Puhdasta ja valkoista,
pehmeää ja haurasta,
suojaavaa peitettä,
kasvien päällä,
odottamassa kevättä,
jolloin sulaa,
ja paljastaa kaiken.
Ihminenkin suojaa itseään,
talven aikaan,
kun on lunta ja pakkasta,
palelluttamasta itseään,
käpertyy omaan oloonsa,
ja kotinsa turvaan.
Herätäkseen uudestaan,
paljastaakseen taas ihonsa,
ja ehkä avatakseen mielensä,
ja sielunsa kevään valossa,
kun luontokin herää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti