Aamu oli kirkas ja aurinkoinen. Mies
oli herännyt jo varhain peltotöihin. Hän oli viime aikoina
valvonut paljon, sillä uusi perheenjäsen valvotti välillä koko
perhettä. Hän oli ollut innoissaan pojan syntymisestä. Hän oli
onnellinen ja kiitollinen. Hän ymmärsi, että lapsi merkitsi
todella paljon hänelle ja kaikille sukulaisille. Naisen sukulaiset
olivat auttaneet kotitöissä taas usean viikon ajan ja kaikki oli
sujunut hyvin. Mies yritti auttaa taitonsa mukaan, vaikka hänellä
oli paljon muutakin tekemistä.
Mies oli ollut paljon ulkona ja
viljelysmaat olivat uudistuneet hänen ahertaessaan pelloilla. Myös
karja oli uudistunut ja koko tila oli käynyt läpi uudistuksia.
Miehen vaimo oli myös osallistunut tilaa koskeviin päätöksiin ja
hän oli ennakkoluuloton kaikkea uutta kohtaan. Kotiin oli hankittu
paljon työtä helpottavia koneita ja laitteita.
Mies kuuli edelleen ääniä koko ajan.
Hän muisti alkuaikojen kokemuksia äänien kuulemisesta. Hän oli
alussa joutunut muutamiin äänien asettamiin ansoihin, kun hän oli
uskonut äänten sanomaan. Äänet olivat johtaneet häntä harhaan.
Mies oli kertonut kuulemiaan asioita muille ihmisille, eikä kukaan
voinut tietää, miksi hän kertoi heille tuollaisia asioita. Mies ei
tiennyt, että muut ihmiset eivät kuulleet samoja asioita kuin hän.
Hän oli kuullut ihmisten puheita
väärin. Hän ymmärsi vasta myöhemmin, että ihmiset eivät ehkä
olleet puhuneet hänestä lainkaan, vaikka hän oli nimensa
mainittavan väkijoukossa. Hän kuuli nimensä usein, ja se tuntui
oudolta hänestä. Se oli kuitenkin väärin kuultu. Nyt hän ei
ollut kuullut enää nimeään kuin harvoin mainittavan ollessaan
jossain tapahtumassa.
Mies oli kuullut puheissa sellaisia
asioita, jotka olivat olleet hänelle itselleen haitallisia. Asiat
olivat edenneet pikkuaskelin eteenpäin, joten hän oli uskonut
äänien puheisiin. Ne ikään kuin vahvistivat aina edellisiä
tapahtumia. Näin hän alkoi uskomaan äänien luomaan maailmaan.
Siksi hän alkoi kuuntelemaan äänien sanomaa ja vastaamaan niiden
antamiin asioihin. Hän teki ja toimi äänien antaminen käskyjen
mukaan.
Mies oli kokenut kehossaan erilaisia
tuntemuksia, joita hän ei pystynyt itse ymmärtämään. Hän oli
kokenut kipuja nivelissään ja lihaksissaan. Ehkä joku muu
tietäisi, mikä hän vaivasi, tai ehkä asiat selviäisivät joku
päivä hänen elinaikanaan, tai vasta paljon myöhemmin hänen
kuolemansa jälkeen. Oli jotain näkymätöntä maailmassa, jos ei
ollut paljon tietoa. Eikä hän itse pystynyt vaikuttamaan asioiden
etenemiseen tai kulkuun omassa elämässään.
Hän joutuisi elämään tässä
tietämättömyydessä ja ottamaan riskejä enemmän kuin moni muu
arvasi. Moni muukin varmaan kuuli ääniä ja koki elämässään
kaikkia samoja asioita kuin hän. Ehkä jokainen ihminen jossain
vaiheessa elämää voisi kokea samoja tuntemuksia kuin hän. Ehkä
ihmiset kuulivat ääniä myös, mutta he eivät kertoneet niistä
kenellekään. Hän ymmärsi, että vaikeneminen oli tärkeintä eikä
hän pystyisi jakamaan kokemuksia kenenkään kanssa. Ihmiset
pitäisivät häntä hulluna, jos hän puhuisi äänien kuulemisesta
ja muista kokemistaan asioista.
Mies oli tuntenut syyllisyyttä
asioista usein, mutta hän ei voinut jälkikäteen muuttaa
tapahtuneita asioita elämässään. Hän ymmärsi, että menneet
vaivasivat ihmistä pitkään jälkikäteen. Hän oli joutunut
valehtelemaan useista asioista ja ehkä tapahtumat olivat rangaistus
jostakin hänen rikkeestään, tai hänen tekemättä jättämistään
asioista. Hän ajatteli ihmisiä, jotka olivat tehneet rikoksia, ja
vääryyksiä muita ihmisiä kohtaan, ja kuinka he jatkoivat elämää
myöhemmin ilman, että heitä oli rangaistu. He olivat kätkeneet
menneisyytensä jollakin tapaa. He olivat muuttaneet asuinpaikkaa
usein, eikä heitä oltu saatu kiinni rikoksista. Näin he välttivät
tuomiot, ja he aloittivat elämänsä puhtaalta pöydältä jossakin
toisessa paikkaa. Kärsivätkö he omantunnon tuskia, vai pystyivätkö
he unohtaamaan kaiken tekemänsä ja kokemansa?
Hän oli joutunut kamppailemaan
omantuntonsa kanssa eläessään erilaista elämää kuin hän tottunut, kaksoiselämää uuden
identeettinsa kanssa ja eri nimisenä ja eri-ikäisenä ihmisenä
kuin aikaisemmin. Hän oli joutunut unohtamaan ja hylkäämään jopa
omia sukulaisiaan ympäriltään. Hän oli aiheuttanut heille paljon
surua ja tietämättömyyttä suojellaksen heitä ja itseään.
Näistä asioista hän kantoi henkistä taakkaa ehkä lopun elämänsä
ajan. Eikä hän voinut tehdä mitään asioiden eteen. Hän joutuisi
ratkaisemaan uusia ongelmia elämässään, eikä kaikki varmaankaan
sujuisi hyvin koko ajan. Hänen pitäisi varautua moniin vaikeuksiin
elämässään. Hän ehkä joutuisi tuomiolle jossakin vaiheessa
ennen kuolemaansa kaikista omista synneistään.
Tällä hetkellä tärkeintä oli
kuitenkin suojella perhettä, eikä hän voisi jakaa omaa kokemaansa
oman perheensä kanssa. Se olisi liian tuskallista kaikille
osapuolille!