Talvimetsän
taikaa 2
Vaiti on metsä silloin,
kun tyyni on talvi-ilta,
hentoina nousevat heinät,
lumesta kurottelevat tupsut,
hangella hohtaa kuun valo.
Timanttien lailla tuikkivat
koivut,
oksien huurre on unelmahöttöä,
vangitsee katseen taivaalle,
eikä kylmyys tunnu silloin,
kun katselee sinisistä
hämärää.
Katselee lumoutuneena,
näkee salaperäisyyden,
ja varjoja puiden takana,
taianomaisena talvimetsä,
se kätkee elämän sisäänsä.
Se elää talvenkin keskellä,
ja herää kukoistukseen
keväällä,
kesällä kaikki siellä
kukkii,
syksyllä luonto luopuu
kesästä,
ja odottaa taas talven tuloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti