Inarin Ukko

Tulispäällä piti käydä ihailemassa Inari -järven Ukko -saarta. On aikoinaan ollut saamelaisten tärkeä uhripaikka.

Kuusinkijoki, ja Saunavaara, Kuusamo

Saunavaaralta näkee kauas, Paanajärvelle päin!

Lintuja Lapin ja Kuusamon matkalla osa 2

Hiljainen tappaja

Hänestä oli tullut pelinappula, jota hän itse ei ymmärtänyt. Hän ei osannut pelata sitä peliä, jota hänet oli laitettu pelaamaan. Hän ei hallinnut tilannetta, eikä ymmärtänyt vaaroja, vaan lähti mukaan siihen, mitä äänet häneltä pyysivät. Hän manipuloitui ja toteutti lopulta naisen toiveita. Hän näki naisen etäisesti, mutta oliko nainen oikea, vai vain kuva tai kangastus, sitä hän ei voinut tietää. Nainen antoi kuitenkin ymmärtää, että hän oli nähnyt miehen ja mies oli ollut oikeassa paikassa.

Mies nukkui vain lyhyitä pätkiä, ja näki välillä painajaisia. Hän ymmärsi, että hän kokisi unessaan aina tapahtumat uudelleen, mutta enää hän ei pelännyt herätessään. Hän oli nyt turvassa vanhuksen luona, ja tuskin kukaan tulisi häntä etsimään sieltä. Eihän kukaan voinut tietää, oliko hän hengissä, eikä kukaan tunnistanut häntä enää. Hänen kehonsa oli muuttunut hyvin laihaksi, ja hän oli vanhemman näköinen.

Mies ymmärsi, että tapahtumia ei voinut muuttaa jälkikäteen, ja hänen oli hyväksyttävä kaikki menneisyys. Hänellä oli nyt aikaa ajatella tapahtumia, ja omaa hyväuskoisuuttaan. Yön tunnit olivat pitkiä pimeässä rakennuksessa. Ulkoa kuului vain tuulen huminaa, ja hiljaisia yön ääniä. Hän tunsi, että hän oli kaukana muista ihmisistä. Ainoastaan vanha mies nukkui sisällä talossa, eikä siellä ollut ketään muita.

Kuinka kaikki oli todella tapahtunut ja miten hän oli uskonut naisen puheita? Mies tunsi voimakkaasti syyllisyyttä tapahtumista, mutta hän ei voinut muuttaa mitään enää. Hän ymmärsi, että hän oli joutunut toimimaan vastoin omaa tuntoaan. Hän oli joutunut valehtelemaan, ja hän oli joutunut varastamaan. Hän tiesi, ettei hän koskaan voisi kertoa totuutta. Eikä kukaan voisi uskoa sitä, mitä hänelle oli tapahtunut. Ei kukaan näkisi tai kokisi samalla tavalla kuin hän, eikä kukaan voisi auttaa häntä.

Hän ei nähnyt ketään tai mitään ympärillään, ja hän vain kuuli sanoja, tai tunsi kehossaan erilaisia tuntemuksia. Miten kukaan käsittäisi sitä, siitä hänen olisi vaiettava. Jos hän kertoisi, mitä oli tapahtunut, hänet tuomittaisiin kuolemaan. Hän saisi kokea paljon nöyryytystä ja julkista häpeää. Hän ei ymmärtänyt, miten hän voisi elää asioiden kanssa lopun elämänsä ajan. Mutta nyt hänen täytyi jaksaa olla hiljaa ja kärsivällinen.

Häntä painoivat monet asiat tapahtumissa. Äänet julistavat hänen syyllisyyttään, ja hän tiesi olevansa syyllinen tavalla, jota hän itse ei hallinnut. Hän teki hyvässä uskossa kaiken. Siksi hän tiesi, että hänen täytyi vain olla vahvempi ja elää nyt paremmin. Hänen ei pitäisi kuunnella ääniä, eikä mennä mukaan mihinkään. Hän tiesi äänet vaarallisiksi ja ne saivat ihmisen pauloihin helpommin kuin hän itse oli ymmärtänyt. Hiljainen puhe sai hänet kuuntelemaan ja naisen hyvät sanat ja miellyttävä ääni olivat hänelle seuraa, jota hän kaipasi. Mutta kaikki oli lopulta hyvin vaarallista ollut ja vaikea käsittää.

Hiljainen tappaja

Mies  makasi hiljaa lattialla. Hänen oikeaan olkapäähän tuli kipupiikkejä ja hänellä oli kipuja vasemman käden olkapäässä ja ranteessa. Hän ei tiennyt, miksi hänen käsiään välillä särki kovasti. Hänellä oli suussaan muutama haava. Hän oli nukkuessaan purrut hampaitaan yhteen, ja kielessä ja suun ihossa oli tuntui ikäviä haavoja. Hän ei ollut aikaisemmin purrut hampaitaan tuolla tavoin yhteen. Hän oli huolissaan omasta tilanteestaan. Outoja tapahtumia oli liikaa ollut hänen elämässään, että hän ymmärtäisi, mitä kaikkea oli tapahtunut.

Äänet puhuivat hänelle syyllisyydestä. Jatkuvasti äänet syyllistivät häntä ja hän muisti myös vanhempia tapahtumia. Hän oli joutunut nuorena osalliseksi ikävässä tapahtumassa, ja seurauksena oli yhden ihmisen hukkuminen. Hän ei pystynyt pelastamaan molempia ihmisiä. Hän oli pystynyt auttamaan vain nuorta naista, ja nuori mies oli hukkunut, kun he olivat joutuneet tulvan kouriin. Hän muisti, miten kauhea oli ollut tilanne. Nyt äänet muistuttivat jatkuvasti, kuinka hän oli epäonnistunut siinäkin tilanteessa.

Miten hän piti tuntea syyllisyyttä kaikista tapahtumista elämässään? Hän ei ollut miettinyt edes nuoruudessa tapahtunutta onnettomuutta pitkään aikaan. Nyt se oli hänellä selvänä mielessään. Vesi oli syöksynyt vuoren rinnettä pitkin voimalla, ja siinä oli paljon pieniä kiviä seassa. Virta oli voimakas, ja he olivat olleet pellolla töissä. Hän oli ollut siellä yhdessä monien muiden ihmisten kanssa. Suurin osa oli nuoria ihmisiä ja lapsiakin oli joukossa.

Puro oli tulvinut ylitse, ja valtava massa vettä tuli pellolle. He juoksivat nopeasti turvaan korkeammalle paikalle pellolla. Kaksi nuorta oli joutunut veden varaan. Hän sai vain nuoresta naisesta kädestä kiinni ja veti hänet turvaan. Tulvavesi vei nuoren miehen mukanaan ja hän hukkui! Nyt häntä muistutettiin tapahtumasta, ja häntä pidettiin syyllisenä tuossakin tilanteessa.

Hiljainen tappaja

Mies makasi hiljaa huopien välissä. Hän koki ensi kertaa pitkään aikaan rauhoittuvansa. Hän oli pohtinut ns. aivopesun mahdollisuuksia.  Hän ymmärsi, että hänen mieleensä oli vaikutettu tavoilla,  joita hän ei osannut varoa.

Hän ymmärsi, että hänen tunteisiinsa oli vaikutettu voimakkaasti. Hän muisti äänien ja naisen puhuneen hänen lapsuudesta.  Hän ymmärsi, että hän oli tuntenut kotinsa tuoksuja ja miellyttäviä kokemuksia.  Hän oli tuntenut samoja tunteita kuin ollessaan lapsi. Hänen äitinsä ääni oli ollut pehmeä ja miellyttävä ja hän tiesi äitinsä olleen turvallinen aikuinen hänen elämässään.  Hän muisteli paljon lapsuuttaan ja kokemuksia sisarensa kanssa.

Hän ei ollut tiedostanut,  että hänen äitinsä ja perheensä tuoksuja ja ääniä hän oli kuullut ja kokenut.  Ne olivat hyvin hetkittäisiä olleet, eikä hän ymmärtänyt näiden välähdysten omaisten äänien tai näkyjen merkitystä. Ne saivat hänet alitajuisesti luottamaan enemmän hänelle puhuneen naisen ääneen.

Näillä pienillä asioilla oli suuri merkitys tapahtumissa.  Hän muisti nähneensä paljon unia lempeästä äidistään ja lapsuudestaan. Se toi turvallisuuden tunteen,  ja siksi hän ei pelännyt tapahtumia vaimonsa kuoleman jälkeen. Joku ikäänkuin korvasi ikäviä tapahtumia hänen mielessään hyvillä asioilla.

Hiljainen tappaja

Mies selviytyi aamutoimistaan. Hän oli ripuloinut ja tuntenut outoa heikotusta. Hän kuuli jatkuvaa ivaa ja pilkkaa korvissaan, ja hän oli hermostunut kaikista uhkauksista ja pahoista sanoista. Hän tunsi sirinän voimakkaana korvissaan, "ne heinäsirkat tosiaan siellä sirittivät". Näin hän itse ajatteli mielessään, ja päätti nähdä vanhuksen heti aamulla. Kun vanha mies tulisi ulos, hän menisi miehen luokse. Hän ymmärtäisi ehkä miehen kärsimykset nähdessään hänet, eikä hän aikoisi pelotella, vaan olla lempeä vanhaa miestä kohtaan.

Mies oli mennyt pihaan hyvissä ajoin, hän oli siistinyt itsensä ihmisen näköiseksi. Hän ajatteli, että kertomus oli uskottava ja valmis. Hänellä oli valmis nimi, ja sen hän oli muokannut itse päässään. Hän käytti oman nimensä etukirjaimia ja sai sellaisen yhdistelmän, joka tuntui hyvin yleiseltä ja tavalliselta nimeltä. Kuka tahansa voisi olla sen niminen, ja siksi se oli helppo muistaa. Hän arveli, ettei kukaan voisi sanoa mitään huonoa, vaikka hän joskus yhdistäisi siihen oman oikean nimensä toiseksi. Hän voisi sanoa, että joku oli sanonut häntä sen nimiseksi, kun vieras ei ollut muistanut hänen oikeaa nimeään. Siksi hän selviäisi siitäkin pulmasta!

Miten vanhalta näytti vanhukset kasvot, kun hän astui ulos pihalle. Hän oli ehkä yli 80-vuotias, mutta hänen tarkkaa ikää oli vaikea määritellä. Kaikkialla pihassa oli vanhoja esineitä ja ränsistyneisyys kuvasi hyvin pihapiiriä. Ymmärsi, että kukaan ei ollut huolehtinut hänestä pitkään aikaan, eikä kukaan ehkä välittänyt edes hänen elämästään. Ehkä hänet oli unohdettu, ehkä sukulaiset olivat kuolleet. Ehkä hän oli itse halunnut olla yksin. 

Mies lähestyi hiljaa kävellen vanhusta. Vanhus säikähti nähdessään vieraan miehen pihassa, mutta huomasi pian arvet kasvoissa ja kärsimysten jättämät jäljet kehossa. Miehen laiha olemus kieli kovasta elämästä. Vanhus ymmärsi, että mies oli tullut jostakin kaukaa, ja ehkä hän oli kärsinyt enemmän kuin moni muu. 

Mies esitteli itsensä uudella nimellään. Hän kertoi joutuneensa onnettomuuteen ja menettäneensä kaikki omaisuutensa. Eläimet olivat raadelleet hänet sen jälkeen. Hän ei ollut syönyt pitkään aikaan, eikä tiennyt edes montako päivää oli kulunut kaikesta. Hän sanoi, että oli ollut hyvin huonona ja kuumeessa, ja siksi hän oli nyt hyvin heikko. Hän kysyi, voisiko vanhus ottaa hänet vähäksi aikaa ruokaa ja asuntoa vastaan luokseen, hän ehkä pääsisi palaamaan sitten kotiseuduilleen kauemmas.

Vanhus kuunteli hiljaa miehen puhetta. Hän ymmärsi, että jotain pahaa oli sattunut. Hän sanoi hiljaa, että hän oli kyöhä mies, eikä hänellä ollut juuri mitään tarjota. Hän tarvitsi apua polttopuiden tekemisessä, mutta rahaa hänellä ei ollut. Hän oli saanut vähän ruokaa kasvimaalta, ja joku muu oli tuonut hänelle jo kauan sitten jauhoja ja muuta, mutta hän oli hyvin vähävarainen. 

Vanhus kertoi, että hän oli ollut yksin jo kauan aikaa. Hänen vaimonsa oli kuollut, samoin lapset olivat kuolleet. Kaikki sukulaiset olivat hävinneet eikä hän enää tiennyt, oliko kukaan elossa. Hän oli ollut erakkona talossaan jo kymmenen vuotta. Ei kyläläiset tulleet sinne, moni pelkäsi, että jokin kirous vaivasi hänen taloaan, tai siellä oli paha henki. Mies saisi jäädä sinne vähäksi aikaa, koska hän oli kärsineen näköinen, ja vanhus ymmärsi, että mies oli menettänyt kaikki. Ehkä heillä oli ollut yhtäläinen kohtaloa, ja he ymmärtäisivät toisiaan. Vanhus ajatteli, että hän ehkä saisi talven polttopuut ja ehkä mies auttaisi sadon korjuussa, olihan hänenkin vanhan miehen voimat lopussa.

Niin mies asettui vanhan ulkorakennuksen huoneeseen. Hän sai pari vanhaa huopaa sinne, ja teki yksinkertaisen vuoteen itselleen. Oli ainakin paikka ja turva sateella ja eläimiltä. Hän ei valittanut. Hän ymmärsi, että oli parempi olla täällä kuin metsässä. 

Vanhus pyysi kohta juomaan teetä sisälle. Hänellä oli hyvin yksinkertaisia ruokia tarjolla, kuivaa vanhaa leipää, vähän kuivia hedelmiä, ja siemeniä. Hän sanoi, että huomenna mies voisi auttaa ehkä kasvimaalla, ehkä sieltä he saisivat jotain tuoretta syötävää. Vanhus kysyi, pystyikö mies auttamaan ja laittamaan ruokaa, tai leipomaan, ehkä he saisivat paistettua jotain nuotiolla. Mies lupasi auttaa kaikessa missä voi. Tänään mies oli liian väsynyt, ja pyysi saada levätä, kun oli saanut teetä ja palan leipää, sekä muuta pientä syötävää. Huomenna hän auttaisi ja tiesi, että oli olemassa vielä hyviä ihmisiä tämänkin kirkkaan auringon alla!