perjantai 11. helmikuuta 2022

Hiljainen tappaja

Mies oli pohtinut kovasti äänien olemusta ja niiden ilmestymistä omaan elämäänsä. Hän muisti ihmetelleensä alussa sirinää ja sihinää korvissaan. Hän oli etsinyt äänilähdettä ympäristöstään, mutta ei ollut löytänyt mitään huoneesta tai lähistöltä. Hän oli luullut niiden tulevan asunnon ulkopuolelta. Ehkä ne olivat jostain koneesta tai laitteesta, mutta mitään ei näkynyt lähistöllä. Hän oli kuullut myös matalaa jyrinää korvissaan, mutta siihenkään hän ei ollut keksinyt syytä. Liikennettä ei ollut lähikaduilla, eikä ollut mitään laitoksia, tai muutakaan äänilähdettä. 

Hän oli huomannut äänien olevan heikkoja, sillä muovipussi päässä esti äänien kuulumisen. Äänet jäivät muovin ulkopuolelle, kun hän peitti sillä tiiviisti korvansa. Ei hän kuitenkaan voinut elää siten, että olisi peittänyt korvansa jollakin peittellä koko ajan. Pitihän hänen kuulla muiden puhe, liikenteen äänet, ja muut ympäristön äänet. 

Mies ei ollut enää hätkähtänyt äänistä pitkään aikaan, sillä kaikkeen tottuu. Hän oli välillä manipuloitunut äänistä pikku hiljaa, ja hän ymmärsi, että se tapahtui huomaamatta. Hän ei ollut ajatellut ääniä mitenkään vaarallisina tai vastemielisinä, kun hän sai miellyttäviä viestejä ääniltä ja hänelle puhuttiin miellyttävällä äänellä. 

Hän oli kokenut elämässään suuren menetyksen, ja jonkinlaisen pelottelun ympäristössään juuri ennen äänien alkamista. Hän oli ollut hyvin yksinäinen ja herkässä mielen tilassa. Hän oli altis äänien maailmalle.

Mies mietti pitkän aikaa kaikkea kokemaansa. Hän ei pystynyt ymmärtämään kaikkia tapahtumia, eikä hän pystynyt korjaamaan mitään elämässään jälkeenpäin.  Hän oli toiminut oman ymmärryksensä mukaan, vaikka ei ollut aina käsittänyt kaiken puheen tarkoitusta. Asiat olivat olleet liian monimutkaisia ja vaikeita ratkaistavaksi. Hänellä ei ollut tarpeeksi tietoa asioista, joita äänet olivat puhuneet hänelle. Hän ei tiennyt, puhuivatko äänet totta vai valetta. Nyt hän tiesi, että äänistä ei tarvinnut välittää. Ne olivat vain sanahelinää hänen korvissaan, eikä hänen tarvinnut toimia niiden mukaan. Nyt hän ei enää päässyt ääniä pakoon, vaan ne kuuluivat vaikka hän peittäisi korvansa. Hän piti vain sopeutua ja ohittaa kaikki kuulemansa.

 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti