lintujen laulua lehdot täynnä,
usva nousee peltojen ylle.
Elämässä on sinisen sävyjä,
paljon on päiviä kulunut,
ja vähemmän on vielä edessä.
En voi surra menneisyyttä,
tai elettyjä elämän päiviä,
olen suruni surrut tähän mennessä.
Olen saanut tietoja muilta taas,
ja olen onnellinen kaikesta siitä,
että heillä on minulle vielä asiaa.
Ehkä voimme joskus tavata,
yhdessä tutkia menneisyyttä,
koota kaikki omat tarinamme,
omaan ainutlaatuiseen kansioon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti