keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Olen kirjoittanut

Olen kirjoittanut,
tuhansia rivejä tekstejä,
satoja sivuja tarinoita,
tapahtumista,
joita tuskin moni ymmärtää,
siinä on sieluni tuska,
asioista,
joista vain vaietaan Suomessa.

Ei tunnusteta,
että on paljon tuntematonta,
sellaista mitä ei voi tietää,
jos itse ei ole sen keskipisteessä,
sillä se näkyy vain ihmiselle,
joka on joutunut sen sisälle,
tapahtumat ovat sen luonteisia,
ettei niitä toiset voi ymmärtää.

Vain saman kokeneet tietävät,
miten asiat oikeasti ovat,
ja miten he selviävät eteenpäin,
niillä omilla keinoillaan,
eikä he voi kertoa,
kuin muiden samanlaisten kesken,
sillä se on liian käsittämätöntä,
muille kanssaeläjille.

On vain suuri hiljaisuus,
yhteiskunta ei tunnusta,
että on olemassa ongelmia,
joita he eivät tiedä,
tai eivät halua ottaa kantaa,
annetaan vain ihmisten itse,
ratkaista omat ongelmansa,
selvitä niiden kanssa,
miten parhaiten voivat.

Jonain päivänä joku lukee,
ne kaikki kirjoitetut rivit,
ovat ihmiset ehkä viisaampia,
siinä ajassa ja hetkessä,
käsittämään kaiken sen,
mikä on vielä tunnistamatta,
sillä sen olemusta ei voi nähdä,
sen voi vain kokea,
omassa sielussaan ja ruumiissaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti