Ystävän muistolle - kirjoitettu vuosia sitten

Ystävän muistolle

Hauras on elämän säie,

se hetkessä katoaa ja katkeaa,

se häviää yhtä helposti kuin,

usva kesäisen pellon yltä,

tai sadepisara koivun lehdeltä,

auringon lämmittäessä.

Niin vähän aikaa olla voi,

tai paljon ja emmekä tiedä,

minne tuntematon polku kuljettaa,

onko se tuttua ja turvallista tietä,

kuka meistä sen löytää voi,

ja kenelle se tie valitaan?

On vain paljon epävarmuutta,

mitä päivämme eteen tuo,

elämän virta meitä kuljettaa,

joskus kolhien, joskus hellien,

niin haurasta ja herkkää,

niin katoavaista elämä on.

Olemme rikkinäisiä astioita,

etsimme elämän säiettä,

emmekä aina sitä löytää voi,

helposti särkyvä sydän on,

se on kuin ohut syksyinen jää,

joka sirpaleiksi rikki risahtaa.

Muuttolintujen matkassa,

muutamme toiseen maahan,

saavumme rauhan satamaan,

siellä on kesä ja aurinko,

rauhallista ja kaunista,

hyvää matkaa sinulle ystävä!

Talvimetsän taikaa 2

Talvimetsän taikaa 2

Vaiti on metsä silloin,

kun tyyni on talvi-ilta,

hentoina nousevat heinät,

lumesta kurottelevat tupsut,

hangella hohtaa kuun valo.

Timanttien lailla tuikkivat koivut,

oksien huurre on unelmahöttöä,

vangitsee katseen taivaalle,

eikä kylmyys tunnu silloin,

kun katselee sinisistä hämärää.

Katselee lumoutuneena,

näkee salaperäisyyden,

ja varjoja puiden takana,

taianomaisena talvimetsä,

se kätkee elämän sisäänsä.

Se elää talvenkin keskellä,

ja herää kukoistukseen keväällä,

kesällä kaikki siellä kukkii,

syksyllä luonto luopuu kesästä,

ja odottaa taas talven tuloa.

Talvimetsän taikaa 1

Talvimetsän taikaa 1

Pehmeä lumi on lempeä,

sen keveys tuntuu iholla,

taianomaista on talvimetsä,

pakkasen kuorruttamat puut,

hohtavat auringon paisteessa.

Talvipäivän hämäryys kohtaa,

kaikissa siniharmaan sävyissä,

auringon laskiessa taivas,

hohtaa hentoina harsopilvinä,

kuin odottaen tähtien tuloa.

Pian syttyvät ensimmäiset,

ja hetki vain kun hämärtyy,

kohta koko taivas tuikkii,

tuhannet tähdet siellä,

lähettävät terveiset meille,

talvipäivän iltaan ja yöhön.

Kuu nousee varovasti,

antaa kalpean valonsa,

lumikiteet hohtavat hangilla,

metsässä rasahtavat puut,

pakkanen kiristyy yötä kohti,

kuuraa viimeisetkin koivut.

Vuodenajat - kesä ja talvi

 Kesä

Järven selkää katselen,
saaria kiertävät kiviset rannat,
rantakoivut tuulessa hiljaa huokailevat,
ja kaislikossa sorsapoikue ui,
muistoja veneretkistä kalassa siellä.

Peltojen keskellä talot näen,
ja katsoin aukeaa viljavainiota,
illan ruska värjää järven pintaa,
sininen hämärä lisääntyy,
ja pian nousee usva järven selälle.

Kuuluu kumea kaulushaikaran ääni,
järven poukaman kaislikosta,
tuttu veneranta ja kaislikko,
siellä juhlittu monet kalakeittoillat,
on veneretkille ja kalaan päästy.

Kaunis on järven selkä kesällä,
ilo laineiden  leikkiä katsella.

Talvi

Hiihtoladut rantoja kiertävät,
hohtavat koivut ja pajut,
talvipäivän huurteessa.

Sininen kajo metsästä heijastuu,
taivaan rannassa auringon kirkkaus,
valoa silmiä häikäisee.

Joulu 1973, kirjoitettu 2.1.1974

Niin vaihtui vuosi ja joulu on takanapäin. Kävin kolmissa pikkujouluissa. Joulu kului tavallisen kiireen merkeissä. Jouluna en ollut joulukirkossa. Muut olivat Tapaninpäivänä perhekirkossa. Joululahjaksi sain monot, sukset, tunikan, hammasharjan ja piirustuslehtiön. Kokeilin jo kaikkea ja olen tyytyväinen. Jouluna kävimme mummolassa ja Rinneahoilla. Tapaninpäivänä kävin Marja-ahossa ja illalla kävimme Hukanmäessä.

Ilma on ollut jo talvinen. Tosin pari kertaa on ollut suoja. Hiihdin eilen 14 kilometriä ja olen nyt hiihtänyt 26 kilometriä. Meidän täytyy hiihtää 100.

Uudenvuoden aattona meillä oli Rinneahot, kuten tavallisesti. Valoimme tinaa ja paistoimme makkaraa. Sain merimiinan ja jonkun ihmisen. Kello 24.00 meni T sisar ja H veli rappusille. He näkivät ilotulitusraketteja ja huusivat meitä myös tulemaan sinne. Ilotulitus näkyi todella upeasti.

Koulu alkoi tänään. Lukion oppilaat suunnittelevat opetusta ja meillä ei ole nyt läksyjä. Todistuksen sain yllättävän hyvän. Keskiarvo oli laskenut vain 0,4. Nyt se on 8,4.

Äärettömyydessä - sävelletty laulu - Leilan muistolle

”Äärettömyydessä”

Kaukana on äitimaa nyt,
kuulen tuttua laulua jälleen,
mistä ihanat äänet tulevat,
äärettömästä avaruudesta,
sinisenä hohtavasta valosta.

Vain on omassa päässäni,
soivana sama sävel tuo,
tuulen mukanaan tuoma,
tullut kaikuna korviini kaukaa,
toisesta uudesta maasta lie.

Omassa päässäni se vain on,
ihmeellinen tämä lempeä tie,
mietteissäni jälleen hetkisen,
ajatuksiin turvallisiin vajosin,
leijailin siivin valkoisin vain.

Tuntematon tieni mitä on,
suuntaa vailla mihin mennä,
ja vajavaiseksi jäänyt on,
hentoinen kuin yön tuuli,
usvana kaiken yllä leijuva.

Siinäkö kaikki vain olikin,
pimeyteen äitimaani jäänyt on,
minä muutan jonnekin pois,
palaanko koskaan tuskin vain,
kevyesti liu'un eteenpäin..

Loppumaton tieni pääty ei, 
minun matkani kauas vie,
tuntematon on määränpää,
mutta turvallisin ajatuksin,
sinne lempeästi leijailen.

Leilan -muistolle omistettu runo

Toivossa hyvä elää - sävelletty laulu

Toivossa hyvä elää

Kultana valo loistaa,

aamulla aikaisin kesällä,

aurinko aina herää,

hellästi herättää kulkijan.

Muistojen silta silloin,

kulkijan tukena matkalla,

tunnelma kesäillan,

hetkessä herkästi vaihtuva.

Lohtuna illan tähti,

taivaalla kirkkaana loistava,

huominen uusi päivä,

haaveena varjossa viipyvä.

Toivossa hyvä elää,

kaikkea kaunista odottaa,

uutena saapuu päivä,

uskoa, voimia antaen.

Laina-mummon muistolle, eli 97 -vuotiaaksi.

”jokainen päivä armo uus”