Viimeiset säteet
Kuin kultaiset ovat,
auringon säteet,
ilta hämärään laskeutuu,
taivaan keltainen hohto,
loistaa puiden takaa.
Kesäyöhön ilta,
laskeutuu hiljaa,
tuhannet säteet kultaiset
jättävät jäähyväiset,
ja yön rauha täyttää,
nyt metsämaan.
Vaikenee yön äänet,
ja raukeus hiipii hämärään,
ihmisen mielen täyttää,
ja tämän illan täydellisen
kaikkine muistoineen.
On aika sanoa nyt,
hyvästi menneelle päivälle
ja ottaa vastaa uusi yö,
joka unohtaa ja armahtaa
kahleista edellisen päivän.
Eikä mieltäni enää vangitse,
vaan odottaa jo uutta,
uutta aamua valkenevaa,
kuin vanhaa tuttua,
jota tervehtiä saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti