Kehräisin,
kultaista lankaa,
jos osaisin,
siitä nutun punoisin,
itseni täydellisesti,
sillä vaatettaisin.
Olisinko,
onneni kukkuloilla,
tuo kultainen vaate,
omilla hartioillani,
loistaisin,
omassa valossani,
kimmeltäisin,
kilpaa auringon kanssa.
Ei se olisi,
oikea osani maailmassa,
korottaa,
itseni jalustalle,
korkeammalle,
sillä siltä vain putoaisin,
olisin vain likainen,
kuin se maan matonen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti