Mies oli pitkään miettinyt tapahtumien kulkua. Hän ymmärsi, että jos ihminen oli jo alussa määritelty jollakin tapaa harhaluuloiseksi, hän ei pystynyt enää muuttamaan suuntaa muiden ihmisten mielissä tai silmissä. Ne tapahtumat olivat todella tapahtuneet, mutta kukaan ei voinut uskoa niitä. Hän oli jäänyt niin yksin oman onnensa nojaan, ja koki liian suurta vääryyttä, että olisi voinut selvitä tapahtumista. Ne menneet asiat tulisivat vaurioittamaan hänen elämäänsä pitkään. Hän ei ehkä pystyisi koskaan luottamaan muihin ihmisiin ja hän joutuisi hylkäämään osan ihmisistä pois elämästään.
Alussa hän ei voinut tietää tarpeeksi, mitä hänelle tehtiin tai mitä hänen ympärillään oli tapahtunut. Hän oli kertonut muille liian avoimesti kokemuksistaan, joita muut eivät voineet ymmärtää. Hän ymmärsi joutuneensa ansaan ja sisälle sellaiseen, mitä itse ei tiennyt, eikä hallinnut. Ja jatkoa seurasi ilman, että hän pystyisi itse enää pelastamaan itseään. Hän oli liian voimaton, koska hän ei pystynyt todistamaan mitään. Eikä kukaan uskonut hänen kertomaansa.
Hän mietti tapahtumia, ja tiesi, ettei kukaan muu voisi mitenkään käsittää niitä. Joku, joka olisi kokenut saman, voisi ainoastaan ymmärtää, mitä hänelle oli tapahtunut. Hän oli haavoittunut sielultaan niin syvästi ja pahoin, että henkiset arvet olivat jättäneet tapahtumat elämään hänen mielessään, ja hän kokisi yhä uudelleen ne unissaan ja painajaisunissa.
Hän heräsi unestaan, ja koki voimakasta ahdistusta. Hänellä ei ollut pakopaikkaa unessaan. Ihmiset ahdistelivat häntä, eikä hän löytänyt selityksiä, eikä kukaan uskonut häntä. Hän oli ansassa yhä uudelleen ja uudelleen. Hän muisti alun tapahtumat liian hyvin, ja kaiken muunkin, koko hänelle tehdyn kiusanteon, että olisi päässyt niistä irti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti