Mies oli mennyt pihaan hyvissä ajoin, hän oli siistinyt itsensä ihmisen näköiseksi. Hän ajatteli, että kertomus oli uskottava ja valmis. Hänellä oli valmis nimi, ja sen hän oli muokannut itse päässään. Hän käytti oman nimensä etukirjaimia ja sai sellaisen yhdistelmän, joka tuntui hyvin yleiseltä ja tavalliselta nimeltä. Kuka tahansa voisi olla sen niminen, ja siksi se oli helppo muistaa. Hän arveli, ettei kukaan voisi sanoa mitään huonoa, vaikka hän joskus yhdistäisi siihen oman oikean nimensä toiseksi. Hän voisi sanoa, että joku oli sanonut häntä sen nimiseksi, kun vieras ei ollut muistanut hänen oikeaa nimeään. Siksi hän selviäisi siitäkin pulmasta!
Miten vanhalta näytti vanhukset kasvot, kun hän astui ulos pihalle. Hän oli ehkä yli 80-vuotias, mutta hänen tarkkaa ikää oli vaikea määritellä. Kaikkialla pihassa oli vanhoja esineitä ja ränsistyneisyys kuvasi hyvin pihapiiriä. Ymmärsi, että kukaan ei ollut huolehtinut hänestä pitkään aikaan, eikä kukaan ehkä välittänyt edes hänen elämästään. Ehkä hänet oli unohdettu, ehkä sukulaiset olivat kuolleet. Ehkä hän oli itse halunnut olla yksin.
Mies lähestyi hiljaa kävellen vanhusta. Vanhus säikähti nähdessään vieraan miehen pihassa, mutta huomasi pian arvet kasvoissa ja kärsimysten jättämät jäljet kehossa. Miehen laiha olemus kieli kovasta elämästä. Vanhus ymmärsi, että mies oli tullut jostakin kaukaa, ja ehkä hän oli kärsinyt enemmän kuin moni muu.
Mies esitteli itsensä uudella nimellään. Hän kertoi joutuneensa onnettomuuteen ja menettäneensä kaikki omaisuutensa. Eläimet olivat raadelleet hänet sen jälkeen. Hän ei ollut syönyt pitkään aikaan, eikä tiennyt edes montako päivää oli kulunut kaikesta. Hän sanoi, että oli ollut hyvin huonona ja kuumeessa, ja siksi hän oli nyt hyvin heikko. Hän kysyi, voisiko vanhus ottaa hänet vähäksi aikaa ruokaa ja asuntoa vastaan luokseen, hän ehkä pääsisi palaamaan sitten kotiseuduilleen kauemmas.
Vanhus kuunteli hiljaa miehen puhetta. Hän ymmärsi, että jotain pahaa oli sattunut. Hän sanoi hiljaa, että hän oli kyöhä mies, eikä hänellä ollut juuri mitään tarjota. Hän tarvitsi apua polttopuiden tekemisessä, mutta rahaa hänellä ei ollut. Hän oli saanut vähän ruokaa kasvimaalta, ja joku muu oli tuonut hänelle jo kauan sitten jauhoja ja muuta, mutta hän oli hyvin vähävarainen.
Vanhus kertoi, että hän oli ollut yksin jo kauan aikaa. Hänen vaimonsa oli kuollut, samoin lapset olivat kuolleet. Kaikki sukulaiset olivat hävinneet eikä hän enää tiennyt, oliko kukaan elossa. Hän oli ollut erakkona talossaan jo kymmenen vuotta. Ei kyläläiset tulleet sinne, moni pelkäsi, että jokin kirous vaivasi hänen taloaan, tai siellä oli paha henki. Mies saisi jäädä sinne vähäksi aikaa, koska hän oli kärsineen näköinen, ja vanhus ymmärsi, että mies oli menettänyt kaikki. Ehkä heillä oli ollut yhtäläinen kohtaloa, ja he ymmärtäisivät toisiaan. Vanhus ajatteli, että hän ehkä saisi talven polttopuut ja ehkä mies auttaisi sadon korjuussa, olihan hänenkin vanhan miehen voimat lopussa.
Niin mies asettui vanhan ulkorakennuksen huoneeseen. Hän sai pari vanhaa huopaa sinne, ja teki yksinkertaisen vuoteen itselleen. Oli ainakin paikka ja turva sateella ja eläimiltä. Hän ei valittanut. Hän ymmärsi, että oli parempi olla täällä kuin metsässä.
Vanhus pyysi kohta juomaan teetä sisälle. Hänellä oli hyvin yksinkertaisia ruokia tarjolla, kuivaa vanhaa leipää, vähän kuivia hedelmiä, ja siemeniä. Hän sanoi, että huomenna mies voisi auttaa ehkä kasvimaalla, ehkä sieltä he saisivat jotain tuoretta syötävää. Vanhus kysyi, pystyikö mies auttamaan ja laittamaan ruokaa, tai leipomaan, ehkä he saisivat paistettua jotain nuotiolla. Mies lupasi auttaa kaikessa missä voi. Tänään mies oli liian väsynyt, ja pyysi saada levätä, kun oli saanut teetä ja palan leipää, sekä muuta pientä syötävää. Huomenna hän auttaisi ja tiesi, että oli olemassa vielä hyviä ihmisiä tämänkin kirkkaan auringon alla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti