Kultaa

Kehräisin,
kultaista lankaa,
jos osaisin,
siitä nutun punoisin,
itseni täydellisesti,
sillä vaatettaisin.

Olisinko,
onneni kukkuloilla,
tuo kultainen vaate,
omilla hartioillani,
loistaisin,
omassa valossani,
kimmeltäisin,
kilpaa auringon kanssa.

Ei se olisi,
oikea osani maailmassa,
korottaa,
itseni jalustalle,
korkeammalle,
sillä siltä vain putoaisin,
olisin vain likainen,
kuin se maan matonen.

Virheitä

Kuka elää täydellisesti,
ilman ainuttakaan virhettä,
kenen elämä on vain kultaa,
ja hohtavia timantteja,
täydellisiä hetkiä täynnä?

Teemme virheitä jokainen,
melkeinpä joka päivä,
emme ehkä myönnä niitä,
tai olemme liian sokeita,
huomataksemme omat tekomme.

On vain myönnettävä,
olevansa vain puolikas,
oman tietämyksensä takia,
yrittänyt valita parasta,
mitä siinä hetkessä,
silloin meille tarjotaan.

Elämässä

Jokainen askel,
voi olla harha-askel,
olet eksynyt usein,
etkä ole oikeata,
sitä kotipolkua,
löytänytkään.

Jokainen päiväsi,
voi olla erilainen,
oikeaa tapaa elää,
et ehkä ole oppinut,
elät vain puolittain,
etkä elä kokonaista,
täysin täydellistä,
omaa elämääsi.

Jokainen virhe,
voi osoittautua,
edellistä suuremmaksi,
olet eksyksissä ollut,
tajuamatta edes itse,
mitä ja miksi,
näin vain on käynyt.

Jokainen hetki on,
kuitenkin se uusi,
se uusi tilaisuus,
joka olisi elettävä,
niillä taidoilla,
niillä tiedolla,
miten parhaiten voimme,
mitä olemme oppineet!

Tiistai 17.7.1973

Lauantaina ja sunnuntaina vietin vapaapäiviäni. Lauantaina aamulla lähdin Helsinkiin. Minun piti tavata ystävä noin klo 11.00. En ollut silloin oikealla pysäkillä. Olin väärällä puolella asemahallia! Sen jälkeen kiertelin Sokos -tavaratalossa. Ostin kynsilakan, jäätelön ym. Kun tulin ulos, kysyin Kontulan pysäkkiä. Sain kuulla, että se oli toisella puolella. Menin pysäkille. Olin siellä vähän aikaa ja silloin tuli ystäväni. Menimme bussilla Kontulaan, mukana oli myös hänen ystävätär.

Pian saavuimmekin Kontulaan. Ystäväni asui kerrostalossa. Perheessä oli viisi lasta, kuten meilläkin. Hänen isänsä oli melko lihava ja päättelin, että hän kärsii sydänvaivoista, kun ystäväni sanoi hänen käyttävän lääkkeitä 2.000 markan arvosta vuodessa. Ystäväni äitipuoli hoiti pikkulastaan.

Kävimme ostokalla ja tapasimme ystäväni ystävän. Hän poltti savukkeen tuuletustelineellä istuen ja me juttelimme kaikesta mahdollisesta.

Illalla lähdin Kontulasta ja olin Bulevardilla klo 11.20.

Aamulla soitin ystävälleni ja kysyin lähdetäänkö Linnanmäelle? He lähtivät mökille, joten hän ei voinut tulla. Minä soitin tädilleni. Hän pyysi minua sinne ja niin menin.

Kun saavuin perille, tätini laittoi juuri mansikkahilloa ja -mehua. Hän laittoi ruokaa ja niin me, Rike, Anja, Eetu ja Minä söimme. Sen jälkeen lähdimme Pihlajasaareen moottoriveneellä. Minä sain olla keulakuvana. Merellä tuuli juuri sopivasti ja aallot keinuttivat venettä. Vene ei ollut tuliterä, mutta kuitenkin merikelpoinen. Pihlajasaaressa söimme jäätelöt ja otimme aurinkoa. Tulimme pois Lauttasaareen eri reittiä suurten siltojen alitse.

Perillä söimme yllätystä. Minä lähdin noin klo 9.00. Menin bussilla Espooseen.

Isäntäperheeni ei ollut siellä. Päydältä löytyi lappu, jossa oli selostettu mitä piti tehdä ja että he olivat kaupungissa. Soitin sinne ja sain kuulla, että piti olla siellä puoli yhdeksään mennessä (aamulla).

Aamulla heräsin kello viisi. Ajattelin mennä 5.55 bussilla. Menin tien varteen. Siellä ei näkynyt bussita jälkeäkään. Se oli joko mennyt tai ei tullut tätä kautta lainkaan. Niinpä kävelin Bemböleen. Saavuttuani sinne tuli bussi ja pääsin kaupunkiin. Olin koko lopun päivän kaupungissa.

Tänään heräsin jo klo 6.20. Luin Eeva Joenpellon kirjaa "Neito kulkee vetten päällä". Imuroin huoneet, tiskasin astiat ja keitin puuroa. Pojat järjestivät veden paisumuksen pesuhuoneessa. Trollelta kastuivat sekä vaatteet että kengät. Tuffelta kastuivat kengät. Etsin heille vaatteet ja siivosin jäljet. Sen jälkeen oli lasten huoneessa vettä. Oli tulipalo ja mitä. Sain taas siivoamista.

Iltapäivällä tulimme tänne Espooseen. Pesin pyykkiä.

Äsken kävimme noukkimassa mustikoita. Teimme niistä piirakkaa. Trollella ei ollut yhtään mustikkaa, kun hän tuli kotiin. Söi kaikki. Tuffella oli mukin pohja peitossa. Sai toki mustikkamaitoa.

Joskus on tuntunut kaikki aivan tympeältä täällä, mutta toisinaan taas innostuu. Pojat keksivät milloin mitäkin. He kyselevät aika paljon eri asioista. Joskus vastaan, joskus en, yritän vain kääntää huomion muualle.

Kotiin lähetin yhden kortin. Sain samana päivänä kirjeen sisareltani R.

Helle vaan jatkuu. Lauantaina oli toki ukonilma Espoossa.

Taustatietoja:
Olin kotiapulaisena kahden kirurgin perheessä (saksalais-ruotsalais-suomalaisperhe) kesällä 1973 ja 1974 Helsingissä ja Espoossa.

Pajupuro, Saarijärvi, Finland

Matka

Minne kulkisin,

kuka sen sanoisi,

sallisinko enemmän,

jos olisin ollut mies?

Olen vain vanha nainen,

elämän ehtoopuolella,

kulkenut monia teitä,

elämän turhuuksiakin.

Olen vain ollut olemassa,

tässä ajassa jo tovin,

enkä mitään enää etsi,

sillä kaikki on löytynyt.

Olen vain ollut utelias,

uskaltanut kurkistaa,

sille toiselle puolelle,

jota toiseksi elämäksi,

- sanotaan.

Tuulessa

Haviseva metsä,

haavan lehtinä,

tuulessa leijuu,

koko elämä.

Epävarmuudessa,

tulevasta ei tietoa,

onko jo loppu,

vai jatkuuko matka.

Mikä on määränpää,

kenelle se kerrotaan,

ja mitä tietoja annetaan,

elämä on arvoitus.

Kuulaana kaikuvat,

illan äänet,

kesäyön kuikka,

huhuilee järvellä.

On kuin etsisi,

kadonnutta elämää,

oikeaa tietä,

ja määränpäätä.

Sanomatonta sanaa,

jotain ilman rakkautta,

tuskin olisi ollut,

enemmän epäilystä.

Tuulessa kuljen,

missä kulkee tieni,

on vain tuntematonta,

ja turvatonta.

Etsivä kenties löytää,

sen oikean polun,

joka halki metsän,

kotia johtaa joskus.