Voiko ihminen enempää kaivata,
kun kuuntelee tuulen huminaa,
katselee kaukaisia metsiä,
erämaan maisemissa,
näkee metsän lintuja,
syvän järven sinisen pinnan,
ja on yksin laiturilla.
Sielu ja mieli lepäävät,
vailla kiirettä ja hälyä,
seurana vain kevyet tuulet,
luonnon rauha ja levollisuus,
josta saa uneksia kaupungissa,
jatkuvassa hälyssä ja melussa,
elämä lipuu verkkaisesti täällä,
ei ole hoppua mihinkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti