Maailman taakat

Minun taakkani kevyt on,
jos katson maailman taakkoja nyt,
kuinka sodat repivät maailmaa,
ja ihmiset pakenevat pois,
saadakseen elää rauhassa,
uskoa ja toivoa uuteen aikaan.

Minun päiviäni koetellaan,
annetaan paljon ajatuksia,
joskus tuskaa ja huolta,
mutta on myös suurta toivoa,
ja siksi jaksan yhä elää,
koska se toivo on suurempi.

Maailmassa paljon kidutetaan,
toisille tehdään kaikkea pahaa,
ihmisten mielet ovat häiriintyneet,
eikä niitä voi aina ymmärtää,
se "kuka miekkaan ryhtyy",
se ehkä "miekkaan hukkuu".

Toisille enemmän varjoja on,
toisille kirkkaampia päiviä,
vaaroja kukaan tuskin välttää,
ja synkätkin hetket voittaa,
kun ottaa haltuun oman mielen,
ja pakottaa sen puhdasta ajattelemaan.

Antaa anteeksi niille toisille,
koska he eivät voi kaikkea tietää,
eikä sielun syvimpiä kokea,
eikä heillä ole samaa kokemusta,
elämän omasta arvokkuudesta,
tai kokemusta kuoleman läheisyydestä.

Kun on hetkittäin ollut lähellä rajaa,
on kuoleman läheisyys ollut läsnä,
on kokenut sielussaan sen rauhan,
jota vain sen kokenut voi saada,
ei pienet matkalle annetut vaivat,
enää niin paljon ajassa haittaa.

On annettava ja pyydettävä anteeksi,
jos pahan sanan toisesta joskus lausuu,
sillä elämän kokemus joskus puuttuu,
elämän ymmärrys on vaillinainen,
se pahat saa silloin liikkeelle,
ja antaa heille oman oikeutuksen.

Siksi kohtalooni yhä luotan,
enkä pahaa heistä ajattele tai toivo,
sillä suurempi on kuitenkin rakkaus,
rakastaa tätä kaikkea maailmaa,
ja ottaa oma vastuu omasta elämästä,
toivoa että muutkin tekevät sen.

Onnen palaset

Näen kauniit lapsen kasvot,
tunnen suuren riemun rinnassani,
katson maailmaa uusin silmin,
jos sen suuren onnen saan.

Katson avoimin silmin kaikkea,
tunnen pelkoa vastavoimien takia,
mitä kaikkea pahaa minulle tehdään,
miten pyristelen kuitenkin vastaan.

Onnea edes palasen joka päivään,
tahdon aina sen oman palasen ottaa,
edes sen pienen lapsen tähden,
jolla on kirkkaat tähtisilmät.

Kuolemaa en pelkää itse,
eikä se estä minua elämästä,
mutta joillekin se pakkomielle,
estää toisia nauttimasta elämästä.

Miten voisin vastustaa tähtisilmiä,
tunnen joskus suurta huolta,
jos en pysty pysähtymään hetkeen,
olemaan läsnä silloin kun tarvitaan.

Pyristelen eteenpäin elämässä,
enkä tahdo helpolla luovuttaa,
sillä tahdon jakaa sen palasen,
jota onneksi joskus kutsutaan.

Lääkesoppa ja kuinka siitä olen vierottautunut!

Alussa olin ns.työpaikkakiusattu jossain määrin, sitten tuli univaikeudet, ja pahat lääkkeet, Concerta, Provigil, Stilnoct ja Riperdal Consta. Soppa oli valmis ja jouduin yhteensä kolmeksi kuukaudeksi psykiatriselle osastolle. Minulle tuli Stilnoct lääkkeestä hallusinaatioita, ja näin tummia hahmoja ja harhoja, tunsin ihollani erikoisia tunteita. En tiennyt alussa lainkaan, mistä ne häiriöt tulivat ja alussa sitten Concertaa epäiltiin, vaihdettiin Provigil ja sitten tuli entistä voimakkaampi ahdistuneisuushäriö. Missä oli lopulta vika? Sydämessä ja ADHD:ssa.

Samalla laitettiin Risperidon lääkitys (myöhemmin Risperdal Consta), joka aiheutti Parkinsonin taudin, täysin tunteettomuuden, tunteiden vääristymisen, virtsanpidätyskyvyttömyyden, palelun jne. ja vei eroon. Tässä sitä ollaan tietoisia, että joskus lääkitys voi johtaa toiseen pahempaan, eli syntyi oikea soppa! No sitä nyt paikkaillaan!

Kyseessä oli "lääkevieroitus" Concertasta ja Provigilista aiheutuneiden psyykkottisten oireiden takia, ja sitten uusi lääkitys Risperdal Consta laitettiin, joka oli pahempi sotkemaan elämää lopulta!

Kun lopetin Stilnoctin suurin osa hallusinaatioista hävisi, sitten Concerta ja Provigil purettiin ja ahdistuneisuus helpotti jonkin verran.

Viime kesänä purettiin sitten lopulta Risperdal Consta ja olen kuntoutunut siitä lähtien eli todettiin joulukuussa psykiatrin ja terapeutin kanssa, että olen parantunut, mutta parantumattomasti sairas ADHD:n takia. Se aiheutti sekavia oireita, ja liikaa mielikuvitusta, ihmiset ihmettelivät impulsiivista käytöstä.

Puhuin sekavasti asioita, jos innostuin, eli palan sieltä ja toisen täältä. Enkä malttanut istua kahvipöydässä, vaan saatoin kesken kaiken nousta ja puhua, jostain omasta mielestä tärkeästä, joka sattui juuri silloin putkahtamaan mieleen.

Kaiken tämän sopan takia erosin, ja olin sairaalassa psykiatrisella osastolla. Pääsin pois sairaalasta vasta kun opin hillitsemään oman puheeni, ja hurtin huumorini. Jos en olisi pitänyt suutani kiinni siellä psykiatrisella osastolla, olisin vieläkin siellä ihmettelemässä muita potilaita, joista osa ei mielestäni kuulunut sinne lainkaan. Mutta siellä oli monen aineen koukuttamia, sen tulin huomaamaan, sekä muista sairauksista enemmän kuin mielenterveyden ongelmista kärsiviä. Oma virheeni ja suurin syyllinen oli siis ADHD ja impulsiivinen ja poikkeava rikas mielikuvitus, sekä omanlaatuisuuteni, jota voidaan pitää ns. syntymähulluutena!

Kaiken lääkitysten taustalla oli sepelvaltimovika, joka vuosi sitten korjattiin. Että kaikki meni siinä hyvin, mitä nyt pari tuntia laskin lampaita, olemassa osin puoli tiedottomana, kun pyörryin ja verenpaine ja pulssi olivat matalia. Virkosin kuitenkin iltaa kohti siellä sairaalassa!

Stilnoct = Tsolpideemi: Hyvin voimakkaita ja realistisia hallusinaatioita, kuten kaikki huonekalut olivat eläviä talossa jne. Ja Euforiaa, joka löytyi englanninkielisiltä sivuilta! On siis huumepöllyssä tai pilvessä sillä lääkkeellä, ja puoli tablettia riitti minulle!
Lääkkeen haittavaikutuksiin kuuluvat muun muassa muistinmenetys, harhaluulot, raivonpuuskat, painajaisunet ja hallusinaatiot.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tsolpideemi

http://web.archive.org/web/20141030144628/http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/1074191348/Suositulla+unilaakkeella+rajut+sivuvaikutukset

Lapseni kirjoittama vanha tarina!

Siivosin vanhoja tavaroita pois ja löysin yhdestä laatikosta nuottien seasta seuraavan tarinan.
Kirjoittaja lienee musiikkia Sibelius-Akatemiassa opiskeleva tyttäreni! Käsikirjoitusaihetta!
Ehkä tulevaisuudessa mahdollista aivojen siirto, mutta kenen ruumiiseen?!

"Olipa kerran mies, joka joutui auto-onnettomuuteen. Mies heräsi seuraavan kerran sairaalan heräämössä letkuista. Muuten tilanne ihan ookee, mutta ruumis oli perhana mennyt vaihtumaan. Miehen ruumis oli mennyt onnettomuudessa kappaleiksi ja vaurioitunut pahasti, joten aivoille oli tehty ruumiin siirto.

Paska mäihä, mutta miehen aivot olivat siirretty naisen vartaloon, jonka aivot hän oli aikaisemmin samana päivänä laukaissut olohuoneen kukkatapeteille.
Miehen ampuma nainen sattui olemaan paranoidista skitsofreniaa sairastava tapaus, joten kukaan ei tietenkään uskonut älytöntä tarinaa aiheesta aivojen siirto.
Miehen (siis nykyisen naisen) lääkityksen annosta vaan muutettiin, ja potilas siirrettiin pysyvästi parantolan valkoisten pehmustettujen seinien syleilyyn.
Naisen päässä olleet pitkän leikkaushaavat tikin arpineen löydettiin vasta ruumiin avauksessa hiusten alta."

The sleeping baby - written again

The sleeping baby

My sweet sleeping under the Moomi's blanket,

with her pink night pyjamas,

dreaming so softly,

and smiling as sleeping with me,

keeping me hand by hand.

Just something so beautiful,

to watch her face,

with the the dark brown hair,

and when she opens her eyes,

have not seen more beautiful,

the dark blue eyes,

so dreaming and sleeping,

my sweet baby in her pink pyjamas,

keeping me hand by hand.

Falling asleep again my sweet,

dreaming together in the world,

without anything bad,

just some pink world,

with all kind of the wonders of the life,

to keep us in the safe and care.

Just giving to her milk from a bottle,

she is smiling,

with her sweet dark blue eyes,

and falling asleep again, my sweet,

smiling again as sleeping.

Getting so nice dreams of the world,

where is no worries,

maybe the flying birds,

the sunshine is the brightest one, 

oh my sweet,

how much can love that baby,

with her pink pyjamas,

just sleeping under the Moomi's blanket,

keeping me hand by hand.

The graphics of the last week, the monotypes!

With the cold winter days! The handicrafts!

With the white new snow again,
the days are short here,
in the Northern Hemisphere,
getting longer now every day,
with some six minutes per day,
and the coldest days are gone,
with more than -30 Celsius.
I am getting the new ideas,
all the time something new,
I started with the wool socks,
then creating the new models,
took something the old things,
and all is so nice and perfect.
Hope in the many ways,
we people could do more,
reading a book "Häivähdyksiä,
- erityinen elämäni",
written by Marja Korhonen,
will know all our troubles,
they will be the small ones.
She is saying so much,
even writing her book,
with the locked-in body,
she cannot move her body,
only her neck and the eyes,
without any spoken words.
How could be more thankful,
having the working body,
and can say the words,
sometimes talking even too much,
but still she found her life,
to be so blessed and valuable!
We should be silent,
in our own problems,
just read that book,
to understand more,
more of the life,
we will do only once it!

She did a lot of work to live in her own home after being more than an year in the hospitals. She wrote her book, and it is published in 2014, ten years after she got sick, because they were not awake in the hospital. It was a malpractice!
I know myself that lock-in situation with my own sleeping paralysis, which I have got the thousands ones since I have been a child. I can hear and feel everything, but my body is not working, and I cannot open my eyes! Every ten seconds will be like the minutes then!