!
Siitä alkoi entistä kiivaampi tahti myös muissa toiminnoissa. Minua peloteltiin mm. käymällä ikkunoiden takana, kuulin askeleet ja välillä näin kännykän tai lampun valot, mutta en uskaltanut mennä katsomaan, kun olin aina yksin. Näinhän nämä tehdään, jos uhri on yksin. Ja ihminen kyllä alkaa olla aika peloissaan ja epätietoinen tapahtumista, mistä on oikeasti kyse!
Kun ihminen jää täysin yksin näihin tapahtumiin, eikä saa tukea mistään, eikä löydä selityksiä, ymmärtää millainen taakka ihmisellä on silloin. Ei hän voi ymmärtää tapahtumia, eikä mitä hänelle tehdään ja miksi tehdään.
Myöhemmin ymmärsin kaiken paremmin ja aloin kopioimaan kaiken netistä, mitä epämääräistä löysin. Ja selvitin asioita monipuolisesti, että selviän tällaisten tapahtumien kanssa. Kopioin Suomi 24 häväistyskirjoituksetkin ja tulostin ne itselleni muistoksi. Ja kaikkea muutakin vastaavaa!
Dokumentointi on tärkeää, ja kuvaaminen, kuvakaappaukset, tulostaminen netistä, ja kaikkien papereiden säilyttäminen. Pitää olla todisteet kaikesta, jota häirinnäksi voi kutsua!
Muutoin olet tuhoon tuomittu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti