Lapsuuden joulu - sävelletty laulu

Lapsuuden joulu

Muistanko joulut kaikki lapsuuden,
navetan lehmät, kelpo hevosen,
muistanko heinän tuoksun kesäisen,
keskellä talvipäivän tummuvan.

Hämärä päivä talven keskellä, 
saapuva ilta vie lapsuuteen,
tuvassa tuoksu, joulun tunnelma
kuusessa tähti, loiste kynttiläin.

Lahjoja saavat lapset iloiset,
odottavat iltaa jouluaaton,
toisiko pukki paljon meillekin,
ollaanko oltu kyllin kiltisti?

Lapsena joulu täyttää mielemme,
pienestä syntyy onni riemuineen,
iloita jospa saa lahjoista,
loistaa onnea lasten silmistä.

Vielä muistanko joulut lapsuuden,
iloisen mielen, kodin rauhallisen?
Jo lähti pukki kontteineen,
lasten mielestä vieras ihmeellinen.

Sanat: Ulla-Maria Jokipii
ja Anne-Marie Korkealehto

Sävelletyt laulut!

”Joutsen”

Jos on maa kultaa täynnä,

aurinko, kuu ja tähdet.

Pilvien harsoiset reunat,

varjossa suuren puun.

Katson maata kultaista,

kun odotan aikaa,

jolloin valkoiset siivet

selkääni vihdoin saan.

Vapaana liidän

kuin valkoinen joutsen.

Ylemmälle yhä kohoan,

kunnes puu katoaa.

Näen kaiken kullan,

sen maan niin kultaisen,

sen maan niin ihanan, ihanan.

Kuin siiven isku,

on hetki,

- hiljainen kutsu vaan,

tulla maailmaan omaan,

elämään ihmisten.

Niin vaihtuu joutsen valkoinen

hahmoon ihmisen uneksien,

takaa taivaiden maasta,

vain jota haaveilla saa.

Vapaana liidän

kuin valkoinen joutsen.

”Kesä lapsuuden”

Niin onnellista olla lapsi kesän,

huoletonta elo kodin sen.

Vain lapsuudessa kokea voi,

ei huomisesta tunne huolta, ei.

Muistatko vielä kotipihan sen,

katveessa kuusen, pihakoivujen,

tunnetko tuoksun kukkaketojen,

valossa kirkkaan aamuauringon.

Niin onnellista olla lapsi kesän,

huoletonta elo kodin sen.

Vain lapsuudessa kokea voi,

ei huomisesta tunne huolta, ei.

Muistatko aitan kotipihan sen,

laidassa metsän, ikihonkien,

tunnetko tuoksun heinäpeltojen,

jälkeen sen päivän kuurosateisen.

Niin onnellista olla lapsi kesän,

huoletonta elo kodin sen.

Vain lapsuudessa kokea voi,

ei huomisesta tunne huolta, ei.

Mielessä lapsen kotipihan sen,

säilynyt muistot pihakoivujen,

hentoinen tuoksu kukkaketojen,

laulussa linnun sulosointujen.

Niin onnellista olla lapsi kesän,

huoletonta elo kodin sen.

Vain lapsuudessa kokea voi,

ei huomisesta tunne huolta, ei.

”Kesäniityllä”

Kauniina muistan kissankellot,

siniset kukat kesän tuulessa,

keinuvat kilpaa, värit loistavat ne,

taipuvat hiljaa kukin kumartain.

Perhoset pellon yllä kisaavat,

nousevat ilmaan siivet levällään,

koittavi vapaus uuteen maailmaan,

niittyjen ylle, kukkien keskelle.

Taivaalla kaartaa haarapääsky,

visertää uuden laulun iloisen,

kirkkaalle kesän taivaan siniselle,

korkealle lentää lailla kiurusen.

Auringon säteet metsänrannassa

takana punaan taivaan värjäävät,

hämärä hetki, illan hehkua,

metsissä kaikuu laulu lintusen.

Kuulaana hohtaa taivaanranta,

hiipivä usva peittää niittyset,

saapuvi taika öinen keskikesän,

odottaa uutta päivää auringon.

Joulun taika - Sielun untuvia -kokoelma 2014

Joulun taika

Lempeä pehmeä lumi,

kiteitä ilmassa ja tuulessa,

talvipäivän sininen valo,

kirkossa tuikkivat kynttilät.

Huurteiset puut kuorrutetut,

lumikuurassa kumartelevat,

kaukana ajatukset kulkevat,

muistoissa lapsuuden kodin.

Kylmää ei silloin siellä tunne,

ja aika kuluu kuin haaveillen,

ihaillen joulukuusta valoissa,

keskellä hiljaista lumisadetta.

Muistoja mieleeni palaa,

jouluja lapsuuden kodin,

kuinka paljon silloin saikaan,

kauniita muistoja sydämeen.

Lumen kisailu tuulessa yltyy,

valo leikkii joulukuun illassa,

ja on vain yksi suuri tunne,

joulun taika on aina läsnä.

The Blue Moment - the new collection 2014

The Blue Moment

Just freezing cold and the moonlight outside in the winter,

the snowflakes falling down slowly, only some small clouds,

the blue moment of the nature is amazing, before the darkness,

all the forest seems like a mysterious wonderland in this land,

feeling the coldness on the face and the wind is not hard,

it is just the feeling of the soft snow and only the snow.

Something should to seek for always again and always again,

as it has been so dark without snow around the darkness,

the sun has been so rare as it is waking of the winter sleep,

feeling warm inside of your heart not much earlier done,

has been so great to see all this now happened wanter so long,

have to be happy of the this moment as a blue moment will be.

To enjoy the all playing outside feeling the whiteness of the snow,

the darkness of the night the softness of the snow, the shining of the moon,

be so warm in your mind and outside so cold which cannot feel now,

happy as finally got this white wonderland as snowing softly,

and playing with this amazing snow in this lovely evening,

at the moonlight shining and giving very calm light to this world.

Seen only you and your loved to enjoy be happy in this white world,

your hearts are warm inside, this freezing cold could be feel on the face,

doesn't matter then can be like the young children in the playground now,

and happy and free as a blue moment of the winter was so wonderfull,

it will give then magic hope to the new years and the life in the softly snowing,

at the calm moonlight and have warm in the heart and in love.

It is fun to play in the snow and feel like a child the happiness of the life,

to remember all the days with the sisters and the brothers were together,

without knowing any worries just to enjoy of this moment as the feelings,

to remember the silence of the forest and the secrets of the nature,

to waking up to see the others as a man and a woman to be different,

to have then the first love in the life and feeling the happiness then.

It is the memories of the past which fill now the minds sometimes,

as the moments have been so strong and gave something,

to get this same feeling later and again to enjoy of it now,

it is just more than only a moment in the life, it is the secret of the life,

have so much love and feel all this love later in your mind,

feeling warm inside in your hearts to enjoy this blue moment.

Lapsuuden kesäaamu

Hiljaisuus ja levollinen uni,
hento linnun laulu sanoman tuo,
kaukaisuudesta ja kaipuusta,
jos lapsuuden haaveet ja huolettomuus,
palata elämään voisi,
se luonto ja metsä lähellä,
pihakoivun kauneus ja tuoksu,
ja kesäpeltojen yllä oleva usva,
kasvien päällä aamun kaste,
pisarat kimmeltävät timanttien lailla,
heti auringon ensisäteistä,
ja herättää kaiken elämään.

Ja aamuauringon myötä,
karja palaa laitumelle,
auringon vyöryessä taivaalle,
lapsen mieli miettii,
yhä hetken kesäyön taikaa,
turvallinen pihamaa ja tuttu tienoo,
onnellista olla voi lapsen,
huolet silloin vielä kaukana,
mieli lapsosen sen onnellisen,
aikuisuuden vaaroista vapaa.

Viimeiset säteet - kokoelma: Sielun untuvat 2014

Viimeiset säteet

Kuin kultaiset ovat,

auringon säteet,

ilta hämärään laskeutuu,

taivaan keltainen hohto,

loistaa puiden takaa.


Kesäyöhön ilta,

laskeutuu hiljaa,

tuhannet säteet kultaiset

jättävät jäähyväiset,

ja yön rauha täyttää,

nyt metsämaan.


Vaikenee yön äänet,

ja raukeus hiipii hämärään,

ihmisen mielen täyttää,

ja tämän illan täydellisen

kaikkine muistoineen.



On aika sanoa nyt,

hyvästi menneelle päivälle

ja ottaa vastaa uusi yö,

joka unohtaa ja armahtaa

kahleista edellisen päivän.



Eikä mieltäni enää vangitse,

vaan odottaa jo uutta,

uutta aamua valkenevaa,

kuin vanhaa tuttua,

jota tervehtiä saa.

Jouluyön sanoma

Unelmoiden jouluaatosta,
hiljentyen kuuntelemaan,
sanomaa ensimmäisen joulun,
kun enkeli ilmoitti sanoman,
on lapsi syntynyt seimeen,
siitä merkiksi syttyi tähti,
siis seuratkaa ja rientäkää.

Niin enkelit kuorossaan,
nyt ylistystä lauloivat,
ja paimenet kiiruhtivat,
joulun lasta katsomaan,
uudestaan taas kuulla saa,
sanoman ensimmäisen tuon,
se kätkekää sydämeemme.

Se uudeksi meidät luo,
kun syttyy tuhannet valot,
nuo jouluyön kynttilät nyt,
ja palata kai uudestaan taas,
saa jokainen sanoman luo,
tuon jouluyön ensimmäisen,
kuin paimenet kedolla nuo.