En voi enää tavoittaa sielua,
enkä sitä toista ihmistä,
hän on mennyt jo edeltä sinne,
ja päivä on painunut mailleen,
kaukana siintävän metsän taakse,
punaten yhä taivaanrantaa.
Hiljainen metsä hämärtyy ja pimenee,
usva nousee korkeammalle pelloilta,
ja tummat pilvet kumpuavat ylös,
ovat kuin sinisen mustia vuoria,
ja lopulta koko taivaanranta katoaa,
on jäljellä vain tämä hämärä yö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti