Marraskuun lopun hämäryyttä

 

Mikä on tärkeää elämässä?

Pysähtyä hetkeksi toisen vierelle,

kuulla hänen ajatuksiaan,

jakaa hänen elämäänsä ja kokemuksia,

olla vain läsnä ja hänen käytettävissään.

 

On tärkeää kuunnella ihmistä,

antaa hänelle turvallisuutta,

puhua ja antaa apua,

jos hän sitä tarvitsee.

 

Eikä pitäisi ketään tuomita,

sillä kukaan toinen ei voi tietää,

mitä ihmiselle on oikeasti tapahtunut,

pitäisi antaa aikaa ja vain kuunnella.

 

Jos ihminen sivuutetaan tylysti,

ei hän ehkä koskaan voi luottaa,

edes läheisimpiin ihmisiin,

hän on elämässään monin tavoin yksin.

 

Yksinäisyys on vain hyväksyttävä,

elää vain tämän yhden kerran,

ja tekee elämästä sellaisen kuin voi,

eikä hukkaa tilaisuuksiaan enää,

tekee sitä minkä kokee mielekkääksi,

tekee elämästään oman itsensä näköisen.

 

 

The peaceful forest

There is no shit in the forest,

just peace and rest,

the voices of the old trees,

not much light,

not much wind,

all is so perfect.

 

Walking in the path,

only hearing the silent words,

"we will kill you tonight",

and me, laughing,

again, and again.

 

The words don't bother me,

heard all, thousand of times,

will just laugh at them,

how stupid they are.

 

 I will die,

with my heart disease,

sooner or later,

but still working,

harder and harder,

to survive at work.

They will not kill me,

it will be my body,

I will survive with the pain,

and those words with me,

this only my life.

The forest is so silent,

only a couple of the birds,

the wood grouses,

will hear me,

to fly away.

The clouds are so heavy,

light will be less soon,

it is almost dark,

and I will walk back,

relax at sauna.

 

 

Hiljainen tappaja

Mies nukahti uudelleen yöllä. Mies oli ollut väsynyt ja yritti nukkua, koska oli taas valvonut yöllä pitkän aikaa. Hän kuitenkin heräsi pian uudelleen. Hänen korviinsa pisteli ja hän kuuli hiljaisen suhinan korvissaan. Äänet piinasivat häntä ja he ilkkuivat miehelle, kuinka hän oli viallinen ihminen, ja miten hän oli valheillaan saanut kaikkea hyvää. Eikä hänen omatuntonsa sano, että hän on käyttänyt hyväkseen ihmisten hyväntahtoisuuttaan. Miten hän pystyy elämään valheiden keskellä? Eikä jonkun pitäisi paljastaa hänen tekonsa ja toimittaa hänet sairaalaan tai vankilaan? 

Mies oli liian väsynyt ja kyllästynyt äänien sanomaan. Hän oli kuullut samoja sanoja liian paljon edes vaivautuakseen miettimään niitä enää. Hän ymmärsi, että äänet piinaisivat häntä koko ajan ja hänen olisi vain totuttava niihin ja niiden ivaan ja pilkkaa. Hän oli selvittänyt kaiken itselleen ja hän ymmärsi, ettei hän olisi toiminut toisin. Koko manipulointi ja muut tapahtumat olivat vaikuttaneet niin voimakkaasti hänen mieleensä ja koko elämäänsä. Ei hän ollut ymmärtänyt tapahtumia ennenkuin ne olivat jo tapahtuneet. Hän ei olisi voinut pelastua, sillä hän ei ollut saanut apua tai tietoja muilta ihmisiltä tai mistään muualtakaan. Hän oli etsinyt tietoa kaikesta, mutta siitä ei kertakaikkiaan kukaan ollut kirjoittanut, tai hän ei osannut hakea oikeilla nimillä tai sanoilla. Siksi hän oli lähtenyt mukaan ja toiminut siten kuin oli toiminut. Mies rauhottui ja yritti nukahtaa, vaikka kova sihinä piinasi hanta, ja hiljaiset äänet yrittivät häiritä häntä. Hän nukahti taas uudelleen. 

Aamulla mies heräsi, ja hänen vaimonsa oli jo aamuaskareissa. Mies oli nukkunut sikeästi, ja hän kuuli vaimonsa laittavan aamiaista. Astiat kolisivat keittiössä. Mutta mies ei saanut silmiään auki, eikä hän pystynyt liikkumaan. Hänen ruumiinsa oli kuin halvaantunut. Hän kuuli kaiken, mutta ei nähnyt. Hän tunsi oman hengityksensä ja sydämensä sykkeen. Hän ponnisteli saadakseen edes sormensa tai varpaansa liikahtamaan. Hän oli peloissaan ja ahdistunut. Hän tunsi verenpaineensa nousevan ja sykkeen nousevan. Meni hetki vielä, ja hän sai sormensa liikkumaan ja samalla hetkellä silmät auki. Sitten hänen ruumiinsa oli hereillä, ja hän pääsi pois piinallisesta tilasta. Mies koki tapahtuman hirveänä tilana, eikä hän tiennyt, mitä oli tapahtunut. Hän ei kuitenkaan puhunut asiasta vaimolleen, sillä hän pelkäsi sen aiheuttavan huolia muissa.

 

 

 

 

Kaunis on tämä maa

Syksyn sateet,

tuulet tuivertavat,

kuljen harmaalla kostealla kadulla.

Keltaisia koivunlehtiä,

ruskettunutta ruohikkoa,

puistossa asuu syksy.

Viimeisetkin kukat taipuvat sateessa.

Yön tumma hämäryys,

saa aikaan pelon, 

tuskan tunteen.

Kesästä on vain muistoja.

Pian saadaan lunta,

valkoista ja puhdasta kuin viaton lapsi.

Huurteiset koivunoksat,

ja kuulas taivas,

sitä odotan nyt.

Talvisää, pakkasaamu,

ja hiljaa kiemurtelevat savupatsaat,

on niin kaunista.

Kaunis on tämä maa.

Sen keltaiset, pakkasen puremat lehdet,

ruosteen ruskea syksyinen maa.

Ja hohtava talvinen,

hennon auringon valaisema lumimaa.

Yksin kai nyt kuljen,

ja sinua odotan.

Tiedän, että pian saamme olla yhdessä,

kuin nuori morsiuspari.

Mutta silloin kai jo lumi peittää maan. 

Runoni vuodelta 1977

Mielikuvitus

En minä voi olla puoliksikaan,

niin lahjakas sanoissani,

kuin hän oli.

 

Hän oli liian nokkela,

ja keksi syyt ja vastaukset,

ennenkuin ehdin edes ajatella.

 

Siinä huomaa jotain kadonneen,

sen lapsenomaisen mielikuvituksen,

joka auttaisi monessa tilanteessa!

Hiljainen tappaja

Mies heräsi taas yöllä outoihin uniin. Hän oli nähnyt unessaan käärmeen maassa mutakuopassa. Hän oli kulkenut eteenpäin, ja istunut maahan syömään eväitään. Käärme oli tullut takaapäin ja luikertanut hänen paitansa alle selän puolelle. Hän oli hyvin ahdistunut, eikä pystynyt liikkumaan mitenkään. Hän ymmärsi, että pitäisi olla hiljaa paikallaan, että käärme ei pelästyisi. Hänen pitäisi voittaa pelkonsa ja vain odottaa. Ja hänen oli vaikea olla paikoillaan. Silloin hän kuuli käärmeen hengittävän kuin ihminen, ja hän heräsi unestaan. Vieläkin häntä puistatti mahdollisuus myrkkykäärmeen puremasta, mutta hän ymmärsi, että sellaisia käärmeitä ei olisi hänen maillaan, ja, että kaikki oli ollut vain unta. Se ihmisen hengityksen ääni jäi kuitenkin vaivaamaan ja hän yritti muistaa, kenen hengityksen äänen hän oli kuullut?

Mies mietti kaikkea kokemaansa. Hän oli ehkä jonkin psykologisen pelin uhri, ja hän muisti hyvin tarkkaan tiettyjä paikkoja ja asioita, joissa hän oli kohdannut outoja tilanteita ja tapahtumia. Ehkä tarkoitus olikin tehdä tietyt asiat hänen elämässään pahoiksi tai saastuneiksi. Hän muisti työmatkansa ja työpaikkansa tilanteita, ja ymmärsi, että työn vahingoittaminen oli yksi keino. Se sai hänet aina valppaammaksi ja vaivautuneemmaksi, ja hän seurasi ympäristöään liiankin valppaasti ja herkeämättä havaitakseen kaikki ympärillään. Hän oli varuillaan koko ajan ja se kuormitti hänen mieltään.

Hän oli joutunut todellakin johonkin peliin, ja hän muisti sanoja, joita hän oli kuullut kadulla. Ihmiset olivat puhuneet jostain pelistä, ja hän oli pelinappula. Hän tiesi, että hänen ympärillään täytyi olla suurempi joukko ihmisiä, jotka olivat jollain tavoin osallistuneet toimintaan. Ehkä se selitti huhuja tai puheita, joita työkaverit ja naapurusto oli kuullut hänestä ja hänen outoudestaan.

Hän itse oli puhunut asioista tietämättömyyttään laajemmin ja perusteellisemmin, ja osin ihmetelleen suurelle joukolle ihmisiä, ja huhut olivat levinneet ehkä nopeammin kuin hän oli itse tiennyt. Se oli leimannut hänet jo heti alussa ja siksi niitä ei voinut pysäyttää mitenkään. Siinä oli osasyy siihen, että hän kohtasi vaikeuksia useilla elämän alueillaan ja ympäristössään.

Mies oli valveilla pitkään ja katseli nukkuvaa vaimoaan. Kuinka noin kaunis ja hyvä ihminen oli suostunut hänen vaimokseen ja kuinka hän sai nyt hyvää tilalle? Kuinka hän varjelisi perhettään ja omaa itseään nyt, ettei kaikki toistuisi? Siihen hän ei osannut vastata!