Kuulaita aamuja,
pakkasen kuuraama ruohikko,
omenapuut huurteessa,
aurinko nousee,
usvaverho järven yllä,
odottaa selkeämistä,
toisen rannan näkemistä.
Elämän usvaverhojen väistymistä,
tietämättömyyttä tulevasta,
miten päivät kehittyvät,
onko yhteistä aikaa vielä,
päiviä, kuukausia vai vuosia,
ei sitä voi tietää.
On vain luotettava,
seuraavan päivän nousemiseen,
usvaverhojen väistymistä,
elämän tien jatkumista,
selviämistä tästäkin päivästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti