Hiljainen tappaja

Mies oli palannut kotiinsa. Hän oli ollut kauemman aikaa matkalla kuin oli ollut tarkoitus olla. Hän oli ikävöinyt jo vaimoaan ja kotitilaansa. Kaikki oli kunnossa hänen kotonaan ja tilalla, ja kaikki työt olivat tehty. Vaimon sukulaiset olivat tulleet avuksi, ja tila oli hyvässä kunnossa. Myös vaimo voi hyvin ja tuleva perheenlisäys näkyi jo hänessä. Vanha mies oli myös kunnossa, vaikka olikin laihtunut viime aikoina. Hänkin oli iloinen, kun mies oli saapunut kotiin.

Äänet olivat alkaneet puhua miehelle jo lentokentälle. Äänet olivat hyvin aggressiivisia ja vihaisia, kun mies oli ollut pois niin kauan aikaa. Äänistä hän ei tiennyt, olivatko ne miehen tai naisen ääniä, ja niiden sävy oli muuttunut erilaiseksi. Ne olivat ikään kuin venyttäneet vokaaleja ja äänet naukuivat välillä. Niistä ei voinut päätellä enää sukupuolta. Äänet haukkuivat miestä ja hänen ulkoasuaan. Äänet sanoivat miestä laiskaksi ja hulluksi. Äänet sanoivat, että miksi hän palasi tilalle, kun voisi asua muuallakin. Hän ei ollut ansainnut tilaa itselleen, hänhän oli paha mies ja valehteli niin paljon kaikesta. Hänet olisi pitänyt toimittaa vankilaan, tai hänen olisi itse pitänyt kuolla. Ja kuoleman pitäisi näyttää mahdollisimman luonnolliselta, ettei hänessä olisi näkyviä merkkejä ulkopuolisesta.

Mies ihmetteli taas äänimaailmaa, joka oli haukkunut häntä usein aikaisemminkin. Hän ymmärsi, että hän ei ollut muuttunut ihmisenä, vaan äänet elivät omassa maailmassaan, jota hän ei voinut itse säädellä. Niiden puhe oli aina ollut sellaista, ettei hän voinut vaikuttaa niihin mitenkään. Äänet puhuivat hänelle kiusanteosta ja kostosta. Äänet olivat sanoneet hänelle pahoja asioita jo pitkään, eikä mies enää säihkähtänyt niitä. Enemminkin hän mietti, miten ne olivat tulleet taas noin huonoiksi, eikä puheissa ollut mitään järkeä.

Mies tunsi rintakehässään teräviä pistoksia kylkiluiden välissä. Häntä pisteli tovin aikaa, ja hän oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hän odotti vaimonsa tapaamista, ja paluuta tilalle. Ei hän antaisi pikkuvaivojen estää omaa toimintaansa. Samalla hänen käsivarressan tuntui tylppä kipu, joka oli hänelle tuttu tunne, ja kipua oli ollut käsivarressa jo pitkään.

Miehen oli ollut vaikea nukkua öisin kotonaan. Häntä pisteli eri niveliin, ja kipu vaihtoi paikkaa. Hän sai kolmen piikin sarjoina kipua hetken aikaa polviniveleen, sitten kipu tuntui olkavarressa, ja kohta se tuntui ohimolla. Kipu oli välillä kipua korvassa ja korvaan tai hampaisiin tuli teräviä vihlaisuja, eikä mies tiennyt, miten hänestä oli tullut näin herkästi reagoiva ääniin. Hän ei tiennyt, mikä häntä vaivasi välillä öisin.

Päivällä hän ei muistanut kuunnella ääniä, kun hän teki töitä. Myös pienet vaivat jalassa tai kädessä unohtuivat raskaissa tilan töissä. Hän tunsi vain hetkellisesti kipua nivelissään, mutta hän vain jatkoi työntekoa ja vaiva antoi periksi. Se unohtui ja hän pystyi kävelemään ja tekemään pelloilla töitä.

Mies oli miettinyt äänien olemusta ja niiden häiritsevyyttä. Hän ymmärsi, että äänet vaikuttavat häneen jopa hänen nukkuessaankin. Hänen untaan äänet olivat häirinneet. Hän muisti tasaisen väliajoin kuulleensa hyvin pieniä ääniä edellisessä asunnossaan aivan kuin vesi tippuisi hanasta, tai ikkunan napsaukset, seinän kolahdukset, veden lorina putkistossa, tai ilmastoinnin hurinan. Ne rikkoivat hänen unta, ja hänen oli vaikea unta, ja hän herkistyi kuuntelemaan jopa pienimmänkin rasahduksen tai muun äänen.

Hän oli joskus pelännyt kovia ääniä. Ne tulivat lähinnä liikenteestä. Kovat äänet olivat luoneet pelkotiloja hänelle lapsuudessa ja hän oli pelännyt silloin ukkosta ja kovia koneiden tuottamia ääniä. Hän ymmärsi, että pieni lapsi pelkää kovia ääniä ja ne luovat pelkotila, koska ei voi aina tietää, mistä äänet tulevat. Ehkä myöhemmin joku muu ääni laukaisee taas pelkotilan ja ihminen alkaa seuraamaan ääniä ja reagoimaan niihin. Näin oli hänellekin käynyt kaupungissa asuessaan.

Mutta nyt hänen täytyy vain yrittää olla huolehtivainen ja auttaa vaimoaan tilalla. Hän ymmärsi, että hän yrittäisi parhaansa ja hänen elämänsä oli hänen, eikä hänen pitäisi antaa minkään muun johdattaa häntä siinä. Hän kiittäisi tänäänkin jumalaansa tästä päivästä, ja toivoisi kaikkea hyvää muillekin ihmisille.