selviämään tämän maailman tuulissa,
eikä myrskyisissä säissä,
vaan elämäni oli kirjoitettu,
jo ennalta aikaisemmin,
että olisin kissojen taivaassa,
nopeasti onnellisena ja iloisena.
Elin vain kaksi päivää,
ja näytin kauniilta pennulta,
minulla oli valkoinen kolmio,
kuten sillä Latzin kissalla,
olin vartaloltani kaunis,
ja valmis kuin kuka tahansa kissa,
mutta minun varaltani,
oli toinen suunnitelma.
Minä en osannut ruokailla,
siksi minulla ei ollut vaihtoehtoja,
minun aikani olisi oleva lyhyt,
eikä sitä edes emoni muistaisi,
vaikka minua hoitikin,
muuttaisin pois niin nopeasti,
ettei kukaan ehtisi kiintyä minuun.
Siinä hän raksutteli kuin kehräisi,
silittelin pikkuista kissaa selkään,
ja hän tuntui jo nukahtaneen pois,
tämän maailman murheista,
eikä hän reagoinut enää mihinkään,
hän vain kehräsi viimeisiä hetkiään,
joita hänelle oli suotu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti