Paniikki

He kertoivat minulle,
miksi emme vapauttaneet,
soittaneet sinne sairaalaan,
ja kertoneet totuutta,
että olisit ollut vapaa,
jo paljon aikaisemmin,
sillä he tajusivat kaiken.

Sen tehdyn valheellisen teon,
joka koituisi turmioksi,
ja tuhoaisi oman perheemme,
sekä oman isovanhemmuutemme.

Mutta mitä oli tapahtunut,
ei voi taakse päin kelloja kääntää,
eikä takaisin saa menetettyä luottamusta,
että oli olemassa jotain hyvääkin,
tai parempaa perhe-elämää.

Se on nyt menettyä vapautta,
ja menetettyä onnea,
sitä en koskaan enää koe,
ainakaan tässä talossa.

Pelko asuu perseessä,
se on talon ulkopuolella,
tulla jonkun hyökkäyksen kohteeksi,
ja tulla jollakin tapaa kohteeksi.

Tavalla jota en voisi enää kohdata,
sillä en pysty siinä enää olemaan,
osallinen tätä yhteisön osaa,
paniikki saisi yliotteen silloin,
sekä mielestäni että kehostani.