Aamu oli kirkas ja aurinkoinen. Mies oli herännyt jo varhain peltotöihin. Hän oli viime aikoina valvonut paljon, sillä uusi perheenjäsen valvotti välillä koko perhettä. Hän oli ollut innoissaan pojan syntymisestä. Hän oli onnellinen ja kiitollinen. Hän ymmärsi, että lapsi merkitsi todella paljon hänelle ja kaikille sukulaisille. Naisen sukulaiset olivat auttaneet kotitöissä taas usean viikon ajan ja kaikki oli sujunut hyvin. Mies yritti auttaa taitonsa mukaan, vaikka hänellä oli paljon muutakin tekemistä.
Mies oli ollut paljon ulkona ja viljelysmaat olivat uudistuneet hänen ahertaessaan pelloilla. Myös karja oli uudistunut ja koko tila oli käynyt läpi uudistuksia. Miehen vaimo oli myös osallistunut tilaa koskeviin päätöksiin ja hän oli ennakkoluuloton kaikkea uutta kohtaan. Kotiin oli hankittu paljon työtä helpottavia koneita ja laitteita.
Mies kuuli edelleen ääniä koko ajan. Hän muisti alkuaikojen kokemuksia äänien kuulemisesta. Hän oli alussa joutunut muutamiin äänien asettamiin ansoihin, kun hän oli uskonut äänten sanomaan. Äänet olivat johtaneet häntä harhaan. Mies oli kertonut kuulemiaan asioita muille ihmisille, eikä kukaan voinut tietää, miksi hän kertoi heille tuollaisia asioita. Mies ei tiennyt, että muut ihmiset eivät kuulleet samoja asioita kuin hän.
Hän oli kuullut ihmisten puheita väärin. Hän ymmärsi vasta myöhemmin, että ihmiset eivät ehkä olleet puhuneet hänestä lainkaan, vaikka hän oli nimensa mainittavan väkijoukossa. Hän kuuli nimensä usein, ja se tuntui oudolta hänestä. Se oli kuitenkin väärin kuultu. Nyt hän ei ollut kuullut enää nimeään kuin harvoin mainittavan ollessaan jossain tapahtumassa.
Mies oli kuullut puheissa sellaisia asioita, jotka olivat olleet hänelle itselleen haitallisia. Asiat olivat edenneet pikkuaskelin eteenpäin, joten hän oli uskonut äänien puheisiin. Ne ikään kuin vahvistivat aina edellisiä tapahtumia. Näin hän alkoi uskomaan äänien luomaan maailmaan. Siksi hän alkoi kuuntelemaan äänien sanomaa ja vastaamaan niiden antamiin asioihin. Hän teki ja toimi äänien antaminen käskyjen mukaan.
Mies oli kokenut kehossaan erilaisia tuntemuksia, joita hän ei pystynyt itse ymmärtämään. Hän oli kokenut kipuja nivelissään ja lihaksissaan. Ehkä joku muu tietäisi, mikä hän vaivasi, tai ehkä asiat selviäisivät joku päivä hänen elinaikanaan, tai vasta paljon myöhemmin hänen kuolemansa jälkeen. Oli jotain näkymätöntä maailmassa, jos ei ollut paljon tietoa. Eikä hän itse pystynyt vaikuttamaan asioiden etenemiseen tai kulkuun omassa elämässään.
Hän joutuisi elämään tässä tietämättömyydessä ja ottamaan riskejä enemmän kuin moni muu arvasi. Moni muukin varmaan kuuli ääniä ja koki elämässään kaikkia samoja asioita kuin hän. Ehkä jokainen ihminen jossain vaiheessa elämää voisi kokea samoja tuntemuksia kuin hän. Ehkä ihmiset kuulivat ääniä myös, mutta he eivät kertoneet niistä kenellekään. Hän ymmärsi, että vaikeneminen oli tärkeintä eikä hän pystyisi jakamaan kokemuksia kenenkään kanssa. Ihmiset pitäisivät häntä hulluna, jos hän puhuisi äänien kuulemisesta ja muista kokemistaan asioista.
Mies oli tuntenut syyllisyyttä asioista usein, mutta hän ei voinut jälkikäteen muuttaa tapahtuneita asioita elämässään. Hän ymmärsi, että menneet vaivasivat ihmistä pitkään jälkikäteen. Hän oli joutunut valehtelemaan useista asioista ja ehkä tapahtumat olivat rangaistus jostakin hänen rikkeestään, tai hänen tekemättä jättämistään asioista. Hän ajatteli ihmisiä, jotka olivat tehneet rikoksia, ja vääryyksiä muita ihmisiä kohtaan, ja kuinka he jatkoivat elämää myöhemmin ilman, että heitä oli rangaistu. He olivat kätkeneet menneisyytensä jollakin tapaa. He olivat muuttaneet asuinpaikkaa usein, eikä heitä oltu saatu kiinni rikoksista. Näin he välttivät tuomiot, ja he aloittivat elämänsä puhtaalta pöydältä jossakin toisessa paikkaa. Kärsivätkö he omantunnon tuskia, vai pystyivätkö he unohtaamaan kaiken tekemänsä ja kokemansa?
Hän oli joutunut kamppailemaan omantuntonsa kanssa eläessään erilaista elämää kuin hän tottunut, kaksoiselämää uuden identeettinsa kanssa ja eri nimisenä ja eri-ikäisenä ihmisenä kuin aikaisemmin. Hän oli joutunut unohtamaan ja hylkäämään jopa omia sukulaisiaan ympäriltään. Hän oli aiheuttanut heille paljon surua ja tietämättömyyttä suojellaksen heitä ja itseään. Näistä asioista hän kantoi henkistä taakkaa ehkä lopun elämänsä ajan. Eikä hän voinut tehdä mitään asioiden eteen. Hän joutuisi ratkaisemaan uusia ongelmia elämässään, eikä kaikki varmaankaan sujuisi hyvin koko ajan. Hänen pitäisi varautua moniin vaikeuksiin elämässään. Hän ehkä joutuisi tuomiolle jossakin vaiheessa ennen kuolemaansa kaikista omista synneistään.
Tällä hetkellä tärkeintä oli kuitenkin suojella perhettä, eikä hän voisi jakaa omaa kokemaansa oman perheensä kanssa. Se olisi liian tuskallista kaikille osapuolille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti