edes hetken toisen ihmisen läsnäoloa,
eivät sitä voi koneet korvata,
edes muutaman sanan kuulemista.
En minä voi olla katkera,
kaikista näistä kokemistani,
olen nähnyt kolikon toisen puolen,
saattohoitaessani omaa läheistäni.
En voinut tehdä juuri mitään,
oli vain hyväksyttävä,
mikä oli elämän loppu,
ja siihen oli vain sopeuduttava.
Ja kuten hän sanoi itse,
"jos ei olisi tullut tätä,
olisi voinut tulla jokin muu,
että johonkin sitä ihminen kuolee!"
Siinä oli se suuri viisaus,
meillä on rajallinen aika,
eikä kannata hetkiä tuhlata,
turhaan murehtimiseen,
asioita joita ei voi itse muuttaa,
on vain "adaptoiduttava",
vallitseviin oloihin!
Siksi en voi olla katkera,
minulla on vielä kaksi korvaa,
ja minulla on vielä kaksi silmää,
tekevät kädet ja toimiva ruumis,
minä voin vielä toteuttaa haaveita!
Minä pystyn työskentelemään,
minä pystyn matkutelemaan,
ja minulla on riittävästi tuloja,
että voin auttaa muitakin ihmisiä,
ja olla kuulevana korvana,
ja edes hetken lohtuna jollekin,
sille yksinäiselle ihmiselle,
joita näen ympärilläni niin paljon!
Siksi yritän korvata kaiken pahan,
nyt vain tekemällä hyvää,
minun persoonani hyväksyville ihmisille,
ja harrastamalla itselleni mieleistä tekemistä!
Ja onhan minulla valmiina,
se viimeinenkin sijoituspaikka,
siinä kirkon ja kellotapulin välissä,
ja pieni henkivakuutus,
joka riittää loppusijoitukseeni,
siksi ei tarvitse huolehtia,
kun kaikki on jo valmiina!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti