hidasta valssia,
eteenpäin kuitenkin,
olen kuin höyhen,
ilmassa kieppuva.
Etsin suuntaa,
hiekkaista tietä,
sumuista maisemaa,
katson kauas siniseen,
taivaan rannan rajoja.
Näen avaruuden,
ja auringon valon,
kohti kirkautta,
sinne matkani käy!
lauantai 22. kesäkuuta 2024
Äitienpäivänä 2024 muistelen
Löytäisinkö sinut vielä,
aamun kastepisaroista,
hennoista kevään kukkasista,
jotka olivat jo nousseet,
ja ilahduttivat minua pihassa,
sinä olit jo loppumatkalla.
Kuin tuulen henkäys,
oli viimeinen kaunis aamu,
ja oli viimeinen äitienpäivä,
sen sinä valitsit viimeiseksi.
Lähdit ajamaan taivaan teille,
moottoripyöräsi jäljelle jäi,
silloin luovutit elämästä,
ja minä jäin vielä tänne,
jatkamaan omaa matkaa.
Oli vain kohdattava aika,
sanoit viikolla minulle,
”koita sinä pysyä hengissä”,
muut tarvitsevat vielä,
äitinä ja mummona.
Pieniä sanoja
Pieniä sanoja ja tekoja,
rakkautta kaipaa,
ihmisyyden tunnetta,
katsoo kasteista luontoa,
kuinka vesi on tarpeen,
kuinka se kukoistaa,
saadessaan sadetta,
lämpöä ja aurinkoa.
Ihminen kaipaa,
tunteakseen rakkautta,
toisen kosketusta,
ollakseen läsnä,
saadakseen hyväksyntää,
elävänä olentona,
sieluunsa ravinteita,
virkistäviä sanoja,
ja toisen ihmisen valoa.
Yksin elämän matkalla
Jälkeen sateen kirkkaat värit,
hohtavat kukat hautausmaan,
ja pieni sateenkaaren pala,
virran takana loistaa,
kaikissa väreissään.
Vain pala matkaa,
ihmisen elämässä,
yksin täällä olen,
ja katson kaikkea luontoa,
miten se kukoistaa,
ja matkamiesten matkaa.
Mietin omassa mielessäni,
oli se lyhyt tai pitkä,
ihmisen elämän merkitys,
on kuitenkin kirkkaampi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)