Kuuntelen kesää - uusi kokoelma 2014

Kuuntelen kesää,
lauluja lintujen,
laineita päivien,
ja säteitä auringon.

Tunnen lämpöä
ja lempeän tuulen,
ehtisikö uimaan,
saisiko rusketuksen?

Kaikki saapuvat ajallaan,
taivas antaa omansa,
eikä sitä voi pakottaa,
sade saapuu joskus.

Uutta voimaa antaa,
virkistää kuivuneen,
pisarat ovat lempeät,
lämpimässä säässä.

Epävarmuudessa - kirjoitettu syksyllä 2014

Jatkuvassa epävarmuudessa,

eläminen on vaikeaa,

ei pysty rakentamaan uutta,

elämä kuluu hiljalleen,

ilman suurempaa merkitystä.

Ilman päämäärää on vaikeaa

vaikea suunnistaa mihinkään,

eikä ole ilmansuuntia,

ilman todellista tietämystä,

eikä voi olla ratkaisuja.

Kaikki on vain pintapuolista,

siihen tarvitaan enemmän tietoa,

pitää olla varmuutta asioista,

tyhjän päälle ei pysty rakentamaan,

pilvilinnoja voi rakentaa kuka tahansa.

Todellista elämää täytyy etsiä,

sen saavuttaminen on vaikeaa,

elämässä oleva epävarmuus,

lisää pelkoa, epäonnistumista,

riskien ottaminen on vaikeaa.

Joskus joutuu valitsemaan,

valinnan tekeminen on välttämätön,

ilman sitä roikkuu ohuiden lankojen varassa,

valintaa ei aina pysty perustelemaan,

mielikuvat ja mielipiteet vaikuttavat.

Joskus toisten apu pahentaa tilannetta,

se tuntuu liian turhauttavalta,

olla arvosteltavana kaikkien silmissä,

sinut on leimattu jo kauan sitten,

eikä siitä roolista pääse eroon.

Sen rikki repiminen sattuu,

ja se satuttaa muitakin,

joskus on pakko riuhtaista irti,

yrittää toisella tavalla,

epäonnistumisista huolimatta.

Jatkuvassa epävarmuudessa,

eläminen on kuluttavaa,

ihminen on hälytystilassa,

eikä saa rauhaa silloin,

tulee vain turhautunut olo.

Ystävän muistolle - kirjoitettu vuosia sitten

Ystävän muistolle

Hauras on elämän säie,

se hetkessä katoaa ja katkeaa,

se häviää yhtä helposti kuin,

usva kesäisen pellon yltä,

tai sadepisara koivun lehdeltä,

auringon lämmittäessä.

Niin vähän aikaa olla voi,

tai paljon ja emmekä tiedä,

minne tuntematon polku kuljettaa,

onko se tuttua ja turvallista tietä,

kuka meistä sen löytää voi,

ja kenelle se tie valitaan?

On vain paljon epävarmuutta,

mitä päivämme eteen tuo,

elämän virta meitä kuljettaa,

joskus kolhien, joskus hellien,

niin haurasta ja herkkää,

niin katoavaista elämä on.

Olemme rikkinäisiä astioita,

etsimme elämän säiettä,

emmekä aina sitä löytää voi,

helposti särkyvä sydän on,

se on kuin ohut syksyinen jää,

joka sirpaleiksi rikki risahtaa.

Muuttolintujen matkassa,

muutamme toiseen maahan,

saavumme rauhan satamaan,

siellä on kesä ja aurinko,

rauhallista ja kaunista,

hyvää matkaa sinulle ystävä!

Talvimetsän taikaa 2

Talvimetsän taikaa 2

Vaiti on metsä silloin,

kun tyyni on talvi-ilta,

hentoina nousevat heinät,

lumesta kurottelevat tupsut,

hangella hohtaa kuun valo.

Timanttien lailla tuikkivat koivut,

oksien huurre on unelmahöttöä,

vangitsee katseen taivaalle,

eikä kylmyys tunnu silloin,

kun katselee sinisistä hämärää.

Katselee lumoutuneena,

näkee salaperäisyyden,

ja varjoja puiden takana,

taianomaisena talvimetsä,

se kätkee elämän sisäänsä.

Se elää talvenkin keskellä,

ja herää kukoistukseen keväällä,

kesällä kaikki siellä kukkii,

syksyllä luonto luopuu kesästä,

ja odottaa taas talven tuloa.

Talvimetsän taikaa 1

Talvimetsän taikaa 1

Pehmeä lumi on lempeä,

sen keveys tuntuu iholla,

taianomaista on talvimetsä,

pakkasen kuorruttamat puut,

hohtavat auringon paisteessa.

Talvipäivän hämäryys kohtaa,

kaikissa siniharmaan sävyissä,

auringon laskiessa taivas,

hohtaa hentoina harsopilvinä,

kuin odottaen tähtien tuloa.

Pian syttyvät ensimmäiset,

ja hetki vain kun hämärtyy,

kohta koko taivas tuikkii,

tuhannet tähdet siellä,

lähettävät terveiset meille,

talvipäivän iltaan ja yöhön.

Kuu nousee varovasti,

antaa kalpean valonsa,

lumikiteet hohtavat hangilla,

metsässä rasahtavat puut,

pakkanen kiristyy yötä kohti,

kuuraa viimeisetkin koivut.

Vuodenajat - kesä ja talvi

 Kesä

Järven selkää katselen,
saaria kiertävät kiviset rannat,
rantakoivut tuulessa hiljaa huokailevat,
ja kaislikossa sorsapoikue ui,
muistoja veneretkistä kalassa siellä.

Peltojen keskellä talot näen,
ja katsoin aukeaa viljavainiota,
illan ruska värjää järven pintaa,
sininen hämärä lisääntyy,
ja pian nousee usva järven selälle.

Kuuluu kumea kaulushaikaran ääni,
järven poukaman kaislikosta,
tuttu veneranta ja kaislikko,
siellä juhlittu monet kalakeittoillat,
on veneretkille ja kalaan päästy.

Kaunis on järven selkä kesällä,
ilo laineiden  leikkiä katsella.

Talvi

Hiihtoladut rantoja kiertävät,
hohtavat koivut ja pajut,
talvipäivän huurteessa.

Sininen kajo metsästä heijastuu,
taivaan rannassa auringon kirkkaus,
valoa silmiä häikäisee.

Joulu 1973, kirjoitettu 2.1.1974

Niin vaihtui vuosi ja joulu on takanapäin. Kävin kolmissa pikkujouluissa. Joulu kului tavallisen kiireen merkeissä. Jouluna en ollut joulukirkossa. Muut olivat Tapaninpäivänä perhekirkossa. Joululahjaksi sain monot, sukset, tunikan, hammasharjan ja piirustuslehtiön. Kokeilin jo kaikkea ja olen tyytyväinen. Jouluna kävimme mummolassa ja Rinneahoilla. Tapaninpäivänä kävin Marja-ahossa ja illalla kävimme Hukanmäessä.

Ilma on ollut jo talvinen. Tosin pari kertaa on ollut suoja. Hiihdin eilen 14 kilometriä ja olen nyt hiihtänyt 26 kilometriä. Meidän täytyy hiihtää 100.

Uudenvuoden aattona meillä oli Rinneahot, kuten tavallisesti. Valoimme tinaa ja paistoimme makkaraa. Sain merimiinan ja jonkun ihmisen. Kello 24.00 meni T sisar ja H veli rappusille. He näkivät ilotulitusraketteja ja huusivat meitä myös tulemaan sinne. Ilotulitus näkyi todella upeasti.

Koulu alkoi tänään. Lukion oppilaat suunnittelevat opetusta ja meillä ei ole nyt läksyjä. Todistuksen sain yllättävän hyvän. Keskiarvo oli laskenut vain 0,4. Nyt se on 8,4.