Mutta kaikki se rauhallisuus,
ja hiljaisuuden kokeminen,
on ollut sielulle hyvää,
ja voin hyväksyä tämän elämän,
en minä valittaa voi,
olen vain itsenäinen ihminen,
ja valitsen nyt tieni.
Metsässä kävellessä,
minä ajattelen muita ihmisiä,
ja tiedän rakastavani,
hyvin monia heistä,
sukulaisia, ystäviä,
tai jopa asiakkaitani,
heitä minä yritän auttaa,
ja palvella parhaan taitoni mukaan.
-----
Puut kumartavat taakkojen alla,
ja tie on kaventunut,
kinokset kasvat hiljalleen,
ja maisema muuttaa muotoaan,
hitaasti valuvat isot lumikiteet,
maata kohti leijaillen,
ja lumi narisee kenkien alla.
Olen vain kulkenut ulkona,
poskissa pistelee välillä,
ja suojaan huivilla ihoa,
untuvatakin sisällä on lämmin,
vaikka varpaita kipristää,
on vain lisättävä vauhtia,
ettei palellu tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti