Haviseva metsä,
haavan lehtinä,
tuulessa leijuu,
koko elämä.
Epävarmuudessa,
tulevasta ei tietoa,
onko jo loppu,
vai jatkuuko matka.
Mikä on määränpää,
kenelle se kerrotaan,
ja mitä tietoja annetaan,
elämä on arvoitus.
Kuulaana kaikuvat,
illan äänet,
kesäyön kuikka,
huhuilee järvellä.
On kuin etsisi,
kadonnutta elämää,
oikeaa tietä,
ja määränpäätä.
Sanomatonta sanaa,
jotain ilman rakkautta,
tuskin olisi ollut,
enemmän epäilystä.
Tuulessa kuljen,
missä kulkee tieni,
on vain tuntematonta,
ja turvatonta.
Etsivä kenties löytää,
sen oikean polun,
joka halki metsän,
kotia johtaa joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti