Pakkasen kuuraama maisema,
aurinko kultaa järvenpintaa,
elämä kulkee omia polkuja,
eikä kaikkea voi nähdä.
Lumisen maiseman hohde ja loisto,
hennot pilvien harsoverhot,
ja kaikki on niin utuista,
hento savupilvi nousee taivaalle,
olen vain yksin,
ja katson maisemaa,
kaupungin kattojen yli,
näen vain tämän hetken,
kirkkaan valon,
sielussani koen onnen,
elän yhä ja uudelleen,
kuin lumi on puhdasta,
elämänikin voi olla valkoisempi,
ja nousta voin uuteen päivään,
enkä murehdi eilistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti