Katson hiljaisuutta,
kuuta kuuntelen,
ehkä kuulen siipiesi äänet,
tunnen sisäisen läsnäolon.
Olet poissa,
mutta olemassa,
olet sydämessä läsnä,
kaipausta ja päiviä,
joita ei tiedä,
eikä itse hallita voi.
Ajatukset kantavat ajassa,
mutta aika on rajallinen,
aikaa ei voi vangita,
eikä kahleita tunne,
eikä sielua voi valjastaa,
sillä se itse löytää,
mitä sen on tarpeellista.
Voin katsoa tähtiä taivaan,
ne syttyvät yhä uudestaan,
ne valitsevat itse reittejään,
suunnistavat omia polkujaan,
meille ne ovat joskus vaikeita,
eikä selviä polkuja löydä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti